Kuntoilua ja kaktuksiakin rajoitusten aikaan.

 Kun on tottunut tekemään joka päivä  pitkiä kävelyitä ,   niin 100 metrin rajoitusten aikaan  kuntoilu on aika haasteellista.    Kodin edessä oleva puisto onneksi  täyttää nuo   rajoituksen ehdot,  ja muistin yhtenä päivänä että siellähän on monessa kohtaa portaat:)  Huomatkaa että portaiden reunoilla on onneksi myös liukuesteet.   Tämän kuvan otin toissa viikolla kun saimme vähän yli päivän kestävän takatalven. Nyt on helteistä päiväsaikaan eikä sadetta ennen loppuvuotta.  Mutta siis nuo portaat: ne sopivat kivasti kuntoiluun :)

Kun tuli  100 metrin rajoitus , ajattelin että voin käyttää puiston reunalla olevan ulkokuntosalin laitteita. Mutta kaikkiin ulkokuntosaleihin on nyt pääsy kielletty:(

Yritän kävellä  puiston halki ja ympäri, mutta  välillä se kyllä tuntuu tylsältä kun matkan varrella ei ole mitään erityisen mielenkiintoista, ja  muutaman kierroksen jälkeen alkaa hieman kyllästyttää.    Puisto on 4 kadun varrella,  ja mielenkiintoisin näkymä on tämä   rakenteilla oleva toimistotalo. En kyllä saa koskaan näistä kierroksista  tarpeeksi askeleita, kuten olen saanut pitkistä kävelyistä.

Kotona minulla on  tuo jumppa&joogamatto sekä kuvan jumppapallo. Näiden lisäksi minulla on jumppanauha ja 3  kilon käsipainot.  Myös  TRX-nauhat löytyvät kodista mutta kiinnityspaikka niille on vähän liian matalalla.  Käytän myös ulos mennessäni   ja kotiin tullessa  portaita enkä hissiä, mutta  voi olla että viime aikoina oirehtinut polveni johtuu liiallisesta rappusissa ravaamisesta.

Muutama päivä sitten ,  Bambia ulkoiluttaessa,  huomasin että  kodin viereisen  kaktuspuiston portti oli auki.  Hieman ihmettelin , sillä kaikki tällaiset puistot ovat nyt kiinni, mutta ehkä siellä oltiin  hoitamassa kasveja ja puiston lintutarhaa.   Koska portti oli auki, enkä nähnyt ketään , pujahdin sisälle Bambin kanssa.

Viimeisestä käynnistä puistossa on jo aikaa,  ja joka kerta siellä on jotain uutta nähtävää.

Kaktukset  ovat kyllä veikeitä kasveja.

Pienet aloet kukkivat.  

Joku aloe tämäkin.

Piikkikruunu kukkii.

Tähän kaktukseen ei kannata koskea...

Joogaa taivasalla ja muutakin

Oman taloni kasvisaidassa, samoin kuin viereisten talojen kasvisaidoissa, on esimerkiksi  kiinanruusua, ja yleensä punaisena tai valkoisena, joskus harvoin keltaisena ja olen nähnyt sinisenäkin.   Aamulla bongasin myös pinkin kiinanruusun, ja kyllä se oli niin nätti että piti kuvata.

Punaisetkin ovat nättejä.

Alkuviikosta menin hoidattamaan  asioita asuinkaupunkini Holonin kaupungintalolle, mutta se ei onnistunutkaan, koska puuttui joku asiakirja. Ennen kaupungintalosta poistumista katselin aulassa olevaa taidenäyttelyä, vihreän kasvisseinän edessä .  Nämä työt oli maalannut joku joka vasta eläkkeelle mentyään oli alkanut tehdä taidetta.

