Rikollisen loppu

Kuva ei mitenkään liity tekstiin

Ihan ensimmäisiä postauksia tässä  blogissa oli juttu kokemuksestani  vankilassa (vierailijana...) Venezuelassa,  joka liittyi eksän työhön. Muutama viikko sitten  Meksiko Cityssä  , eräässä kahvilassa, tapettiin 2 israelilaista,  ja se toi tuon vuonna 2009 tekemäni postauksen mieleeni. Postauksessa kerroin silloin 3 israelilaisen mafian jäsenestä, joilla oli vankilassa muihin suhtautettuna  aika hyvät oltavat,  jos niin voi sanoa,  sillä vankila oli oikea helvetinluola.

Toinen meksikolaisessa kahvilassa ammutuista  miehistä oli yksi kolmesta  , joiden kanssa juttelimme muutamia kertoja  vankilassa  Los Tequesin kaupungissa, Venezuelassa.   Ampumisesta lähtien sekä täkäläiset että meksikolaiset lehdet ovat kirjoittaneet tapauksesta   lähes päivittäin ,  sillä ensin sitä luultiin mustasukkaisen naisen tekemäksi  murhaksi , kunnes selvisi että murhatut olivat kovan kaliiberin rikollisia,  ja murha oli näköjään meksikolaisen kartellin tilaama.

Venezulan vankilaan kolmikko joutui huumerikosten ja poliisimurhan vuoksi,  mutta  heillä oli rahaa voidella vankilan johtaja,  ja näin  heillä oli televisio, tietokone ja muita laitteita,  millä vankilassa olo hieman helpottui. Myöhemmin kuulin että  kaikki 3 oli vapautettu, mikä kuulosti oudolta, ottaen huomioon millaisen rikoksen he olivat tehneet.  Selvisi että asianajaja , joka oli  silloisen sisäministerin  serkku,  oli saanut heidät vapaaksi,  ja  se maksoi maltaita.  Olisimme eksän kanssa halunneet käyttää samaa naista asianajajana,  mutta hollantilaisella pariskunnalla,  jonka  poikaa yritimme  vapauttaa vankilasta,  ei ollut varaa niin kalliiseen asianajajaan.

Myöhemmin vankilassa  tapaamani, nyt ammuttu rikollinen,  palasi Meksikoon,  jossa hän oli asustellut ennen Venezuelaa,  paettuaan sitä ennen israelilaisesta vankilasta. Meksikoon hän oli päässyt väärennetyn passin ja korruptoituneen, itsekin rikoksen tielle menneen poliisin  avulla .  Palattuaan Meksikoon hän ei  ehtinyt olla siellä kauan, sillä vuonna 2005 hän jäi kiinni poliisin lahjomisesta,  ja palautettiin Israeliin, vankilaan.  Tämän vuoden alussa  hän vapautui vankilasta,. 14 vuoden jälkeen,  ja matkusti aika pian taas Meksikoon. 3 vankilasta olleesta israelilaisesta rikollisesta on nyt 2 tapettu,(toinen tapettiin jo aikaisemmin).

Vuonna 2005 kesällä matkustimme eksän kanssa  Euroopassa, ja  Malmössa, Ruotsissa,  eräs siellä asuva täkäläinen kysyi, voisimmeko auttaa Malmössa asuvaa israelilaista naista, jolla oli ongelmia. Ajoimme naisen luokse,  ja selvisi että hän oli ollut naimisissa ensin Israelissa,  eronnut  ja tavannut ruotsalaisen miehen,  jonka perässä hän muutti Ruotsiin.  Naisen ensimmäisessä avioliitossa syntyneet lapset muuttivat äidin mukana.  Avioliitosta ruotsalaisen kanssa naisella  oli poika, joka oli  silloin vankilassa Espanjassa,  huumerikoksista.  Naisen sisarentytär  oli käymässä tätinsä luona, ja kun puhuimme  Venezuelasta,  selvisi että naisen siskonpoika oli yksi kolmesta israelilaisesta rikollisesta , jotka näimme Venezuelassa. Mikä sattuma!  Ymmärrettyämme millaisesta  perheestä oli kyse,  emme tietenkään auttaneet heitä... Joskus puolisen vuotta sitten täkäläisessä lehdessä oli juttu osittain  Ruotsissa kasvaneesta israelilaisesta,  joka oli asunut jonkin aikaa Kolumbiassa,  näköjään murhattu siellä , mutta ruumista ei ole löydetty tähän päivään mennessä.   Tämä mies oli Malmössa tapaamamme naisen poika...

