Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.

Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.

Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.

Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..

Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.

Kunnostettu talo ,luulisin.

Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.

Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.

Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.

Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...

Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.

Taidetta taloissa joita ei kohta enää ole

Muutama päivä sitten näin television uutislähetyksessä jutun Tel Avivin keskustassa sijaitsevasta 2 vanhasta talosta,  jotka  pian puretaan,   ja jotka toimivat pop-up-museona 10 päivän ajan, ennen  purkamista. Oli ihan pakko mennä katsomaan  tuota ainutlaatuista museota, ennenkuin se häviää  kokonaan. Eilen kävin museokierroksella.

Tässä talot joita kohta ei enää ole. Kaksi toisiinsa kiinni rakennettua taloa,  molemmissa 4 kerrosta ja 24 asuntoa yhteensä.  150 taiteilijaa saivat  luoda taidetta asuntojen huoneisiin,  keittiöihin,  vessoihin ja kylpyhuoneisiin. Kun nämä  talot puretaan,  niiden tilalle rakennetaan 2 uutta , korkeaa taloa,  ja näissä taloissa asuneet ihmiset saavat  uuden asunnon uudesta talosta, ilman että joutuvat siitä maksamaan. Hyvä tilanne sekä  asunnonomistajille että rakennuttajalle,  joka myy ne asunnot jotka eivät mene entisille asunnonomistajille. Viereiset talot ovat aika samanlaisia,  50-60 luvun taloja, joten ehkä nekin joku päivä puretaan uuden alta.

Illalla  jonot tuonne olivat kuulemma tosi pitkät, mutta en ollut varautunut siihen että myös aamulla olisi pitkä jono. Ja se oli hurjan pitkä! Odotin jonossa puoli tuntia, ja jono liikkui tosi hitaasti sillä  vain tietty määrä ihmisiä päästettiin kerralla sisälle, ja kaikkien koronapassit tarkistettiin myös. Eilen oli tosi lämmin päivä,  ja aurinko paahtoi välillä  tosi kuumasti, mikä teki odottamisesta vähemmän miellyttävää, mutta loppujen lopuksi odottaminen kannatti. Sisäänkäynnissä jaettiin esite, jossa oli jokaisen huoneen luoneen taiteiljan nimi. Ensimmäisen kuvan huone taisi olla ihan ensimmäisessä asunnossa talossa nro 11. Tässä tulee nyt iso määrä kuvia, mutta haluan ne tänne talteen.

Tästä huoneesta tuli  Van Gogh mieleen.  Huoneen loi  taiteilija nimeltä  Ana Kogan, joka tekee  seinämaalauksia.  Istuin hetken tuolilla, ja  tuntui kuin olisin maalauksessa.

Jonkun entinen vessa...

Useita keittiöitä oli muokattu ihanan värikkäiksi, kuten tämä pinkki keittiö.

Lisää pinkkiä

Portaikot olivat täynnä seinämaalauksia.

Sininen keittiö. Oli muuten mielenkiintoista nähdä asuntojen keittiöt, vaikka ne eivät enää olletkaan siinä asussa missä olivat vielä joitakin viikkoja sitten kun ihmiset vielä asuivat näissä asunnoissa.

Mustavalkoista.

Käytävän päässä oli mustavalkoiseksi muokattu keittiö.

Toinen mustavalkoinen keittiö.

Tässä mustavalkoisessa keittiössä  oli muutama mielenkiintoiseksi maalattu esine, kuten tämä. Myöhemmin kun katsoin kuvaa,  mietin että onkohan tämä kuulunut ennen duunausta mahdollisesti johonkin vessaan tai vastaavaan.....  

Myös muut  mahdollisesti asuntoon jätetyt tavarat olivat saaneet uuden ilmeen.

Kylpyhuone.

Jokaisen kahden asunnon välisiin seiniin oli tehty oviaukot.

Kyllä riittää vessapaperia pitkään,  ja vielä kullattuna;D

Huoneen kaikki pinnat maalattu

Merellinen huone.

Paljon punaista.

Yhden huoneen seinillä oli erivärisiä pienistä esineistä ja leluista muodostettuja asetelmia.  Tässä punainen asetelma.