Kaupungintalon jälkeen menin toiseen paikkaan hoitamaan asioita, mutta en ollut huomannut että se oli sinä päivänä kiinni.  Harmin paikka, mutta tämä opetti että pitää etukäteen katsoa onko joku virallinen toimisto auki vai ei... Otin bussin naapurikaupunkiin  Rishon LeZioniin,   ja päätin vihdoinkin mennä Decathlon-kauppaan. Decathlon on ranskalainen urheiluväline/vaatekauppaketju, jonka menestys perustuu  edullisempiin hintoihin.  Israelin ensimmäinen Decathlon avattiin elokuussa, ja siitä lähtien siellä on ollut sellainen ryntäys, että alussa kaupan piti jopa sulkea ovet pariksi päiväksi koska ihmiset ostivat kaupan tyhjäksi.  Suomessa  Decathlon lanseerasi verkkokaupan pari vuotta sitten, mutta se ei taida enään olla käytössä. Minä olen jo  pitkään halunnut ostaa sieltä  TRX-nauhat, mutta tietenkin tuote oli loppu; se on kuulemma yksi heidän suosituimmista tuotteistaan ja paljon halvempi kuin muualla.  No ehkä se löytyy seuraavalla kerralla.. Kun vielä kävin kuntosalissa ,  olin muutaman kerran TRX-treenissä , ja vaikka koko kroppa oli sen jälkeen kipeä,   olen siitä lähtien halunnut omat TRX-nauhat.

Decathlonin vieressä oli jättimarketti, ja sen edessä tämä hauska   maksikauppakärry.

Kärryn toisella puolella  oli rivi kumkvattipuita, jotka olivat täynnä jo kypsiltä näyttäviä hedelmiä. Mutta pahus, niitä ei päässyt poimimaan sillä yhdellä puolella oli kauppakärryjonot, ja toisella puolella parkkipaikat, ja autot niin puitten edessä että ei mitenkää mahtuisi tuonne noita kumkvatteja poimimaan.

Aikaisin tiistai-aamuna menin ulkojoogaan.  Kodin lähellä olevan liikekeskuksen atrium-pihalla on jo elokuusta lähtien ollut tiistai-aamuisin ilmaiset joogatunnit, mutta vasta tällä viikolla menin mukaan.  Kuntosali tarjosi joogamatot ja joogaohjaajan,  ja olipa kiva joogailla ulkosalla, vaikka  lentokoneet lensivät yläpuolella  ja välillä vieressä porattiinkin (pitivät taukoa kun pyydettiin). Tunnin jooga ulkosalla teki hyvää , ja toivottavasti tämä jatkuu talvellakin.

Rytmisen voimistelun Grand Prix-kilpailut Holonissa

Äskettäin valmistuneessa Holon Toto Areenassa pidettiin eilen ja tänään rytmisen voimistelun Grand Prix-kilpailut. Asuinkaupungillani Holonilla on jo pitkä perinne Grand Prix-kilpailuissa ja tämä oli 13.kerta kun nämä kilpailut pidettiin kaupungissa mutta ensimmäinen kerta uudessa urheiluareenassa.Rytmisen voimistelun Grand Prix-kilpailut pidetään vuosittain 8 eri kaupungissa ,ja Holon on niistä ainoa Euroopan ulkopuolella oleva kaupunki.Näissä kilpailuissa on 250 kilpailijaa 27 eri maasta,ja heidän joukostaan löytyy myös maailmanmestareita sekä olympiavoittajia.Suomea kilpailuissa edusti Inessa Rif. Eilen ja tänään osakilpailut olivat kaikille avoimet,ilman  pääsylippuja,mutta eilisen illan sekä tämän päivän iltapäivän kilpailuihin pääsi vain lipuilla.Pari päivää sitten meinasin ostaa lipun tämän  illan gaalanäytökseen mutta kaikki liput oli loppuunmyyty! Tänään menimme saman kadun naapurin kanssa katsomaan kisoja ja myös tutustumaan uuteen urheiluhalliin.Urheiluhalli on 10 minuutin kävelymatkan päässä kotitalosta.

Halliin tullessamme junioriluokan  osakilpailut olivat juuri päättyneet ja seniorit olivat lämmittelemässä.Uudessa hallissa on liila yleisilme.

