Huijauksen uhri

Kissanpentu puistossa.

Huijauksesta siis....Minulla on , ainakin omasta mielestäni, aina ollut hyvä huijariseula. Esim. Venezuelassa, josta ei puuttunut huijareita,  tunsin parissa tapauksessa että kyseessä oli sellainen,  kun taas eksällä ei silloin toiminut minkäänlainen huijariseula. Myöhemmin selvisi että olin oikeassa...  Aiemmat työpaikkani ovat myös valmentaneet olemaan tarkkana netissä, ja jos joku tuntuu kummalliselta,  tarkistan yleensä kaiken tiedon mitä löydän . 

Toukokuun loppupuolella sain sähköpostiini meilin , jossa tarjottiin  yhteistyötä   reppuja ja matkalle tarvittavia  tuotteita  myyvän sivuston kanssa. Meilissä pyydettiin ottamaan yhteyttä heidän yhteyshenkilöönsä Instagramin kautta.  En pitänyt sitä mitenkään kummallisena tuossa vaiheessa   sillä  olen aiemminkin  muutaman kerran saanut muutamia tavarayhteystyöjuttua Instagramin kautta.  

Kysyin mitkä ovat heidän ehtonsa, ja sain linkin tälle sivulle,  joka on siis siellä yrityksen nettisivustolla..  Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä,  sillä  siinä tarjoiltiin reppua,  ja repun saamisen jälkeen  olisi pitänyt meilata heille 5 kuvaa , josta he maksaisivat  150 dollaria per kuva. Häh! Mikä ihmeen yritys muka maksaisi tuollaisia summia  jollekin instagrammaajalle,  jolla on vain joku 4400 seuraajaa... En uskonut siihen tippaakaan,  mutta  halusin ihanan kanvaksisen  repun ,  johon oli kirjailtu kaunis kukka. Sain linkin  repun  tilaamista  varten ,  jolla minun pitäisi saada reppu ilmaiseksi.  Sitä ennen kävin koko heidän  hvvin ammattimaiselta vaikuttavan   nettisivustonsa tarkasti läpi.  Tosin hieman ihmettelin sitä että   yrityksen pitäisi olla Los Angelesissä ,  mutta reppu lähetetään Liettuasta.  Mutta koska sivusto vaikutti  niin ammattimaiselta, eikä googlattaessa löytynyt mitään  negatiivista tietoa yrityksestä,  ja tuolla sivustolla on jopa rekisteritiedot, ja halusin niin sen repun, päätin tilata ilmaisen repun itselleni.  Hieman ihmettelin kun  jouduin maksamaan lähetyskulut   vaikka reppu oli ilmainen. Mietin että jos heillä on varaa lähettää ilmainen reppu ,  jonka kuvia ehkä jaan somessa,  niin miksi eivät voi maksaa myös postikuluja,  jotka ovat  vain pieni  osa repun hinnasta.  

Jäin odottelemaan kaunista reppuani (kuvassa). 

Minulle ilmoitettiin että repun saaminen voi kestää myös kuukauden, koronan vuoksi. Kuukauden kuluttua otin yhteyttä yritykseen,  ja kerroin että reppu ei ollut vielä saapunut. Minulle ilmoitettiin että kun reppu tilataan   Euroopan tai Yhdysvaltojen ulkopuolelta , eikä reppua kuulu,  heihin voi ottaa yhteyttä vasta 61 päivän jälkeen.   Tarkistin sen yrityksen nettisivuilta,  ja siellä se lukikin. Kun repun tilauksesta oli kulunut  puolitoista kuukautta, alkoi olla epäilyksiä  mutta   päätin vielä odotella , ja tarkistin postilaatikkoni joka päivä, mutta ei mitään ilmoitusta postista.  Sitten eräänä päivänä päätin taas googlailla yritystä ,  ja yhtäkkiä sieltä löytyikin  sivusto,  jonne olivat kirjoittaneet ihmiset, joille myös oli tarjottu reppua (ja korkeita summia kuvista;D)    Selvisi että  kyseessä oli todellakin huijaus, eikä ihana reppuni koskaan tulisi perille, nyyh.  Kirjoitin  heti Instagramin kautta  yhteyshenkilölle, että tiedän että   he ovat huijareita  ja haluan maksamani postikulut takaisin,  PayPalin kautta.   Heiltä tuli viesti että tietenkin he palauttavat summan, mutta on selvää etteivät he palauta. 