Ei kannata olla rikollinen.....

Tuli huomioitua

Eilinen aamu (perjantai) oli hurjaa ravaamista edestakaisin. Kävin Tel Avivin keskustassa hankkimassa vähän ruokatarpeita viikonlopuksi,ja kun olin bussipysäkillä,bussini meni ohitse pysähtymättä.Olin ainoa pysäkillä ,ja pysäkin takana,koska siellä oli varjoa.Kyllä harmitti,ja päätin ottaa toisen bussin, josta voin myöhemmin vaihtaa omaan bussiin,mutta en ehtinyt vaihtaa,sillä parin pysäkin päästä kuljettaja  ilmoitti että bussissa on jotain vikaa.Äkkiä piti poistua, ja kaunis kangaskassini ostoksineen jäi bussiin.Seuraavassa bussissa sitten sain kuljettajalta numeron minne soittaa.Sanoivat soittavansa minulle kun löytävät kassini. Menin kotiin ja odottelin,mutta sitten tuli mieleen että parasta mennä pääteasemalle.Otin bussin kaupungin keskustaan ja soitin taas saamaani numeroon. Sieltä ilmoitettiin että kassi on löytynyt,ja soittavat sitten kun seuraava bussi sieltä pääteasemalta tulee kohti asuinkaupunkiani Holonia. Siinä ei ollut mitään järkeä joten sanoin että otan bussin pääteasemalle,jolloin selvisi että kassi onkin ihan eri suunnassa eli Tel Avivin yliopiston juna-asemalla,missä on bussin toinen pääteasema.Kaksi bussia sitten sinne,ja kassi onneksi löytyi:) Olivat vielä laittaneet sen jääkaappiin koska siellä oli ruokatarpeita,kiltisti tehty. Kaksi bussia sitten sieltä vielä kotiin. Ja kun odotin sitä toista bussia niin näin tämän harlekiinin liikennevaloissa ,suojatiellä. Aina kun oli vihreää harlekiini asetti suojatien keskelle jakkaran,jonka päälle nousi ja jonglöörasi,jonka jälkeen hän vielä nousi käsillään seisomaan tuolla jakkaralla. Sen jälkeen hän kiersi hattuineen autojen välissä keräämässä palkkiotaan.Aika hurjaa ja hyvin synkronisoitu homma liikennevalojen kanssa. Kuulemma ovat aina tuolla,eli heitä on useitakin. 

Sillä välin kun olin Holonin keskustassa miettien odotanko pääteasemalta tulevaa bussia,josta pitäisi nopeasti napata se kassi,vai meenkö pääteasemalle,huomasin että kaupungin keskustassa olevalle aukiolle oli ilmestynyt tällainen aurinkoenergialla toimiva puhelimen latauspiste.Kiva juttu:)

Uusissa kaupunkibusseissakin on nykyään tuollaiset puhelimenlatausjutut.

Torstaina tapasin pitkästä aikaa E:n ,jonka ohjaaja olin vielä viime vuonna. Olimme viimeksi tavanneet syksyllä,aivan liian pitkä aika.Häntä odotellesseni kauppakeskuksessa katselin hieman ympärilleni.

Käyn aika harvoin tässä kauppakeskuksessa,mutta oli kiva nähdä siellä Yves Rocherin kauppa,joka tuntuu niin tutulta...Yves Rocher on toiminut täällä vasta muutaman vuoden.

