Silmän iloa

Keltainen liekkipuu

Edelisellä.viikolla tapasin pitkästä aikaa anerikkalaisen ystäväni Nancyn. Sattui olemaan siihenastisen  kuumin päivä (35 astetta) ja tapasimme iltapäivän alkupuolella eli päivän kuuminpaan aikaan, mutta koska se oli ainoa molemmille sopiva ajankohta, päätimme tavata, säästä huolimatta.

Juna joka ei kulje minnekään 

Tapasimme maustetorin lähellä olevan pikaratikkapysäkin lähellä. Sieltä kävelimme puistokujan kautta vanhalle juna-asemalle, jossa Nancy ei ollut ennen käynyt.

Vanha juna-asema on alue, jossa kauppoja,  gallerioita, muutama ravintola ja kahvila. Ennen se oli paikka jossa oli usein kaikenlaisia tapahtumia , sekä maatilatori viikonloppuisin, mutta nykyään siellä on aika hiljaista, vaikka pikaratikkapysäkki ihan vieressä.

Kiersimme aluetta,  ja huomasimme erään taidekaupan edessä nämä hahmot. Sisällä näytti olevan kaikenlaista kaunista.

Kaupassa oli upean värisiä tauluja, jotka näyttivät huovitetuilta.  Oli pakko kysyä niistä vähän enemmän.

Selvisi että taulut on tehty kierrätetyistä muovipulloista tehdystä kuidusta, jota oli tässä kuvassa.. Taiteilijat kiinnittävät kuidut kanvaspohjaan neuloilla, ja oli vaikeaa ymmärtää miten se tapahtuu, kunnes näin tämän videon(englanniksi)

Taulut  olivat niin värikkäitä❤️

Taidekaupan ja sen jälkeisen kävelyn jälkeen oli pakko levähtää ja juoda lisää vettä,  ja vain illalla avoinna olevan ravintolan alueella oleva  valtava puu tarjosi varjoisen levähdyspaikan

Vastapäätä on vielä lisää isoja puita ,jotka tarjoavat varjoisen paikan.Kuvassa Nancy.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kahvilla alueen kahvilassa. Kuumasta säästä huolimatta askelia tuli tuona päivänä reilusti, eli hieman yli 16 000 askelta.

Kotiin palattuani kävin antamassa hieman ruokaa kissanpennuille. Kuvassa 2 mustan kissanpentunelikon edustajaa ,sekä trikolori tyttöpentu, joka on mustia kissanpentuja nuorempi. Trikolori kissanpentu oli jollain tavalla päätynyt eräänä päivänä  kotirakennuksen toiseen kerrokseen,  ja talon WhatsApp-ryhmässä talon kissanvihaajat/pelkääjät kauhistelivat  kissan läsnäoloa rakennuksessa.  Kävin hakemassa kissanpennun, ja vein sen puistoon.

40 astetta

Hei rakkaat lukijat,  mitä.teille kuuluu?Toivottavasti takatalven runsaat lumet jo.sulaneet, ja kevät etenee kauniisti💚

Täällå oli viime viikolla  hurjan kuumaa,jopa 40 astetta! Niitä kuumia aavikkotuulia. .Luin ettei 85 vuoteen ole huhtikuussa ollut niin lämmintä. Nyt jo normaalit kevään asteet täällä.

Täällä  on koko viikon vietetty pesah-juhlaa, eli juutalaiseen pääsiäistä. Yleensä pesah osuu lähes samaan aikaan kristityn pääsiäisen kanssa, mutta muutaman vuoden välein on toisin, sillä juutalainen kalenteri on lunisolaarinen kalenteri, , joka eroaa puhtaasti auringonkiertoon  perustuvasta gregoriaanisesta  kalenterista .Normaalielämässä täällä käytetään sitä tavallista , eli gregoriaanista kalenteria. 

Pesah-aatto oli viime viikon maanantaina, ja olin kutsuttu amerikkalaisen  ystäväni Nancyn luokse naapurikaupunkiin.Kuva juhlapöydästä ennenkuin istuimme alas.

Tuossa kuvassa näkyy neliskulmaista  ja pilkullista matsaa, jota syödään pesah-viikon aikana leivän sijaan.