Sisällä hallissa peruslinssillä saa kaukaa aika rakeisia kuvia mutta näistä näkee hyvin liikkeet.Rytminen voimistelu on todella kaunista katseltavaa ja voimistelijoiden notkeus ihastuttaa.Rytmistä voimistelua onkin sanottu maailman kauneimmaksi urheilulajiksi,joskin mielestäni myös taitoluistelu on lähes yhtä kaunista. Näissä kilpailuissa suurin osa kilpailijoista oli joko Venäjältä tai entisistä Neuvostoliiton maista,mutta kilpailijoita oli tullut myös kaukaa kuten Meksikosta ja Yhdysvalloista.Tämänhetkiset lajin huiput tulevat Venäjältä,Valko-Venäjältä ,Bulgariasta,Azerbaijanista,Ukrainasta sekä täältä Israelista.

Suomen Inessa Rif kilpailemassa.Suomen lippu oli maalattu käsivarteen....

Vuoden 2016  rytmisen voimistelun Euroopan mestaruuskisat pidetään täällä Holonissa,kesäkuussa 2016

Luistelukilpailuissa

IcePeaks-jäähalli lähellä kotiani

Saattaa kuulostaa oudolta,että täällä etelässäkin on luistelukilpailut,mutta sellaiset olivat nyt torstaina iltana ja  eilen perjantaina aamusta iltaan,jolloin kilpailtiin Israelin kaunoluistelumestaruuksista. Kisat pidettiin nyt toista kertaa minulle 10 minuutin kävelymatkan päässä olevassa IcePeaks-jäähallissa (jostain syystä englanninkielinen linkki ei toimi..). Viime vuonna kisat jäivät minulta huomaamatta,mutta tällä kertaa sain kisoista tiedon jo hyvissä ajoin;kiitos Instagramin. Torstai-iltana suuntasin sitten kohti hallia katsomaan kisojen pakollisia kuvioita. Mukaani otin kameran ja Tamron 70-300-linssini,jolla saa otettua lähikuvia kaukaakin. En ole käyttänyt linssiä kauhean usein,ja se on ollut kaapissani,mutta aina välillä sitä tulee käytettyä;esimerkiksi kun täällä Holonissa on Purim-karnevaalit. Nyt kuitenkin huomasin,että linssissä oli jotain kummallista;se oli jäykkä eikä se pitkä osa tullut siitä kokonaan ulos eikä mennyt kokonaan sisällekään,eikä fokus toiminut kuten piti.Toivoin kuitenkin että saisin otettua sillä tarpeeksi hyviä kuvia.

Otin torstai-iltana yli 200 kuvaa,mutta kotona huomasin,että yksikään kuva ei ollut tarkka,vaan kaikki olivat erittäin rakeisia.Eli se sitten siitä linssistä:( . Mutta näin pienempinä tiedostoina sen huomaa vähemmän. Huomasin että kisoja katsomaan tullut yleisö koostui etupäässä sellaisista,joihin luistelu liittyy jotenkuten: joko kilpailijoiden vanhemmista,luisteluun muuten liittyvistä tai sitten sellaisista,jotka ovat ennen luistelleet,kuten minä. Vieressäni istui Ruotsista alunperin oleva nainen, ja toisella puolella istui täkäläinen tyttö,joka kertoi että ollessaan 8 -vuotias heidän opettajansa vei heidät Ramat-Ganin jäähalliin (jota ei enään ole olemassa) ja hän rakastui lajiin niin,että alkoi luistella valmentajan ryhmässä,mutta ei kilpailumielessä.Koska luistelu täällä on pienimuotoista ja pienen sektorin urheilulaji,oli jokaisessa ryhmässäkin vain muutama luistelija.  Mukana kilpailemassa oli eri luokkia,kuten noviisit,juniorit,seniorit ym. Nuorimmat kilpailijat olivat 7-vuotiaita pikkutyttöjä ja poikia,ja ihmeen taitavia. Suurimmalla osalla on myös venäläinen tausta ja tiukka venäläistyylinen valmennus.Muutama tyttöluistelija asuu USAssa;jos täällä halua edetä pitkälle luistelussa niin on parasta harjoitella valtameren takana.Luistelu täällä on myös kallis harrastus:hallivuorot ,valmennus ja asut maksavat maltaita.Israelissa on tällä hetkellä joitakin jäähalleja,joista  Metullan jäähalli on olympiakokoinen;myös Eilatin Ice Mall (joka sijaitsee kauppakeskuksessa!) on olympiakokoa.Tämä Holonin IcePeaks sen sijaan on puolet olympiakokoisesta hallista,ja olisivat hyvinkin voineet tehdä suuremman hallin,sillä se sijaitsee kaupungin suurimmassa puistossa ja tilaa olisi ollut suuremmallekin hallille.En tiedä miksi kilpailut pidettiin tässä pienemmässä hallissa,mutta syynä voi olla se että tämä halli sijaitsee Israelin metropoli-alueella,kun taas 2 olympiakokoista sijaitsevat joko ihan pohjoisessa tai ihan etelässä. Luistelusta on kuitenkin tullut täällä yhä suositumpaa,ja äskettäin Holonin kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman rakentaa tuohon samaiseen puistoon olympiakokoinen jäähalli;sillä tämä pienempi halli ei riitä sadoille lapsille,jotka tulevat harjoittelemaan luistelua. Suuri jäähalli tullaan rakentamaan pienemmän viereen.Israelin olympiakomitea päätti myös panostaa enemmän taitoluisteluun,ja toiveena on lähettää kunnon joukkue vuoden 2018-talviolympialaisiin.Ja kaikki tämä maassa jossa ei ole luonnollista jäätä;D