Sitten tapasinkin E:n ,jonka kanssa kävelimme lähellä olevaan Saronaan. E oli kasvanut lähes minun pituiseksi.Oli todella ihanaa tavata taas ;)

Loveat-kahvilan terassia

Tällä viikolla ajatukset kääntyivät taas myös entiseen asuinmaahani Venezuelaan,ja sen surulliseen tilanteeseen. .Oli järkyttävää lukea miten venezuelalaiset nuoret naiset joutuvat sterilisoimaan itsensä  koska kondomeja ja ehkäisyvälineitä on lähes mahdotonta hankkia,ja uusia suita ei ole varaa ruokkia kun ruuasta on muutenkin pulaa. Kun asuin siellä vielä vuonna 2005,ei tilanne silloinkaan ollut erityisen hyvä,mutta ruokaa oli kaupoissa eikä siitä näyttänyt olevan pulaa.Sen sijaan näin usein työntekijöiden mielenosoituksia valtion lastensairaalan edessä lähellä missä asuimme,ja kun kerran kysyin miksi sain tietää että pula on lähes kaikesta sairaalassa.Ihmettelin että miten se voi olla mahdollista öljyrikkaassa maassa.  No nythän tilanne on toinen  eikä öljystäkään saa enään niin paljon kuin ennen,mutta miten ihmeessä siellä ei tapahdu vallankumousta.....Joskus sellainen on tarpeellinen..Venezuelan valtio väittää edelleenkin että heidän terveydenhuoltonsa on mitä parhain;minä taas muistan miten tuntemani ihmiset sanoivat että toivottavasti eivät joudu sairaalaan kun ei tiedä pääseekö sieltä enään elävänä pois....

Kansallinen epäonnistumisen päivä

Huomasin Rouva Hoon ja Tanjan blogeissa,että tänään vietetään Kansallista epäonnistumisen päivää! Aika mainio ajatus:ainahan niitä onnistumisia kehutaan mutta miksei myös epäonnistumiselle voisi olla oma päivänsä. Siitä muistui yksi epäonnistumiseni,tai oikeastaan mokani,mutta joskus niitä on hieman vaikea erotella.Tämä on kuitenkin sellainen moka,jonka pelkkä ajatteleminen saa minut edelleenkin punastumaan;D

Vuonna 2005,Venezuelassa asuessa,kävimme kerran myös naapurimaassa Colombiassa. Käsimatkatavarani oli reppu,ja kun tulimme Bogotan lentokentän tullia kohti,joku repussa alkoi surisemaan ja liikkumaan.En heti muistanut mitä olin sinne laittanut,mutta sitten muistin,että se saattoi olla tuossa ylemmässä kuvassa näkyvä pieni ukkelilaite,jonka olin saanut yhden tutun myyntipöydästä Miamissa,ja joka on tosi kätevä jos niska on jumissa.Olin unohtanut poistaa siitä paristot matkan ajaksi,ja koska repppuun oli pakattu mahdollisimman paljon tavaraa,oli se sitten jossain vaiheessa mennyt päälle.Meidän piti päästä eteenpäin enkä ehtinyt siinä avata reppua ja repiä sieltä kaikki tavarat ulos jotta olisin löytänyt tuon pikku laitteen. Sitten paikalle ilmestyi äkkiä 2 tuiman näköistä tullimiestä tai sen tapaista ja halusivat ehdottomasti tietää,mikä repussani piti ääntä. Olin ihan punainen ja minun piti poistaa siinä heti lattialle kaikki repussa olleeni tavarani,sillä ukkeli oli ihan pohjalla,ja koska olin jo tarpeeksi hermostunut,siinä meni aikaa ja laite vaan surisi. Kun sitten vihdoin sain sen esille,katselivat tullimiehet toisiaan hieman ihmeellisellä tavalla,ja sitten tajusin,että he näköjään luulivat tuon laitteen olevan vibraattori! Siinä sain sitten selitellä heille että se oli niskahierontaa varten ja eksä vaan nauroi siinä vieressä....

El sistema-Venezuelan lapsi-ja nuoriso-orkesteriverkosto

 Eilen näytettiin Yle Teemassa ihana 2-tuntinen dokumenttielokuva Venezuelan El Sistemasta, joka on lapsi-ja nuoriso-orkesteriverkosto.Todella nautinnollinen dokumentti,minulle ehkä erityisesti,koska olen siellä asunut,ja välistä dokumentti sai melkein tipan silmään ja herätti muistoja rakkaasta Caracasista.Kyseinen systeemi on sellainen,jonka pitäisi toimia kaikissa köyhissä maissa:Venezuelassa onneksi öljydollarit ja yksityiset lahjoitukset mahdollistavat tämän mahtavan systeemin.