Yritys siis huijaa ihmiset tilaamaan tuotteita,  pitää ne postituskulut itsellään,  eikä koskaan   lähetä mitään tuotetta.  Kun nettikauppasivusto on laadittu  niin ammattimaisesti kuin tämä, pitää olla todellakin tarkkana ettei joudu huijatuksi.  Minulla oli onnea että  menetin vain noin 16 euroa, mutta kyllä harmittaa  sillä minusta tuo reppu on ihana.  Samanlainen löytyi sitten Etsystä ja AliExpress.nettikaupasta,...kiinalaisista nettikaupoista siellä...

Kukkia ja pitkästymistä

Kotona oleminen alkaa välillä tuntua aika ahdistavalta, ehkä sen takia koska asun yksin. Luulen että yksinasuville tämä pakollinen sisällä pysyminen on ehkä kaikkein vaikeinta, enkä ole ehkä koskaan tuntenut oloani yksinäisemmäksi.  .Vaikka asunkin yksin, en normaalisti tunne oloani yksinäiseksi,  mutta nyt tunnen. Onneksi on Bambi, enkä tosiaankaan tiedä mitä tekisin ilman rakasta koiraa, joka onneksi on pakko välillä viedä ulos. 100 sallitun metrin alueella on   nyt kauniisti kukkivia puita, kuten tämä  korallipuu kodin edessä oleva korallipuu,   joka kukkii ennen lehtien ilmestymistä.

Jostain syystä tähän videoon niin hyvin sopiva musiikki ei kuulu tässä, Kuuletteko te?

Olen tottunut olemaan lähes päivittäin Tel Avivissa, mutta nyt en ole ollut siellä sen jälkeen kuin tori suljettiin. Eikä olekaan mitään erikoista syytä olla sielä nyt kun kaikki on kiinni, rantoja myöten. Viime viikolla kuvaaja ja filmintekijä Nadav Zofi kuvasi 3 päivän ajan tyhjää Tel Avivin kaupunkia,  ja kun katsoin uudestaan ja uudestaan tätä  kauniin surumielistä videota  , oli vaikeaa uskoa että niin eläväinen ja ihmisiä täynnä oleva kaupunki on nyt kuin aavekaupunki. 

Rajoituksia muutetaan lähes päivittäin ,  ja joka kerran olen pelännyt etten pääse supermarkettiin,  mutta vielä on rajoitetetusti   joitakin julkisen liikenteen linjoja ,   joten onneksi pääsen sinne, sillä kävelymatkan päässä en löydä paljon mitään, eikä kotiinkuljetukseen voi tällä hetkellä luottaa. Viime viikolla  lattiaan oli laitettu  2 metrin päähän noita tarroja, mitä nyt on Suomenkin kaupoissa,   ja markettiin päästettiin ihmisiä vain tipottain. Matka supermarkettiin tai läheiseen vihanneskauppaan , ja ulkoilut Bambin kanssa ovat ainoat kerrat kun poistun kotoa, ja muutenhan saa poistua vain 100 metrin päähän. Kodin viereinen puisto täyttää tuon kriteerin joka kohdassa;D

   Täällä alkaa viikon kuluttua Pesah.  eli juutalainen  pääsiäinen, ja päätin että menen supermarkettiin vain nyt kerran ennen pyhää, ja seuraavan kerran vasta pyhien jälkeen,  parin viikon kuluttua ,   jos bussilinja supermarkettiin vielä silloin toimii.  Pesah on taas samaan aikaan pääsiäisen kanssa,  ja tänä vuonna pyhä täällä on erilainen kuin koskaan,  sillä sitä saa viettää vain  ydinperheen kanssa, eli niiden kanssa jotka asuvat samassa kodissa. Tänä aamuna supermarkettiin tulevilta ihmisiltä tarkistettin myös kuume...  Muutama päivä sitten ilmoitettiin myös että tänä lukuvuonna ei enään ole koulua, sääli  koululaisia.  Mutta tänään luin myös positiivisen uutisen, eli Tel Avivin kaupunki ei enään salli kertakäyttöastioiden viemistä rannoille,  sitten joskus kun rannat taas avataan. Täällähän käytetään järkyttävän paljon kertakäyttöastioita, joten tuo olli hyvä päätös:)