Seiniltä löytyi useita seinämaalauksia.

Huone kuin satukirjasta.

Tälläkin maalauksella oli luotu jännä efekti huoneeseen.

Oranssi huone

Nallen huone

Muutamassa huoneessa oli maksettu mainos, ja tässä Yango Delin,  eli ruokalähettipalvelun huone. Camparilla  ja Tanqueray Ginillä oli myös huone, ja etenkin joku taiteilija oli luonut Tanqueraylle upean vihreän huoneen,   mutta kuva ei onnistunut.

Keltainen kylppäri. Keltainen on kyllä tosi piristävä väri :)

Ihastuin tähän keltaiseen keittiöön, jossa oli sitruunaa kaikessa muodossa, ja hyllyt täynnä oikeita sitruunoita. Myös vasemmalla oleva seinä, joka ei tässä näy, oli sitruuna-aiheinen.  Sitruunakeittiön oli luonut  Rotem Nadya Barkai,  jonka Instagramissa upeita luomuksia.

When life gives you lemons....

Lisää seinämaalauksia.

Kasvihuone , oikeilla kasveilla.

Eräässä huoneessa peili vangitsi kuvaan....

Tässä oli jänniä tuoleja, ja muutenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia,

Ennen tässä oli jonkun olohuone...

Tämä oli yksi pysäyttävimmistä töistä tuolla.  Tässä valokuvaaja ja videotaiteilija  Michael Liani oli luonut yhdessä floristin kanssa  teoksen joka yhdisti  valokuvaa (Liani kuvannut 2 ystäväänsä tähän) ,  kasveja ja ääntä.  

Molempien talojen  viimeiset kerrokset yhdistävät seinät oli poistettu,   ja sieltä löysin tämän viimeiseksi kuvaamani kohteen,  jossa  Bendaaart-nimimerkin  3D-töitä.  Tuntuu oudolta että  viikon kuluttua  maalattuja seiniä  ei enää ole ,  eikä kohta näitä talojakaan.  Tuolla kiertäessä tuli muutama kerta mieleen että  olisi mielenkiintoista tietää kuka asui  tietyissä asunnoissa.   Tämä oli  todella mielenkiintoinen  ja inspiroiva taidetapahtuma .

Hyvää Runebergin päivää huomenna.  Päivä on myös se päivä jolloin tämä blogi täyttää 13 vuotta:)

Talvi luuraa jossain

Joku on maalannut torin vieressä olevien kävelykatujen katuvalojen pylväät ja 
tässä roskiksenkin

Hei taas , miten on tämä vuosi alkanut teillä, toivottavasti hyvin.  Täällä  vuosi on alkanut lämpimästi,  eikä mitään kunnon talvea edes  näkyvissä.  Aamulla ja illalla on mukavan viileää, mutta ei kylmää,  ja päivällä lähes 20 astetta.  Muistan että muutama vuosi  sitten vielä oli sellaisia iltoja, jolloin  oli tarvetta  laittaa kunnolla lämmintä päälle,  mutta ei enää. Ja kun  tammikuun alussa näkee  ulkona kärpäsiä ja kimalaisia, joiden pitäisi olla jonkinlaisessa talvihorroksessa,   ymmärtää että  kaikki ei ole kuin ennen.  Viime talvi oli täällä lämpimin ikinä,  ja tämä talvi vielä sitäkin lämpimämpi.  

Maalatut pylväät  kuvasin viime vuoden puolella, eli viime torstaina.   Kadun penkit maalattiin jo aikoja sitten, mutta nyt oli väriä lisätty  muuallekin. Tosi piristävää:)

Väriläikkiä.

Sama vähän kauempaa.