Dokumentissä kuultiin välillä otteita laulusta "Alma Llanera",venezuelalainen kappale,joka on muodostunut maan toiseksi kansallislauluksi;minullekin se tuli tutuksi siellä ollessa.Laulun tunnetuin versio on kaiketi Placido Domingon versio albumilla "Mi Alma Latina" .Tässä toinen hieno versio kappaleesta,jonka ensiesitys oli vuonna 1914.

Innostuin niin eilen siitä dokumentistä ,että on ihan pakko laittaa tämä tänne.Videolla Venezuelan nuoriso-orkesteria johtaa tunnettu kapellimestari Gustavo Dudamel,josta tuli viime syksynä Los Angelesin filharmonikkojen ylikapellimestari  Esa-Pekka Salosen jälkeen.Dudamelista muuten tulee tänään sunnuntaina ohjelma Yle Teemalla klo 19.25

Venezuelan muistoja

Kävin eilen illalla läpi muutamia valokuva-albumiani,joita en ollut aikoihin katsellut,ja niiden joukossa oli myös Venezuelassa  kevätkesällä 2004 ottamiani kuvia. Kuvia en siellä ehtinyt paljon ottaa, sillä näiden otosten jälkeen olimme Euroopassa,ja hävitin kamerani jonnekin pienen ruotsalaisen kaupungin jäätelöbaarin penkille. Huomasin unohduksen vasta kun olimme sieltä jo kaukana. Sen jälkeen Venezuelaan palattuamme kaikki  kuvat otti eksä,ja ne ovat hänellä edelleenkin,enkä ole niitä saanut,mikä harmittaa. Mutta skannasin muutamia kuvia,ja laitan ne nyt tännekin.Skannauksen laatu ei ole ihan parhainta laatua;printteri muutenkin ei enään printtaa kunnolla,joten ehkä uuden printterin mukana tulisi parempi skannerikin. Ylläoleva kuva on Meridan kaupungista, joka sijaitsee Venezuelan puolen Andien laidalla. Kuva on otettu siellä olevasta ulkoilmamuseosta, jossa käydään läpi Venezuelan historiaa.

Tämä patsaskin on sieltä ulkoilmamuseosta

Merida on viehättävä kaupunki,jossa ilma on huomattavasti parempaa kuin saastuneessa Caracasissa. Talot enimmäkseen matalia ja paljon vihreää joka puolella. Vuoret ovat rehevän kasvillisuuden peitossa.

Meridassa on maailman korkein köysiratasvaunurata(olikohan tämä oikeasti sanottu..) Jos kuvan klikkaa suuremmaksi,siellä näkyy että korkein huippu,Pico Espejo, on 4,765 metrin päässä. Kun aloitimme matkan ylhäälle,oli lämmintä,mutta jossain vaiheessa alkoi olla kylmää.Vaunu ei mene suoraan huipulle,vaan matkan varrella on 4 asemaa,jossa vaihdetaan seuraavaan vaunuun.Huipulle tultuamme (huh,miten korkealle!)oli jäätävän kylmää,mutta muuten keuhkot toimivat ihan hyvin siellä korkeudessa, eksää sen sijaan pyörrytti,ja hän joutui lepäämään viimeisellä asemalla,ennenkuin menimme huippua kohti.

Toisessa asemassa vaunuumme tuli joukko miehiä,ja meiltä kysyttiin ,tiesimmekö kuka tämä vasemmalla oleva hymyilevä viiksiniekka on.Emme tienneet ,ja miehet olivat erittäin hämmästyneitä siitä,että emme tienneet,että hänhän oli se,joka tappoi Pablo Escobarin,tai johti sitä ryhmää,joka Escobarin tappoi.Escobarhan oli kuuluisa huumeparoni,joka tapettiin vuonna 1993. Kuvan viiksiniekka,Escobarin tappaja, on Hugo Aguilar Naranjo, joka silloin tavatessamme oli kolumbialaisen Santanderin osavaltion kuvernööri. Oliver Stonehan on jo vuosia suunnitellut elokuvaa Pablo Escobarista.