Meitä oli 6 aikuista ja 4 lasta, ja jotta Nancyn ei tarvitsisi itse kokata suurelle porukalle, sovittiin etukäteen mitä jokainen tekee kotonaan ja tuo mukaansa. Minä lupasin tuoda kakun,  marokkolaisen  porkkanasalaatin, josta tein sekä tulisen että miedon version, sekä salaattikerän, joka unohtui kotiin. Kakku  sen sijaan....Pesahin aikana ei  käytetä kaikenlaisia jauhoja ja hiivalla kohotetuttuja tuotteita, ja olin sjatellut tehdä taas hyväksi todettua ja kauan sitten kehittämääni maidotonta ja gluteenitonta suklaakakkuani bataatilla   Olin kuitenkin hölmö,ja menin muuttamaan hyväksi todettua ohjettani, jolloin valmis kakku oli liian pehmeä, ja olisi hajonnut leikatessa. Mutta ei hätää, murensin kakun, lisäsin tummaa suklaata, ja veinkin kakun sijaan kuvan suklaisia palloja.

Nancyn kattoterassin näkymä on aina niin upea, että taas piti ottaa siitä kuva, vaikka olen aikaisemminkin jo laittanut tämän näkymän tänne,mutta ehkä eri aikaan. Oli tosi mukava ilta. Tänä vuonna oli kuitenkin surullisempi pyhä,ja muistettiin kaapattuja, jotka jo poissa  yli 200 päivää.

Supermarketeissa ei niin mukavaa käydä Pesah-viikon aikana, sillä monet hyllyt,joissa ei pesahiin sopivia tuotteita, peitetty näin. Mutta on myös ruokakauppoja, joissa kaikki  normaalia, eli ei mitään peitetty.

Pesah on myös se aika jolloin leipomot kiinni kuten tämä leipomo asuinkaupunkini keskustassa. Mutta sen sijaan on joka puolella kaikenlaisia gluteenittomia tuotteita, mikä tekee tästä pyhästä keliaakikkojen lempipyhän. Eilen illalla oli pesahin toinen aattoilta, ja tänään pyhäpäivä, jonka jälkeen kaikki taas muuttuu normaaliksi, mitä tulee ruokaan...

Kaunista uutta ja toivottavasti kauniin keväistä viikkoa🍃🌿☘️

Irtiotto pohjoisessa

Syklaamit kukkivat keväällä

Oho,yli kuukausi viimeisestä postauksestani...Silloin olin vielä suhteellisen heikossa kunnossa, vatsataudin ja sitä seuranneen  flunssan johdosta.Nyt olen vihdoinkin ok,  ja voimat palanneet. Viimeksi helmikuun postauksessa kerroin että olo parempi,mutta kesti melkein maaliskuun  alkuun,   ennenkuin  tuntui että nyt olo normaali. (vasenta olkapäätä lukuunottamatta)

Eksä on jo pitkään pyytänyt minua vierailulle hänen vapaa-ajan asuntoonsa  Tiberaksessa.Hän viettää siellä muttaman päivän joka toinen viikko.Maaliskuun alkupuolella matkustin sitten vihdoinkin Tiberiakseen. Bussimatka kestää suurinpiirtein  2 tuntia,  ja kuukausikortillani voin matkustaa  bussilla 225 kilometrin etäisyydelle, eli lähes koko maahan paitsi Eilatin kaupunkiin . 

Eksän asuntoon kuuluu myös aidattu katto,ja sieltä näkee hyvin Genetsaretin järven sekä sen takana olevat vuoret. Lähdin kotoa aikaisin,ja saavuin myös perille aikaisin, mutta matka eksän asuntoon kesti ikuisuuden, kamalien liikenneruuhkien vuoksi. Tiberias ei ole kovin suuri kaupunki; asukkaita on normaalisti 50 000 henkeä, mutta nyt siellä on 45 000 väliaikaista, ,aivan pohjoisesta evakoitua asukasta ,Hizbullahin ohjusten vuoksi. Väliaikaiset asukkaat ovat täyttäneet kaikki Tiberiaksen hotellit. Voi vain kuvitella millaisia ruuhkia syntyy kun kaupungin väkiluku yhtäkkiä  nousee lähes kaksinkertaiseksi.Tiberias on turvallinen, joten siellä ei tarvitse pelätä ohjuksia. Hotellit joka puolella täällä täynnä kodeistaan evakuoituja ihmisiä,pohjoisesta sekä etelästä, poissa ohjusten tieltä, tai koska kodit tuhottu, kuten etelän kibbutseissa ,Gazan rajan lähellä, yhteensä  suunnilleen 200 000 henkeä 

Sisäänkäynti Rob Roy-paikkaan.