Perjantaina saavuin sitten hyvissä ajoin vapaaohjelmia katsomaan. Kamerassani oli tällä kertaa peruslinssi,mutta eihän sillä saa otettua minkäänlaisia selviä kuvia kaukaa,joten keskityin katselemaan kisoja enkä kuvannut kuin ihan muutaman ihan epäselvän kuvan. Kilpailut alkoivat taas ihan pikkuisilla,joista muutama 7-vuotias pikkuneiti oli yllättävän hyvä ikäisekseen.  Myös noin 9-10 vuotiais nuorimies Eilatista luisteli erittäin varmasti ja hyvin ;selvää potentiaalia! Jenkeissä harjoittelevia valmentaa Galit Chait,joka yhdessä parinsa Sergei Sakhnovskin kanssa voitti pronssia vuoden 2002 kaunoluistelun maailmanmestaruuskisoissa.Chait istui hallin toisella puolella,ja näytti aika samanlaiselta kuin vielä kilpaillessaan.

Nuori jäätanssipari

Epäselvä kuva varhaisteiniluistelijasta;USAssa asuvasta.. Kuulin sattumalta lähellä istuvilta,että tämä tyttö ei käy koulua,vaan hän harjoittelee joka päivä luistelua 6 tuntia ja koulunkäynti sujuu yksityisopettajan avulla.Hän olikin hyvä ja ehkä kuulemme hänestä isompana.Mutta aika hurja ohjelma jos haluaa huipulle.....Eilen en kuitenkaan ollut katsomassa kilpailuja kuin 3 tuntia,sillä aloin palella! Olisi pitänyt ottaa lämpimämmät vaatteet mukaan ja eväätkin,sillä tuolla olisi mennyt koko päivä:gaala oli heti palkintojen jaon jälkeen ja hieman harmittaa,etten jäänyt sitä katsomaan.,No ensi vuonna sitten....Tuolla hallissa harjoittelevat myös jääkiekkoilijat,vaikka halli ei olekaan mitoitettu kunnolla jääkiekkoilijoita varten,ja torstai-iltana heti pakollisten kuvioiden jälkeen ulkona oli odottamassa joukko nassikoita täydessä jääkiekkoasuissaan. Ja melkein hätkähdin,kun yhtenä iltana matkalla kotiin näin bussissa nuorukaisella jääkiekkokassin sekä mailan;D

Väreillä juoksua...

Aamulla heräsin hyvin aikaisin ,ja matkasin bussilla kohti Tel Avivin Yarkon -puistoa. Olin lupautunut toimimaan vapaaehtoisena Natalin juoksutapahtumassa ,ja meidän piti olla paikalla jo klo puoli seitsemän aikoihin aamulla.Natalista ja vierailustani siellä kerroin keväällä täällä, Natalin juoksu väreillä -tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa,ja sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta postraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivistä:joita täällä ei puutu. Juoksutapahtuma yhdistää kehon ja sielun värien avulla; henkiset traumat ovat usein näkymättömiä   ja juoksukilpailun kirkkaiden värien avulla ihmiset tiedostavat tuon ongelman.Kaikki tapahtuman tuotot menevät PTSD-häiriöistä kärsivien toimintaan.