Viimeisen viikon aikana on ollut hyvin lämmintä, eikä ole satanut,  ja luonnon kukat alkavat jo kuivua. Tämän kuvasin eilen , ja tuosta huomaa että  kiiltomalvan lehdet alkavat jo kellastua. Kylmä kausi on nyt lopullisesti loppu,   ja tämä talvi oli säitten puolesta parhain talvi vuosiin. Sää oli pitkään aivan ihana:)

En voi mennä tapaamaan kotikadullani asuvaa Evelyniä, sillä   sekä Evelyn että miehensä ovat sairaalloisia, ja riskiryhmässä.   Onneksi heidän aikuinen tyttärensä asuu kotona,  joten voi käydä heille kaupassa ym.   Täällä on ollut ihan kamalia ongelmia  supermarkettien  ruokaostoksien kotiinkuljetuksen kanssa:  eri markettiketjujen sivut kaatuivat kun kaikki halusivat tilata ruokaatuotteita kotiin,  ihmiset saivat vääriä tuotteita jne.  

  Unikko ehkä...Kun täällä keväällä kukkii 3 lähes samannäköistä punaista,  mutta eri lajikkeen kukkaa, en ole koskaan varma mikä on mikä;D

Puiston vieressä sitruspuut kukkivat, ja niistä leviää ihanan huumaava tuoksu.  Toivotaan että koronan huippu on pian saavutettu, ja että mennään kohti parempaa.

Euroviisuja kohti

Täällä Israelissa euroviisukarsinnat lähenevät loppuaan,  ja ensi viikolla valitaan Israelin edustaja kisoihin. En ole koskaan erityisesti innostunut katselemaan euroviisuja, mutta  sen sijaan pidän paljon  viisukarsinnoista täällä, joka omasta mielestäni on paljon viihtyisämpi kuin itse Euroviisut. Viisukarsinnat, joiden nimi suomennettuna  on "seuraava tähti Euroviisuihin", on pisin kaikkien viisumaitten karsinnoista.  Siihen menee pari kuukautta,  ja monta jaksoa alusssa menee  karsintojen katseluun, joka onkin mielenkiintoista.   Lopuksi valittiin 12 kilpailijan loppukilpailuryhmä,  joista tätä kirjoittaessa on jäljellä 8 kilpailijaa. Erikoista tänä vuonna oli  teini-ikäisten kilpailijoiden  määrä ja taso. 8 tämän hetkisistä loppukilpailijasta peräti 5 on teini-ikäistä. Suosikkini ovatkin  nuorimmat kilpailijat, mutta saapa nähdä ensi viikolla kuka viisuihin lähtetään.

16-vuotias Ella-Lee Lahav on suosikkini,   Ella-Lee on todella karismaattinen ja hyvä laulaja,  joka pitää eniten K-popista... Hän on kaikista kilpailijoista ajankohtaisin esiintyjä.

Or Brookman-Amrami.  Or on taaperona Ukrainasta  tai Venäjältä, en muista  kummasta, adoptoitu juuri 17 vuotta täyttänyt nuorimies,  joka on kasvanut miesparin lapsena. Or on todella eläytyväinen ja hyvä laulaja.

Tässä pieni otos Ella-Leen ja Orin duetosta.

19-vuotias Eden Alena voitti X-Factorin 17-vuotiaana, mutta ura ei oikein lähtenyt siitä liikkeelle ,vaikka Eden on mielettömän hyvä laulaja. Eden on toinen suosikkini.  Hänen vanhempansa syntyivät Etiopiassa.

Edit: Eden voitti karsinnan, ja oikeutetusti:)

Tässä Edenin studiolaulua viime vuodelta.

Gaya Shaki on 17-vuotias; taitava pianisti ja laulaja, joka mielellään säestää itseään pianolla.Gayalla on syvä hieno ääni.

Tässä näyte Gayan laulusta.

Viimeisin teineistä on 16-vuotias Lali, joka on powerhouse-laulaja.

Edit: Tänä vuonna Israelin edustaja on teini-ikäinen.....

Olipa säikähdys!