Eksä ehdotti että menemme Jordan-virran alueelle. Siellä on jonkinlainen intiaaniteemainen paikka, joka oli auki, mutta kaikki ruokapaikat ym.siellå olivat kiinni.

Aika hieno toteemipaalu.

Eikös tästä selviä että vessa on lähellä🤣

Alueella oli paljon erilaisia lintuja, joille tarjottiinn aamiainen juuri kun olimme siellä.

Kahvinkeittäjää ei näkynyt....

Kanooteillakaan ei päässyt liikkumaan. 2 kanoottia oli yhdistetty keskenään.

Tämmöinenkin löytyi tuolta.

Tuo pyöreä rakennelma on kyyhkysten koti.

Sieltä jatkoimme kävelyä Jordan-virran reunaa pitkin. Oli lämmin päivä, kevät oli selvästi alkanut, ja ihmisiä oli paljon, sillä oli kunnallisvaalit ja vapaapäivä.  Alueella kasvoi runsaasti villisinappia, jota poimin salaattia varten. Täällä omalla suunnallani en ole harmikseni.löytänyt villisinappia.

Poimin myös kamomillaa, jota kasvaa tuolla villikasvina, ja vasta myöhemmin huomasin että se onkin rauhoitettu  kasvi...

Näkyi että oli lämmintä...

Seuraavana aamuna nousimme aikaisin, ja menimme juomaan aamukahvit katolle auringonnousun aikaan. Aamulla aikaisin oli hieman kylmää, mutta päivällä lämmintä.

Ajoimme erääseen kohteeseen, joka ei ollutkaan auki, ja matkalla  näin Kvuzat Kinneret-kibbutsin kohdalla kyltin ,jossa luki että kibbutsissa maan suurin taatelikauppa. Taatelien ja taatelituotteiden lisäksi  tuolla oli vaikka mitä, ja olisin hyvin voinut viettää tuolla muutaman tunnin.

Kibbutsin alueella viljellään peräti 7 eri taatelilajiketta. Taateleita sai maistaa, ja kun kaikki eri lajikkeet oli maisteltu, eksä osti  2 rasiaa Deglet Noor-taateleita, joissa vähemmän sokeria kuin tutuissa Medjool-taateleissa, mutta ovat silti makeita. Deglet Noor-taateleita viljellään  Lähi-idässä sekä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.

Sain rasiallisen kotiin vietäväksi.

Ehdimme vielä pysähtyä hautausmaalle, jonne haudattu monta tunnettua ihmistä täällä. Etsimme erään runoilijan hautaa,mutta emme löytäneet sitä. Niin kaunis hautausmaa, ja mikä upea näkymä sieltä Genetsaret-järvelle. Runoilijan, jonka hautaa emme löytäneet, eräs teos on myös ilmestynyt suomeksi.

Tiberiaksen pikkuinen tori.Kunnallisvaalien vuoksi monet
kojut olivat kiinni.

Sitten olikin aika pakata reppuni, ja matkustaa bussilla takaisin kotiin(2 bussilla..).Eksä jäi Tiberiakseen vielä päiväksi.

Lyhyt irtiotto teki kyllä hyvää, kaiken sairastamisen jälkeen.😁

Sadekausi

Meidän talon näkymä ulko-ovelta

Tammikuun loppupuolella sää vihdoinkin kylmeni, ja tuli tarve talvitakille ja kaulaliinalle. Samalla alkoi lähes 2 viikkoa kestänyt jokapäiväinen sade, ja 2 viikossa sadetta tuli enemmän kuin talvella yleensä täällä.  Kumisaappaille tuli paljon käyttöä. Muutama päivä sitten runsaat sateet loppuivat, sää lämpeni ja on vain aurinkoista.

Olo alkoi jo olla parempi sen pitkäkestoisen mahabakteerin jälkeen, ja kävin kerran viikossa fysioterapiassa ja muutamia kertoja kaupungilla. Kävin myös IKEAssa, sillä teki mieli näkkileipää ja Kallen kaviaaria. Kuvassa täkäläisten Ikeoiden standardiaamiaisesta, jonka hinta euroissa suurinpiirtein 2.5 euroa. Eniten tykkään tuolla kahvista, joka  tulee tosi laadukkaista automaateista,  ja kahvia saa santsata niin paljoin kuin haluaa. Valitsen yleensä vahvan capuccinon. Koska en vieläkään ollut täysin hyväkuntoinen, en kiertänyt Ikean yläkertaa, vaan menin suoraan ostamaan näkkäriä ja Kallen kaviaaria, mitä löytyikin.Aina ei löydy.