Tämä kala-aiheinen pylväsmaaulaus oli suosikkini.   Täällä ovat omikron-luvut lähteneet kunnon nousuun, mutta esim.  hengityslaitteissa ym. olevien määrä  on pysynyt matalana, ja jopa laskenut välillä,  ja suurin osa sairaaloissa olevista koronapotilaista (tällä hetkellä koko maassa  117)  vähemmän vakavia tapauksia  sekä rokottamattomia. Jos Israel  oli rokotusten mallimaa vielä vuosi sitten  , niin  nyt täällä ojn 70 %  rokotusaste, kun se esim. Tanskassa on 82.7 % . Mutta kaikesta huolimatta täällä  taas päätettiin että  rokotetut turistit saavat tulla tänne ensi viikosta lähtien; tosin  sekin voi muuttua  nopeasti kuten marraskuussa  , jolloin päätettiin avata maa turisteille, ja silloin omikron peruutti kaiken. Minusta  turismin alamäki täällä  (tiukkojen rajoitusten vuoksi)   on tosi surullista,  sillä  Tel Aviv on kaupunki jolle turismi on tärkeää ,  ja  turistien puute näkyy ja tuntuu.

Maalattujen pylväiden alueelta kävelin lähelle,  pienelle kadulle nimeltä " tuntematon katu", jonka päässä tämä rakennus leijonapatsaineen.  Olen joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut talon historiasta, mutta en löydä postausta mistään.  Talon rakennutti  1900-luvun alussa  Tel Avivissa asunut rikastunut liikemies suuresti rakastamalleen , paljon nuoremmalle vaimolleen.   Viimeksi kun kävin katsomassa taloa,  se oli huonommassa kunnossa . mutta nyt se oli saanut maalia päälle, ja muutenkin siistimpi kuin silloin kun kirjoitin siitä.  Talon tarina on mielenkiintoinen,  ja siitä  on eräässä matkalehdessä mielenkiintoinen  juttu englanniksi täällä.

Saman pikkukadun varrella on 2 huonokuntoista taloa, joissa ei varmaan tällä hetkellä asu kukaan.

Ränsistyneet talot on yhdistetty toisiinsa   pienen sillan avulla.

Vastapäätä ränsistyneitä taloja on  muutama vuosi sitten uudistettu rakennus,  johon lisättiin muutama kerros.

Samana päivänä päätin kävelyni Saronan puistoalueella,  ja huomasin että pensaita oli parturoitu,

Paikka sikarien ystäville.

Sarona on aina sellainen paikka jossa voi rentoutua, ja  unohtaa kaiken muun,  vaikka paikka on keskustan alueella, vilkkaiden katujen varrella.  Ja myös  pilvenpiirtäjien ympäröimä, kohta 3 puolelta.

Rosmariinia. 

Helokolibrikukkia. 

Suurin osa puiston sitruspuista oli kynitty,   eikä niissä ollut hedelmiä, paitsi näissä kahdessa puussa. Ja tietenkin hedelmät niin korkealla ettei niitä voi poimia. Kotikatuni loppupäässä  on pieni talo, ja sen pienellä pihalla  pomeranssipuu,  mutta sekin puu oli kynitty,  ja kotikadullani asuva Evelyn oli onnistunut poimimaan sieltä minulle 4 pomeranssia.  Näissäkin puissa kasvavat hedelmät ovat jonkinlaisia pomeransseja,  ja olen poimnut pomeransseja  asuinkaupunkini pienestä puistosta,  mutta  niiden kuoret eivät tuoksu kuivattuna yhtä hyviltä kuin  kotikadun päässä   olevan puun hedelmät , jotka menevät ihan hukkaan. Pomeranssejakin on monta lajiketta,    ja hieman harmittaa etten voi poimia niitä kotikadun päässä kasvavia pomeransseja.

Kahden korkean pomeranssipuun edessä on Saronan ruokahalli, ja tarkoitus oli kävellä hallin toiselta puolelta kadulle, jota kautta pääsen bussipysäkilleni.

Oli vielä sen verran aikaista että  hallin ruokapaikoissa vasta tehtiin esivalmisteluja , eikä ihmisiä vielä näkynyt.  Hallin keskiosa  oli ennen täynnä ruokakojuja, mutta nyt niiden tilalla on ruokapöytäryhmiä.

Selvisi ettei toisesta uloskäynnistä pääsekään nyt ulos,  joten jouduin kiertämään hallin ulkopuolelta  seuraavalle kadulle.

Teekaupan ikkunassa oli nätti joulumuki.

Ja lautanen.