Näkymä kun tulen kotitalon ulko-ovesta ulos

Saimme eilen kokea ihanan takatalven:  aamulla kylmää, runsasta sadetta  ja pilvistä.  Takatalvi kesti tasan yhden päivän,  ja tänään mittarissa oli jo yli 20 astetta. Mutta oli  kiva kokea "talvea" vielä hetken.  Tosin saan kokea kylmiä säitä  kun tulen Helsinkiin parin viikon kuluttua.

Kuva täältä

Eilinen päivä oli takatalven lisäksi  muutenkin erikoinen,  sillä illalla joskus klo 21 aikaan alkoi ilmahälytys.  Ilmahälytys on tosi voimakas, ja pelottavan kuuloinen,  ja koska tämä tuli niin yllättäen , ajattelin ensin että se oli ehkä harjoitus josta ei ole kerrottu, ja etsin netistä tietoa,  joka löytyi vasta  hälytyksen jälkeen.  Viimeksihän ilmahälytyksiä  tuli 4 vuotta sitten  aika paljonkin,  mutta tämä oli täysin odottamatonta.  Meidän talon pommisuoja on täysin käyttökelvoton,  ja koska tämä talo on rakennettu 70-luvun alussa,  ei talossa ole turvahuoneita.  Niinpä talon turvallisin paikka on kerrosten välinen portaikko,  jota ympäröivät  paksut betoniseinät.  En kuitenkaan mennyt portaikkoon,  vaan jäin kotiin.  Bambi oli täysin hysteerinen , eikä ihme sillä ilmahälytys todellakin kuuluu.    

Ilmahälytyksen jälkeen tuli voimakas räjähdys,  joka kuulosti siltä  että  se oli lähialueella.  Ja niin se olikin:  kuvassa näkyy   minkälaisen aukon ohjus  puhkaisi lähellä olevan maatalouskoulun alueella.  Mikä onni että se putosi tuollaiselle alueelle,  voi vain kuvitella mitä tuhoa se olisi tehnyt jos se olisi räjähtänyt vaikka talon yläpuolella.   Koska tämä oli niin odottamaton  juttu,  Rautakupoli, joka torjuu ohjukset,  ei ollut käytössä.  Huh!  Ja tuosta seurasi tietysti se että  täältä annettiin takaisin, mutta onneksi nyt näyttää siltä että tämä  episodi on ohi:)

Ensi viikon torstaina täällä vietetään vuoden hauskinta juhlaa eli Purimia,  ja näitä naamiaisasuja näkyy niin monessa pop-up-kaupassa.   Jo tänään  näkyi naamiaisasuihin pukeutuneita tarhalaisia ja koululaisia.

Tässä oli kissa löytänyt lepopaikan   sähköpotkupyörän   päällä:) 

Oikein hyvää viikonloppua:)

Sairaalareissu

Viikko sitten sunnuntaina olin luvannut kotikadullani asuvalle Evelynille  että tulen hänen seurakseen , kun  hän menee sairaalaan tarkistuskäynnille. Hänelle tehtiin leikkaus (aivoaneurysma) viime kuussa,   ja nyt oli aika hänet leikanneelle  kirurgille.  Hänen tyttärensä ei voinut viedä häntä eikä poikakaan,  ja koska  aivoleikkauksen jälkeen voi olo olla hieman  hutera,  ei hän voinut mennä sinne yksin. Matkustimme kahdella eri bussilla Sheban sairaalakompleksiin,  joka on Israelin suurin sairaala.   Bussi kiertää valtavaa sairaala-aluetta,  ja eri klinikkojen kohdalla on pysäkkejä.  Evelynillä oli aika tilattu päärakennuksen klinikalle. Oli sateinen aamu kun saavuimme päärakennuksen kohdalle.

Päärakennuksen alueella on myös hotelli ja kauppakeskus.

Päärakennuksen aulassa roikkui kivoja valkoisia lamppuja.

Käytävällä oli eri kohdissa jättimäisiä tuoleja,  jotka oli maalattu eri teemoilla.  Jouduimme odottelemaan kirurgille pääsyä ihan kamalan kauan, sillä edellisellä viikon torstaina  kirurgi oli joutunut  kesken kaiken lähtemään kiireelliseen leikkaukseen,  ja niinpä  ensin hänen vastaanotolleen pääsivät ne jotka eivät torstaina päässeetkään vastaanotolle.  Lopulta Evelynkin pääsi kirurgille  pitkän odotuksen jälkeen,  ja kaikki hyvin.