Tulitrumpetti

Yritin kävellä mahdollisimman  paljon, mutta loppuviikkoa kohti kävely alkoi tuntua raskaalta , mitä ihmettelin. 

Viikko sitten perjantaina  olisi taas ollut kerran kuussa tapahtuva sapatti-ilta entisen hoitolapseni Liamin luona.  Jokainen tuo jotain syötävää, josta sovitaan etukäteen, ja minä lupasin tuoda kakun. Olin päivää ennen leiponut  kuvan banaanikakun.  Jossain vaiheessa aloin tuntea kauheaa väsymystä, ja soitin Liamin vanhemmille etten voikaan tulla heille. Kakku oli kakkukuvussa, ja kun yritin siirtää kakun kakkukuvusta lautaselle , (kosteahko kakku..) kakku putosi lattialle. Sinne meni kakku.

Lauantaina ja sunnuntaina väsymys jatkui, mutta maanantaina alkoi kunnon flunssa. Harmikseni oli pakko perua viikottainen fysioterapia. Olin ensimmäiset päivät tosi kipeä, mutta tänään alkoi tuntua paremmalta, joten enköhän ole ensi viikolla taas kunnossa.

Hyvää viikonloppua💐

Jouluisia merkkejä

Kaunista joulun aikaa🎄.En ole erityisemmin voinut etsiä täällä jouluisia juttuja ,sillä tämä käyttämäni tukijuttu on hankaloittanut eri paikoissa  kiertämistä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä vihdoinkin magneettikuvaus, ja viikko sen jälkeen sairaalan ortopedille aika, ja toivon saavani hyviä uutisia 

 Ensimmäisessä kuvassa asetelma, jonka kuvasin vauva Liamin kotona.

Myös tämä asetelma samasta paikasta. Pariskunnan toinen isä Massimo on syntynyt Ukrainassa, mutta kasvanut Yhdysvalloissa, ja tässä asetelmassa varmaan vaikutteita molemmista maista.

Ja tekojoulukuusi ukrainalaiseen tyyliin. Täällä jouluisia koristeita  ostavat lähinnä venäläisperäiset, Novi God -juhlaa varten. Ukrainalaisilla samantapainen juhla,mutta en muista sen nimeä. Suloisia  koristeita tässä, etenkin tuo luistin❄️⛸️

Viime viikolla tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen ystäväni Glorian. Kiertelimme hieman toria, ja yhdessä kojussa oli tällaisiä koristeita.

Ohitimme tämän leipomon.

Mansikat ovat kypsyneet,mutta vielä liian kalliita. Täällä on muuten tosi lämmin talvi. Joulu-ja tammikuu ovat täällä kylmimmät kuukaudet, mutta nyt täällä pärjäisi päiväsaikaan ihan kesävaatteillakin.Ei tee hyvää maataloudelle liian lämmin sää.

Oli joulukuun 13.  eli Lucian päivä, ja ruotsalaisen täällä perustama ruotsalainen Fika kahvilaleipomo oli avannut uuden paikan torin lähelle. Sahramipullat olivat houkuttelevan näköisiä. 

Tämä kuusi on torin lähellä olevan venäläisen kaupan ikkunassa .

Kaupan toisessa ikkunassa.

Kauppa oli vielä kiinni, ja tämä kuva ikkunan takaa .

 Viime viikolla rakettien  uhka tuli ensimmäistä kertaa tosi lähelle kotikatuani,eli kotikadulle, muutama talo eteenpäin. Ison raketin osia putosi

lähell pariin paikkaan, ja oman pikku katuni kulmassa oli muutaman auton ikkunat menneet rikki,ja katuun tullut vahinkoa.Viereisellä kadulla oli tällaista vahinkoa(ei oma kuvani) , ja erään matalemman talon asukkaat piti evakuoida muutamaksi päiväksi,koska taloon tuli vahinkoa. Juuri äsken tätä kirjoittaessa jouduin taas äkkiä juoksemaa rappukäytävään, kun tuli pitkä hälytys 

Hyvää Joulua teille rakkaat lukijat🎄🎅