Meille tuli talvi

Itsenäisyyspäivänä  tännekin tuli talvi! 

Edellisenä päivänä oli vielä aika lämmintä ,  ja bussipysäkillä äiti ja poika olivat hyvinkin kesäisissä vaatteissa.  Mutta torstaina alkoi sade,  ja välillä olevia taukoja lukuunottamatta satoi koko päivän torstaina , perjantaina ja tänään lauantainakin;  tosin tänään jo vähemmän kuin edellisinä päivinä.  Kylmempääkin on vihdoinkin,  ja mietin pitääkö lämmin talvipeitto ottaa jo esille. Olin saanut kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotolle , joka aina pidetään suurlähettilään residenssissä, mutta  en mennyt sinne tällä kertaa. Sen sijaan katselin kotona tietokoneen ruudun kautta  Linnan juhlia,

Sade on niin tervetullutta tänne, mutta kun sitä tulee kerralla liikaa,  ja sitten ei ollenkaan. Tälläkin kertaa tulvi monessa paikkaa  ,   ja esim. Rehovotin kaupungissa piti pelastaa  tulvivista lastentarhoista 50 lasta   Ulkoilut Bambin kanssa näinä päivinä ovat olleet hieman hankalia koska Bambi ei halua olla sateessa, eikä suostu käyttämään sadenuttuaan, mutta onneksi oman ja viereisen talon välissä on katos jossa voi ulkoilla sateellakin.  Luonto on nyt niin ihanan vihreä täällä näiden sateiden ansiosta;  ja se  onkin parasta täällä talvella.

Perjantai-aamuna kadut olivat tyhjiä torin lähellä,  Tosin oli vielä niin aikaista etteivät kaupat olleet auki, mutta perjantai, viikonlopun ensimmäinen päivä täällä,  on aina viikon vilkkain päivä kaupungilla. Minähän en sadetta pelkää  , mutta täkäläiset pysyttelevät kotosalla sateella.

Torin pikku kahvikauppa&kahvilassa torikissa Rambo viipyi normaalia kauemmin sateen vuoksi. Rambo tulee kahvila/kahvikauppaan joka aamu:)

Tuossa samaisessa  kahvikauppa/kahvilassa törmää usein mielenkiintoisiin ihmisiin.  Tällä kertaa siellä oli käymässä  kiinalainen koreografi, tanssija ja valokuvamalli   Xao   Guanzhousta,   Mielenkiintoinen persoona,   jonka teos nyt syksyllä voitti toisen palkinnon Hannoverissa kansainvälisessä koreografikilpailussa.  Oli kiva jutella hänen kanssaan vaikkakin englantia vahvalla kiinalaisella korostuksella ei aina ihan ymmärräkään;D

Ja Bicicletta-ravintolan ikkuna oli koristeltu niin jouluisesti.  Tuo ikkunassa oleva pyörä on aina ikkunassa, mutta nyt sekin oli koristeltu:)

Heinäkuinen yllätyssade

Lauantaina iltapäivällä kuulin yhtäkkiä  sateen ropinaa.  Ensin en uskonut että kuulin oikein , eihän täällä koskaan sada  kesällä, eikä takuulla heinäkuussa, mutta kun katsoin tarkemmin niin siellä tosiaankin satoi!  Aamusta oli kyllä ollut harvinaisen pilvistä,  mutta en ajatellut että  sataa. Juoksin ulos  Bambin kanssa:  sade kesti vain muutaman minuutin ,  ja oli  ohi kun  tulin puistoon, mutta  lehtien pinnoilla näkyi että oli satanut.  Tämä oli tosiaankin harvinainen sääilmiö:  kukaan ei muista sadetta  heinäkuussa.  

Aikaisin   viime perjantai-aamuna, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  menin torin kahvikauppa/kahvilapisteeseen kahville kuten yleensä perjantaisin, ja siellä aina kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä.  Kuten kuvassa näkyvän Nathanielin,   joka kertoi tulleensa tänne tapaamaan entistiä opiskelukaveriaan.  Los Angelesistä kotoisin oleva Nathaniel kertoi asuneensa  New Yorkissa 10 vuotta, ja oli sinä aikana opiskellut ja työskennellyt  mallina. Kysyin jos saan  ottaa hänestä kuvan ja laittaa Instagramiin,  ja hänelle se sopi.  Näytin hänelle myös tämän kuvan, ja hän hyväksyi sen.  Muutama tunti myöhemmin huomasin että Instagram-postaukseni , jossa tämä  kuva, oli hävinnyt! Tuollaista ei koskaan ollut aikaisemmin käynyt, enkä edes tiennyt että joku toinen voi tavallaan poistaa  postaukseni, Niinpä päätin googlailla  ja ottaa hieman enemmän selvää tästä mukavasta  keskustelukumppanista.