Vähän lisää Meridan vuoria..

Vanha kivikirkko San Rafaelissa lähellä Meridaa.

Kuvassa patsas lähellä kivikirkkoa.Otimme paikallisen autonkuljettajan (hän näkyy vasemmalla ylhäällä) joka kuljetti meitä koko päivän eri paikoissa Meridan lähettyvillä. Paikalle tuli 2 intiaanilasta,jotka halusivat tulla kuvaan;maksusta piti ensin sopia.....

Katolinen Venezuela on täynnä pieniä kauniita kirkkoja.Tässä yksi ,vuorenrinteessä,jossain pikku kylässä.

Venezuelan jokaisessa kaupungissa,olkoon kuinka pieni tahansa, ja kylissäkin ,on Bolivarin aukio.Tässä aukio Caracasissa.Simon Bolivar oli venetzuelalaissyntyinen vallankumousjohtaja,joka johti taisteluita,joiden ansiosta syntyivät Venezuela,Kolumbia, Ecuador, Peru ja Bolivia..Simon Bolivar on presidentti Hugo Chavezin suuri sankari...

Tässä kuva jostain osaa Caracasia, en muista missä.Värikästä on!

Yhtenä päivänä näin Caracasissa Hugo Chavezin kannattajien,punapaitojen,mielenosoituskulkueen.

Uusi meemi ja vierailu venezuelalaisessa vankilassa....

Netissä kiertää kaikenlaisia meemejä ja haasteita;itselleni ei oikein ole selvinnyt mikä on meemin ja haasteen ero. Viime aikoina on ollut kuvameemejä, hauska uutinen-meemejä ja kaikenlaisia paljastusmeemejä.Mistä ne tulevat? Joku aloittaa välillä jonkun uuden haasteen/meemin ja sitten ne alkavat kiertää blogimaailmassa,jossa niitä on mukava lukea.


Tässä nyt sitten olisi uusi meemi/haaste,joka kuuluu sarjaan jonkinlaiset paljastusmeemit: kerro jostain hurjasta kokemuksestasi.Jokaisella meillä on varmaan ollut jonkinlainen hurja mieleenjäävä kokemus.Joskus ne palautuvat mieleen; ne voivat olla joko hauskoja hurjuuksia tai sitten vakavia sellaisia, mutta niissä on jotain,mikä on jäänyt mieleen enemmän kuin joku toinen kokemus.


Ja tässä ihan ensimmäisenä tietenkin haastan itseni: kerron kokemuksestani venezuelalaisessa vankilassa. Tarina on aika pitkä, koska kerron myös tarinan taustoista.