Tapahtuma-alueelle oli yön aikana pystytetty pomppulinnoja ja muuta kivaa

Hiljalleen ihmisiä alkoi tulla kohti tapahtuma-aluetta

Juoksivat ilmoittautuvat ja saavat osallistujapakettinsa

Huomasin että suurin osa osallistujista oli nuoria;ja tyttöjä oli paljon,tullut bussilasteittain

Me vapaaehtoiset saimme keltaiset paidat

Sitten sainkin yllätyksen: minut tuonne värvännyt Natalin Ifat ei ollut kertonut että mukana on myös toinen suomalainen vapaaehtoinen,eli Maria joka on täällä vuoden opiskelemassa kriisi-ja traumaopintoja Tel Avivin yliopistossa. Olipa kiva rupatella tuolla myös suomeksi:)

Ennen juoksujen alkua oli kaikenlaista hauskaa kuten valtavien saippuakuplien puhaltamista

Taisi olla hauskaa puuhaa!

Ennen juoksua pitää verrytellä,ja verryttelyn vetivät Suurin Pudottaja-ohjelman täkäläisen version valmentajat

Korkeat talot näkyvät taustalla

Ifat heittämässä värijauhoa,jonka pohja on maissitärkkelystä

Ja mikä se väreillä juoksu sitten oli....Juoksutapahtuman suurin sponsori eli värifirma oli lahjoittanut värijauhoa,jota me sitten heitimme kohti kilpailijoita,heidän juostessa ohitse.Jotkus halusivat paljon värejä päälleen ja sitä tarttui vaatteisiin ja hiuksiin ja.....Tässä vaiheessa huomasin että kameraankin alkoi tullä värijauhetta,joten hyvin värejä täynnä olevin käsin laitoin kameran pois. Pian olin täysin värien peitossa.,joten kuvaamisesta ei enään tullut mitään...Kun lähdin tuolta pois olin täynnä värijauhoa;sitä oli vaatteissa,naamassa ,hiuksissa, tavaroissa. Menin kotiin supermarketin kautta ja  sain ihmetteleviä katseita ja kun näin itseni peilistä niin en ihmetellyt:tukka oli vihertävä ja naamassa oli eri värejä;D Onneksi kaikki lähti vedellä helposti pois ja vaatteetkin lähti helposti pesemällä, Olipa kiva olla tässä tapahtumassa vapaaehtoisena;hauskaa oli koko ajan

Muutoksia puistossa

Juuri ennen Suomen-matkaani kirjoitin siitä miten kodin vieressä olevassa puistossa pantiin vanha koripallokentttä maan tasalle.Tänne takaisin tullessa oli kenttä sitten valmistunut ja nyt on sitten hieno uusi koripallokenttä lähellä(ja jos siellä pelataan myöhään kuuluu se myös tänne kotiini,niin lähellä tuo on..)

Mutta samalla kun kenttää uusittiin niin aiemmin kentän ympärillä olevat rehevät ja tuuheat pensaat poistettiin kokonaan ,ja nyt siellä on vain pieniä pensaan alkuja.Tässä kuvan puoleisessa seinämässä oli niin korkeat pensaat,että niiden takaa tuskin edes näki kenttää. En ole  iloinen siitä,että ne poistettiin ja nyt tuossa on kovin tyhjän  tyhjän näköistä.,Myös  kentän yhden nurkan kohdalla olevaa eukalyptyspuuta parturoitiin reippaasti. Takana näkyy osa kotitaloani.

Kentän vieressä olevasta pienestä aidoitetusta viheralueesta kaadettiin myös puu (miksiköhän...) ,mutta paikalle jätetystä kannosta kasvaakin yhtäkkiå vihreäää! En ole ennen törmännyt tällaiseen,mutta ei kai tuosta uuta puuta kasva?