Selvisi että hänellä on ollut  erittäin menestyksellinen  ura  (edelleenkin..) ammattimallina. Kun vielä selvisi että Vogue-lehti on viime vuonna tehnyt jutun,  jossa hänet mainitaan yhdeksi (yksi kolmesta) Nykin cooleimmaksi mieheksi,  niin tajusin että minun hänestä ottamani kuva oli ehkä ...no  liian vaatimaton.

Löysin ihanan uuden levähdyspaikan  tästä viherseinän edessä olevista penkeistä,  silloin kun aurinko ei tähän paista, eli hyvin aikaisin aamulla. Tämä liittyy  vaatetorin alueelle rakennettuun uuteen  asuntoprojektiin, joka on nyt valmistunut. 

Talot ovat valmiinta mutta kauppatilat eivät. Tämän vasemmalla puolella ovat edelleenkin vanhan vaatekojut, joissa voi tehdä hyviä löytöjä.

Ja eräänä aamuna teinkin tosi hyvän löydön  kun löysin sieltä  nämä housut    , jotka ovat vahvaa kanvasta,  ja sopivat talveksi, ja hinta oli vain  2.33 euroa!  Myöhemmin kävi päässä että tuohon hintaan on pakko saada toisetkin housut (kaikki housut olivat samanhintaisia)  ja löysin hyvät tummanharmaat farkut.  Tuo Projek Raw on kanadalainen miesten brandi, mutta ihan hyvin sopivat housut minullekin.

Muutama päivä sitten huomasin  hyvän valikoiman Muurlan Muumi-astioita  eräässä ketjukaupassa , ja olin aivan innoissani.  Selvisi että muumituotteita oli tuolla ollut jo jonkin aikaan; en vaan ollut huomannut.

Ovat kuulemma suosittuja , ja  näitä ostetaan paljonkin.

Ihania:)

Oikein hyvää alkanutta elokuuta:)

Kohtaamisia 1

Minusta on aina mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä, ja vielä mielenkiintoisempaa  jos saan kuulla heidän tarinansa , ja kirjoittaa siitä. Instagramin kautta olen jo 2 vuoden ajan "tuntenut"  kuvassa näkyvän Mahalahin, ja jossain vaiheessa, jo kauan sitten, hän kysyi voisimmeko tavata. Sovimme tapaamisesta monta kertaa, ja monta kertaa myös peruin tapaamisen. Sanoin että voimme tavata sillä ehdolla jos saan myös kirjoittaa hänestä,   ja ottaa kuvia. Se oli Mahalahin puolesta ok.

Mahalah työskentelee kokkina, ja tällä hetkellä eräässä ravintolassa  Jaffan kirpputorin alueella, joka on kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva alue.  Sovimme että tulen vastaan Mahalahin työpäivän jälkeen,  ja odottelin jonkun aikaa, sillä välin kun päivä muuttui illaksi.

Eräälle alueen ravintolalle kuuluva herkkukauppa näytti niin houkuttelevalta.

Lopulta tapasimme. Sanoin heti että ensin otan muutaman kuvan ennenkuin on aivan pimeää.  Istuimme penkillä ja juttelimme yli tunnin, ja minulla oli paljon kysymyksiä.   Kuun alussa täällä vuosia olleet  eritrealaiset ja sudanilaiset, joilla on tähän asti ollut kollektiivinen suojastatus täällä , saivat työviisumia hakiessaan paperin, jossa heille ilmoitetaan että heidän  pitää  lähteä pois 60 päivän sisällä. Tämä koski yksinäisiä miehiä, ei perheellisiä, naisia , lapsia tai vanhuksia.  Asia joka minua surettaa paljonkin , mutta siitä ehkä lisää joskus toiste.  Halusin tietää oliko Mahalah myös tällaisen uhan alla.  Ei onneksi ole.  Mahalah on kotoisin eräästä läntisen Afrikan maasta, jonka värit näkyvät hänen päähinessään.  Hän on ollut naimisissa täkäläisen kanssa; heillä on kaksi lasta, eikä Mahalah ole vaarassa joutua täältä pois, onneksi. 

Mikä aurinkoinen persoona tämä ihminen onkaan. Juttelimme hänen kotimaastaan, siitä miten hän oli päätynyt tänne, ja rasismista. Hän sanoi ettei anna rasismin häiritä häntä, eikä kuulemma ole sitä paljon kohdannutkaan.  Hänen kotimaansa on kärsinyt diktatuurista usean vuosikymmenen ajan.  Mahalah tuli tänne Siinain kautta; laittomasti kuten niin monet muut  sitä kautta tulleet, sotaa ja diktatuuria Afrikasta  paenneet ihmiset.  Monille se on ollut traumaattinen matka, mutta Mahalah kertoi että hänellä kaikki sujui hyvin.  Ja Mahalah onneksi voi rauhassa jäädä tänne. Mahalah on kuulemma hänen ystäviensä hänelle antama nimi: äiti sen sijaan kutsui häntä Maanantaiksi  heidän kielellään, koska Mahalah syntyi maanantaina.

Olipa mukava tapaaminen.