Asuin 2004-2005 Venezuelassa; sinne minut vei eksän työ. Yksi hänen hommistaan oli yrittää pelastaa sikäläisestä vankilasta hollantilainen nuorimies R. R oli hyvin toimeentulevan hollantilaisen pariskunnan ainoa lapsi, ja hänen elämästään ei oikeastaan pitänyt mitään puuttua,mutta jossain vaiheessa R riitaantui isänsä kanssa,jonka yrityksessä hän työskenteli, ja joutui sitten huonoon seuraan. R:llä oli myös jonkinlainen ADHD-syndrooma, joten häneen pystyi helposti vaikuttamaan.R ei edes ollut mitenkään pahassa rahapulassa, mutta hän ei voinut vastustaa ehdotusta lentää Venezuelaan, vastaanottaa paketti mikä piti piilottaa matkalaukkuun ja sitten lentää takaisin Hollantiin. Kaikki kulut maksettaisiin ja R saisi hommasta vajaa 1000 dollaria, ei sen enempää, ihan pieni summa tuollaisesta hommasta.Naiivina nuorena miehenä R ei lainkaan ajatellut riskejä;hänelle vakuutettiin että kaikki oli järjestetty,myös lentokentällä, jossa lentokentän läpivalaisukoneen hoitaja oli lahjottu. R lensi Venezuelaan, vietti siellä pari päivää, vastaanotti 9 kilon kokaiinipaketin ja meni lentokentälle lentääkseen takaisin Amsterdamiin.Hän läpäisi helposti läpivalaisulaitteen (laitteen hoitajahan oli lahjottu) Tullessaan lentoyhtiön tiskille,jossa hänen lippunsa piti odottaa, R huomasi yllätyksekseen, että siellä ei ollutkaan hänelle luvattua paluulippua. Niinpä hän palasi takaisin lähtöruutuun, mutta tyhmyyksissään otti myös laukkunsa mukaan(joka oli jo läpäissyt läpivalaisulaitteen). Hänhän olisi voinut jättää laukun jollekin siellä, mennä ostamaan paluulippu, ja sitten palata ilman laukkua . Hän meni takaisin lähtöruutuun, halusi ostaa lipun, mutta huomasi että hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa. Pankki oli läpivalaisulaittteen jälkeen olevalla alueella,mutta lippu piti ostaa ennen läpivalaisulaitetta. R läpäisi uudestaan laitteen,jota käsitteli lahjottu käyttäjä. Hän haki pankista rahaa, meni uudestaan lähtöruutuun , osti lipun ja tuli laukkuineen uudestaan läpivalaisulaitteen kohdalle. Ikävä kyllä aikaa oli kulunut liikaa , ja läpivalaisulaitetta hoiti nyt toinen mies, joka ei ollut saanut lahjuksia! Laukun kulkiessa läpivalaisulaitteen mahassa kuului piippauksia, kokaiinilasti oli löydetty ja R pidätettiin.

R joutui nyt Los Tequesin vankilaan. Los Teques on rähjäinen kaupunki rannikkoalueen läheisyydessä,matka pääkaupungista Caracasista sinne kestää bussilla puolisen tuntia,hyvällä tuurilla.. Itse vankila sijaitsee kaupungin kukkulaisella alueella; sinne kiertää serpentiinimäinen tie.Vankilat eteläisessa Amerikassa ovat oikeita helvetinluolia; en ole koskaan käynyt suomalaisessa vankilassa,mutta uskoisin niiden olevan kuin 5 tähden hotelleja venezuelalaisiin vankiloihin verrattuna.

R:n joutuessa vankilaan Venezuelassa hänen vanhempansa Hollannissa joutuivat suureen epätoivoon. Olihan R heidän ainoa lapsensa ja huoli hänestä oli suuri. Vanhemmat purkivat huoliaan kotikylänsä pizzeriassa,jonka omistaja sattui olemaan eksän hyvä ystävä. Vanhemmat ja eksä tapasivat, tekivät yhdessä jonkinlaisen sopimuksen ,ja eksä lähti ensin yksin Venezuelaan, tarkistamaan tilannetta.Kuukauden kuluttua lensin minäkin sinne, ja samassa koneessa oli myös R:nä äiti. Menimme vankilaan tapaamaan R ja kaikki meni suhteellisen hyvin, koska jonkinlaisten suhteiden kautta pääsimme keskellä viikkoa käymään vankilassa, kun taas viralliset vierailuajat olivat viikonloppuna. Ei siis jonoja ,vaan suoraan sisälle pakettien kanssa,jotka tarkistettiin ennen sisäänkäyntiä. Los Tequesin vankila on kamala! Mäen päällä oleva rakennus on kovin kulunut ulkoapäin ja vielä enemmän sisältäpäin. Vankila on jaettu 2 osastoon, joita eroittaa rappukäytävä ja metalliset rautaristikot.Itse sellejä vankilassa ei varsinaisesti ole, vaan jokaisessa sopessa on pari seinää, ja lakanakankaat toimivat sitten puuttuvina seininä.Kaikki on kulunutta , likaista, haisevaa. Nukkumapaikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ,joten jotkut joutuvat vuorottelemaan sängyn kanssa, ja nukkumaan lattialla, jossa rotat eivät ole harvinaisia vieraita. Vankien saama ruoka on tosi puutteellista;niinpä esim. monet ulkomaalaiset vangit kärsivät puutostaudeista. Paikalliset taas saavat ruokaa joka toinen viikonloppu, kun perheenjäsenet tulevat vierailemaan kattiloineen ja patoineen. Lisää Los Tequesin vankilasta voi lukea tästä ja tästä. Monella vankilan asukkaalla on aseita, ja siellä usein ammuskellaan. Ne,joita tuetaan rahallisesti , ovat onnekkaita,mutta jos jollain vangilla ei ole ketään ulkopuolista tukijaa, on hänen tilanteensä erittäin paha. Rahalla vankilassa voi saada jopa jonkinlaisen huoneen telkkareineen , tietokoneineen ja keittomahdollisuuksineen; tapasimme siellä 3 israelilaisen maffian jäsentä, joilla näkyi olevan ihan hyvät oltavat, suhteellisesti.Tästäkin voisin kirjoittaa paljon, mutta siitä tulisi jo toinen juttu...... Vankilassa oli useita ulkomaalaisia ; suomalaisia kuulemma ei silloin ollut ,muuten olisin mennyt tervehtimään.