Näkymä kauppakeskuksen ikkunasta

Viime  viikko oli aika talvinen,  mutta aina välillä paistoi aurinkokin. Tällä viikolla lämpenee.

Tel Avivin rantakatua

Kuten varmaan olette huomanneet, hehkutan aina "talvista" pilvistä säätä, mutta se vaan on niin paljon parempi kuin  kesän kostea kuumuus.  Talvista viikkoa oli edeltänyt lämmin ja aurinkoinen viikko, ja oli hyvä kävelysää.

Yksi ranta-alueen suosituimmista kuvauspaikosta:)

Sataman puisella dekillä joogailtiin; siellä on ilmaisia joogatunteja aina perjantai-aamuisin, jos sää sen sallii.

Hyvää tulevaa viikkoa ja laskiaistiistaita.  Täällä laskiainen näkyy ainakin ruotsalaisen Fika-leipomon laskiaispullissa:D

Uusi lääkäri hakusessa

Uusi sairaskassalleni kuuluva klinikka asuinkaupungissani Holonissa

En ota lääkkeitä ellei ole ihan pakko,   mutta astmaani joudun joka päivä ottamaan annoksen ehkäisevää astmalääkettä.  Useimmiten tilaan lääkkeen sen loputtua  puhelimessani olevan aplikaation avulla,  perhelääkäriltäni.   Viime viikolla yritin kirjoittaa pyynnön   perhelääkärilleni,  ja huomasin ettei se onnistu; hän ei  aplikaation mukaan enään ollutkaan  Tel Avivin keskustassa sijaitsevalla klinikalla.   Olin varma että oli tapahtunut joku virhe, joten seuraavana päivänä menin klinikalle,  ja kuulin  ettei lääkärini Ayala enään olekaan siellä töissä ,  vaan toisella klinikalla,  ja ottaa vastaan vain kerran viikossa,   ja ainoastaan  diabetespotilaita.  Olen käynyt Ayalan vastaanotolla 10 vuotta,  ja  vaikka kävinkin siellä ehkä 2-3 kertaa vuodessa, niin  odotin aina mielelläni pääsyä Ayalan vastaanotolle: Ayala oli opiskellut myös vaihtoehtoista lääketiedettä jota hän sovelsi,  hän oli erittäin sympaattinen , osasi kuunnella   ja hänen kanssaan oli mukava jutella. Kun kuulin  ettei Ayala enään ollutkaan tuolla klinikalla,  tunsin että minut on hylätty. Miksei minulle oltu edes kerrottu!  Olinhan käynyt hänen vastaanotolleen 10 vuoden ajan!  Mitä nyt teen?  Koko päivän oli hylätty olo. Mistä nyt saan lääkkeeni? Mistä löydän hyvän perhelääkärin? Apua , minut on hylätty!

Uuden klinikan aula. Labaratoriot sijaitsevat tässä kerroksessa.

Israelissa  on vuonna 1995 laaditun lain mukaan pakollinen terveysvakuutus, joka koskee kaikkia asukkaita.  Täällä on 4 sairaskassaa , ja sairaskassan saa valita itse.  Vakuutusta maksetaan tulojen mukaan . Jokaisella sairaskassalla on omat  klinikat,  apteekit,  ja myös sairaaloita.  Israelin julkinen sairaanhoitojärjestelmä oli vuonna 2013 neljänneksi tehokkain maailmassa.  Olen kuulunut samaan sairaskassaan joka kerta täällä asuessani,  ja olen aina käynyt Tel Avivin keskustassa sijaitsevalla klinikalla,  jossa myös  entisellä (nyyh.,..)  perhelääkärilläni oli vastaanotto.  Täällä voi tilata suoraan ajan sairaskassan kanssa työskenteleviltä  erikoislääkäreiltä,  mutta esim. labaratorio-ja muihin kokeisiin tarvitsen lähetteen perhelääkäriltäni.  Keskustan klinikalla minua kehotettiin tilaamaan aika toiselta klinikalta  ,   sillä tutussa ja niin suositussa klinikassa joutuu odottelemaan kauan ennenkuin pääsee lääkärin vastaanotolle.  Ja olihan se niin että olin usein odottanut 2-3  viikkoa pääsyä Ayalan vastaanotolle. Koko illan etsin aplikaatiosta perhelääkäriä, jonka vastaanotto  olisi sopivan matkan päässä.  Lopulta löytyi  sopivan tuntuinen  lääkäri asuinkaupunkini uudelta klinikalta: se ei ole kävelymatkan päässä, mutta kotini läheltä menevä bussi  pysähtyy  klinikan eteen (näkyy ensimmäisessä kuvassa).