Pari päivää kotiin paluuni jälkeen puistoon nousi tällaiset kyltit,kahteen paikkaan. Onkohan niin että lukuisat puhelinsoittoni kaupungille ovat auttaneet;D Nimittäin kun tähän puistoon tullaan grillaamaan vaikka ei saisi,ja olen monta kertaa anellut kaupungilta että laittaisivat jonkun kyltin.Ja nyt siten on sellainen:;siinä  lukee mustaa valkoisella tai oikeastaan punaisella,että tulta ei saa puistossa sytyttää.Eihän tuo kaikkia estä mutta voi sitten vedota noihin kyltteihin. Niissä lukee myös ettei koiria saa pitää vapaana,ja että niiden jätökset pitää korjata pois.Ja että kissoille ei saa antaa tuoreruokaa.Kylteissä pyydetään myös hiljaisuutta tiettyinä aikoina ja että roskat korjataan pois.Alimmissa kylteissä selviää että puistossa on pallokenttä ja satupuisto.Täällä Holonissahan on monessa puistossa satupuisto ja tässä meidän puistosssa on erääseen  satuun liittyviä sinisiä hahmoja.

Mutta Bambiahan eivät tuollaiset asiat häiritse.Pääasia että ruohikolla on mukava kuljeskella ja nuuskia hajuja;D

Ja tämä sota jatkuu edelleenkin,ikävä kyllä. Luulin ilmahälytysten jo olevan ohitse,mutta toissa yönä sellainen herätti meidät klo 2.30 yöllä. Olin miettinyt että miten ehdin pukea päälle jos tuo tapahtuu yöllä tai mitä jos unohdan avaimet kotiin.Mutta äkkiä sitä viskoo housut ja T-paidan päälleen ja avaimetkin onneksi tulivat mukaan;D.Se oli ensimmäinen kerta  kun koin tällaista yöllä;muut sen sijaan olivat kokeneet sellaista kun olin Suomessa. Eilen illalla myöhään oli myös hälytys.

Juoksukilpailut puistossa

Nousin tänään taas hyvin aikaisin ja lähdin kävelemään (Bambin kanssa)kohti kaupungin pääpuistoa,josta tänään alkoi suuri juoksutapahtuma.Uudistetun puistotien varrelle istutetuissa  nuorissa puissa oli jo kukkia.

Tässä se pikku puu onkin.Tien varrelle istutetuissa puissa vain muutamassa oli kukkia.Siellä on kolme riviä nuoria puita:kahdella puolella jakarandapuita ja sitten keskellä nämä keltakukkaiset puut.Kun kävelen tuolla,kuvittelen miltä siellä näyttää sitten kun puut ovat jo isoja.

Puistossa on houkutteleva leikkialue.Tekisi mieli kiivetä tuohon ensimmäiseen telineeseen!

Ja se puiston kanaali,joka on niin 80-lukua ja jotenkuten kalsea,vaikka siellä uikin sorsia ja välillä siellä näkee ihmisiä polkuveneissä. Mutta tuonne vasempaan nurkkaan ollaan jotain rakentamassa,joten ehkä tästäkin kohdasta tulee paremman näköinen.

Puistossa alkoikin näkyä joka paikassa juoksijoita.Tämä Saucony juoksutapahtuma on  kaupungin suurin juoksutapahtuma,ja viimeksi tämä järjestettiin 2 vuotta sitten. Tosin mitään maratoonia tässä tapahtumassa ei ollut,sillä pisin reitti oli 10 kilometrin pituinen.

Koululaisille oli erikseen oma juoksukilpailunsa. Puistossa oli myös kaikenlaisia urheiluun liittyviä kojuja. Iso osa kaupungin kaduista suljettiin klo 8 jälkeen muutamaksi tunniksi juoksujen ajaksi.Päivälehteni ja myös puhelimeni väittivät,että kosteus oli alhainen,mutta selvästikin tunsin kosteuden ihollani  enkä sitten jäänyt juoksuja katselemaan sillä minulla oli kuuma!

Lavalla pokaalit odottelivat voittajia.

Ennen puistosta lähtöä jäin kuitenkin Bambin kanssa vilvoittelemaan varjoiseen kohtaan ,josta ilmestyi  suloinen kissanpentu

Mitäköhän tuolla on...

Olen nätti!

Saankohan ruokaa kun poseeraan näin nätisti...