Puiston iloja

Aksiskauris  puiston ensimmäisessä  eläinnurkkauksessa

Viileämmän  kauden ensimmäinen puistokierrokseni  Tel Avivin keskuspuistossa   tapahtui viime viikolla, viileänä  aamuna, joka myöhemmin vaihtui lämpimäksi sääksi.    Viimeksi olin puistossa  viime keväänä, silloin kun oli vielä tarpeeksi viileää., Kesällä  en  koskaan käy siellä.

Minulla on kodin vierestä  bussi ihan puiston viereen, lähellä tätä kohtaa mistä yleensä aloitan kävelyn. Matka ei kuitenkaan ole erityisen lyhyt, ja kestää ennenkuin pääsen perille. Tällä kertaa kävelin puistossa lyhyemmän reitin,   mutta ensi kerralla pitää sitten   kävellä se pidempi reitti. Talvella puisto on niin ihanan vihreä,  ja syy miksi en käy tuolla kesällä on se että silloin kaikki tuo luonnon vihreä on poissa.   Puiston puissa asuu suuri määrä  kauluskaijoja, jotka osaavat olla tosi äänekkäitä.

Ihan lähellä edellisen kuvan aluetta sijaitsee puiston vanhempi eläinnurkkaus, josta on kiva aloittaa kävely. On ankkoja, ja muita lintuja sekä pari emustrutsia,  jotka liikkuivat niin nopeasti ettei niitä saanut kuvattua.

Pulleita kanoja ja kalkkunoita. Tämä vanhempi eläinnurkkaus on jaettu kahteen aitaukseen,  ja toisessa aitauksessa on   emu, joka yleensä   vahtii siellä olevia    aksiskauriita.

Näin aitauksessa ensin vain emun, ja luulin että  aksiskauriit oli viety muualle, mutta ne olivatkin eri nurkassa.  Huomasin että näille oli tullut perheenlisäystä , ja siellä oli yksi aivan pieni  kauriin vasa.

Zoomaus ei auttanut sillä pieni vasa pysyi tiiviisti emonsa suojassa.  Suloisia nämä "bambit".

Huomasin että  pyörä-ja jalankulkijoiden tie oli nyt paremmin eroteltu toisistaan.  Olisko se ollut  viime talvena tai sitä edeltävänä talvena kun vahingossa kävelin  väärällä puolella ja raivostunut pyöräilijä melkein törmäsi minuun. No nyt  on selvempää....

Aamulla varhain puistossa näkee paljon  kävelijöitä, pyöräilijöitä ja  juoksijoita. 

Ja myös voimistelijoita.

Tässä kohtaa  joki on jakautunut niin että keskellä on tuo saareke, ja sen takana myös jokea.  Yleensä  käyn tuollla saarekkeen puolella   keräämässä villiyrttejä,  kuten villisinappia,  mutta  niiden aika ei ole vielä.

Kävelen kohti siltaa ,  jonka kautta pääsee saarekkeelle,   ja joen toisella rannalle.   Koska teen lyhyemmän reitin,  kävelen toiselle puolelle sillan kautta. Sillan yläpuolella  kulkevat autot ja bussit.

Sillan keskiosasta näen alhaalla olevan , kiinalaiselta näyttävän kalastajan.  Joen vesi on sateiden jälkeen niin mutaisen näköistä  etten kyllä onkisi tuolla,  enkä edes tiedä miten tuolta tulee kalaa,  mutta kai sieltä jotain tulee.

Joen toisella puolella on jo vähemmän luonnonvaraista aluetta, ja nyt ollaan jo   asuinalueen lähellä.

Ruohikolla näen afrikanhanhen,  joka ei näytä pelästyvän vaikka tulen aika  lähelle.

Kaunis lintu. Puistossa on myös sakaaleja, mutta nyt en nähnyt niitä.

Joen reunalla on tuttuja sorsia ja muita vesilintuja; osa syvässä unessa.

Lisää vesilintuja.

Voi anteeksi ,herätinkö sinut,,,

Puiston uudemmassa  eläinnurkkauksessa  näen  emustrutsin ja nubianvuohen.  

Eläinnurkkauksen vieressä on lasten leikkikenttä,  ja tämä karhu,  johon päättyykin kierrokseni puistossa tällä kertaa.