Aulakerroksessa on myös kahvila. Tilasin ajan uuden klinikan sopivan tuntuiselta  lääkäriltä, ja olin  ihmeissäni kun jouduin odottelemaan vain  2 päivää lääkärin vastaanotolle pääsyä. 

Odotustila oli tyhjä , ehkä koska oli vielä niin aikaista.   Ennen minua oli vain yksi potilas;   en ollut tottunut tällaiseen kaupungin keskustan klinikalla. Uusi potentiaalinen (en ole vielä täysin varma) perhelääkärini vaikutti ihan mukavalta ja  pätevältä,  ja sain häneltä astmalääkereseptit muutamaksi kuukaudeksi ( lääkeresepti menee suoraan kaikkiin sairaskassojen apteekkeihin, sekä apteekkeihin jotka työskentelevät sairaskassan kanssa,   ja saan lääkkeet sairaskassakortillani). Sain myös lähetteet  labrakokeisiin , vatsan ultraäänikuvaukseen ja pariin muuhun toimenpiteeseen. 

Mainitsin lääkärille myös välillä vaivaavan polveni (vanha urheiluvamma)  ja sain lähetteen röngtenkuvauksiin yläkerrassa.   Taas olin aivan hämmästynyt,  sillä keskustan klinikalla en kyllä päässyt samana päivänä mihinkään kuvauksiin.   Polveni kuvattiin,   ja tuloksen näin samana päivänä aplikaatiossani ,  mutta en ymmärtänyt siitä mitään  joten pitänee tilata aika ortopedilta....

Yläkerrassa huomasin myös tämän terassialueen,  mutta ei selvinnyt mihin sitä käytetään  ja milloin. Uudessa klinikassa on 3 kerrosta;   ylimmässä kerroksessa tehdään myös kirurgisia toimenpiteitä.

Iskulauseita  rappukäytävän seinällä. Tässä lukee että portaissa kulkeminen kuluttaa 8-11 kaloria per minuutti.

Ennen poistumista  kävin aulakerroksen apteekissa hakemassa astmalääkkeeni. Sekin sujui nopeasti.  En ollut tajunnut että  että keskustan klinikka on sijaintinsa vuoksi niin suosittu että siellä on jonoa joka paikassa.  Ehkä olikin hyvä että jouduin hylätyksi;D

Ohoh, on jo lokakuu...

Tuntuu että  syyskuu hujahti niin äkkiä ohi että lokakuu alkoi melkein yllätyksenä.  Tuo syyskuun nopea hujahtaminen johtuu siitä että täällä oli ne kaikki peräkkäiset pyhät suurimman osan syyskuuta: se alkoi uudella vuodella , joka oli myös syntymäpäiväni,    jatkui  sovituspäivällä , sitten tuli lehtimajajuhla,  ja näin viimeisenä  tämä Shemini Atzeret , jota vietetään tänään.  Koska suurin osa pyhistä oli vielä heti viikonlopun jälkeen , olivat viikot normaalia lyhyemmät,  joten ne myös menivät nopeammin ohitse.  Huomenna sitten palataan normaaliin päiväjärjestykseen, eikä uusia juhlia ole pariin kuukauteen:)

Kun viime postauksessa ehdin jo iloita hieman viilenneistä säistä, niin viime päivät ovatkin olleet tosi lämpimiä; mutta miellyttävempiä kuin kesällä.  Lokakuun ensimmäinen alkoi harmaalla ja helteisellä säällä,  ja  vaikka oli pyhäpäivä,   heräsin todella aikaisin. Bambin kanssa lähdimme aamukävelylle kodin lähelle.   Puistokadun puut ovat jo  ehtineet kasvaa  siitä kun ensimmäisen kerran remontoidusta kadusta kirjoitin,   ja jotkut niistä antavat jo kivasti varjoakin.  Kävelykadun reunalla on jakarandoja,  samoin pyöräilytien reunalla,  ja keskellä on  hitaammin kasvavia puita joita en tunnista.   Vasemmalla puolella näkyy aita jonka takana suuri rakennusprojekti.  Sen etenemistä on mielenkiintoista seurata ,   ja käyn aina parin viikon välein katsomassa miten se edistyy.  Tästä vähän eteenpäin kun kävelee  niin rakennustyömaa näkyykin jo hyvin.

Valtavaa monttua kaivettiin yli vuoden verran,  ja maanalaisia  parkkikerroksia on rakennettu jo aika pitkään.  Katselin tänään että  tuossa vasemmalla nousee jo 5.  maanalainen kerros, ja vielä on paljon matkaa  maan tasolle, eli aika paljon tulee tuonne noita maanalaisia kerroksia.

Kuva täältä

Valmiina alueen pitäisi näyttää tältä. Taitaa kyllä kestää kauan ennenkuin pääsen tuonne kadun toiselle puolelle kahville... (oletan että tuohon matalaan osaan ehkä tulee kahvila...)

Takaisin tullessa osa "kissoistani" tuli vastaan, ja saivat aamiaista.

2 kesällä ilmestynyttä  poikasta (eri pentueesta) ovat kasvaneet.  Ne alkavat olla pian siinä iässä että sterilisaatio tulee tarpeen, ettei synny lisää poikasia.  Alussa molemmat olivat niin pelokkaita etteivät tulleet lähelle, mutta tänään Nipsu,  kolmivärinen tyttökissa,   on jo niin kesy että  voin ottaa sen syliin. Harmaa poikapentu sen  sijaan on edelleenkin pelokas, mutta vähemmän kuin ennen.

Mukavaa alkanutta lokakuuta!

Kuin kaktus kurkussa

Kaktus kodin viereisessä kaktuspuistossa

 Viikon flunssaisen olon jälkeen tosiaankin tuntui kuten tuossa otsikossa: flunssa ei mennytkään pois, ja jokailtainen kurkkukipu meni vain pahemmaksi.  Oli pakko käväistä   lääkärini luona ,  joka tarkisti kurkun ja keuhkot,   ja antoi  antibioottireseptin.   En millään  halua ottaa antibiootteja, mutta joskus  on pakko,   ja seuraavan päivänä oli kurkussa jo paljon parempi olo.  Nyt on olo jo paljon parempi; tosin keuhkot vieläkin hieman tukossa.

Muutama päivä sitten nappasin kuvan tästä torin viereisen talon seinällä olleesta katutaiteesta.  Kuvan on maalannut  amerikkalainen katutaiteilija/multimediataiteilija Sara Erenthal, jolla on  mielenkiintoinen tarina: hän kasvoi ultraortodoksisessa , erittäin rajoittavassa  Neturei Karta -lahkossa   ,  ja  kun häntä oltiin 17-vuotiaana naittamassa miehen kanssa, jota hän ei tuntenut,  karkasi Sara kodistaan. Sara päätyi ensin  Israelin armeijaan,  sitten kibutsiin  ja lopulta Intiaan, missä hän alkoi piirtää. Alussa Sara , joka oli kasvanut yhteisössä missä tytöt ja naiset on puettu niin ettei oikein näy mitään paljasta pintaa , toimi alastonmallina  taidekoulussa. Jossain vaiheessa  hän löysi katutaiteen,   ja nyt Sara tunnetaan multimediataiteilijana , jolla on projekteja ympäri maailmaa. Keväällä hän kävi jättämässä jälkensä  Tel  Avivissa,   jolloin syntyi tämä katutaideteos.

Vaikka olo ei ole ollut ihan paras, niin helteisellä säällä on niin vaikeaa levätä kotona.  Tänään kuitenkin voin jo paljon paremmin, ja tapasin kolumbialaisen ystäväni Glorian.

Kiertelimme hieman sydänkeskustan alueella, ja  ihailimme tätä juuri paketista kuoriutunutta,   restauroitua kaunsta vanhaa taloa.

Samalla alueella on niin paljon ihania vanhoja rakennuksia,  ja tuossa vaaleassa talossa  voisin kuvitella itseni istumassa parvekkeella katsomassa kadun vilinää.

Tämä talo taas on maalin ja korjauksen tarpeessa.

Bussipysäkillä bongasin keskustan vanhan kauppakeskuksen ulkoseinällä taidetta:)