Hollannin valtio tukee ulkomailla vankiloissa olevia kansalaisiaan, ja vankilassa kävi silloin tällöin joku Hollannin suurlähetystöstä tuomassa lääkkeitä ja muuta sellaista.Hollanti myös painostaa Venezuelaa , jotta viranomaiset karkoittaisivat hollantilaisia vankeja takaisin kotimaahansa. Monien maiden ulkomailla olevat kansalaiset vankiloissa sen sijaan joutuvat pärjäämään ilman suurlähetystön apua,joten R oli suhteessa onnekas.

R:n äti lensi takaisin Hollantiin , ja joka toinen sunnuntai (vierailuajat kahdesti kuussa) menimme vankilaan toimittamaan R:lle ruokaa, lääkkeitä ja puhelinkortteja. Tulimme sitten sinne sen ensimmäisen vierailun jälkeen ja mikä ero:pitkät pitkät jonot, naiset yhdessä ja miehet toisessa jonossa. Perheenjäsenillä patoja ja kattiloita, ruokaa, tavaroita, paljon pieniä ja kärsimättömiä lapsia odottelemassa kuumassa auringonpaahteessa tuntikausia päästäkseen vierailulle.

Eksä maksoi jollekulle, ja omalta kohdaltamme jono lyheni (rahalla kaikki hoituu sielläpäin..).Jouduin naisvieraiden tarkistuspisteeseen ja eksä miesten tarkistuspisteeseen.Minulla ei ollut laukkua mukanani, koska ne joutui jättämään tarkistuspisteeseen, vain huulikiilto taskussa. Kauhistukseni oli suuri,kun minua yhtäkkiä vaadittin riisumaan kaikki alaosan vaatteet.Olin täydellisessä shokissa ja vartijat rupesivat huutamaan minulle ,että en pääse vierailulle, jos en ota housujani pois. Itku kurkussa sitten niin tein ja minulle tehtiin epämiellyttävä tarkistus, vollotin siin samassa ja minua uhkailtiin ulosheitolla...Hyi,miten oli epämiellyttävää,siinä piti kyykkiä ja sitten he katsoivat, etten vaan ollut piilottanut mitään huumeita alapäähäni. Karmeeta!!!!Puolihysteerisenä tulin sieltä ulos , ja eksä jo siellä odotteli ja naureskeli kuultuaan,mitä oli tapahtunut..Tietenkään häntä ei oltu mitenkään tarkistettu; olihan hän lahjonut vartijat siellä tietämättä ,että minut tarkistettiin kunnolla. Seuraavilla kerroilla sitten eksä maksoikin enemmän, jotta tuo ei toistuisi, mutta kerran viesti ei näköjään ollut kulkenut miesten ja naisten tarkistuspisteiden välillä: taas haluttiin alapääni tarkistuttaa kunnolla, mutta nostin äläkän ja sitten se jotenkuten järjestyi, olihan eksä maksanut siitä, ettei niin uudestaan kävisi!

R yritettiin kaikin tavoin vapauttaa vankilasta, vedottiin hänen ADHD syndroomaansa, Hollannin viranomaiset painostivat, tapasimme ihmisiä ,joilla kuulemma oli suhteita oikeissa paikoissa ja jotka voisivat tietyn korkean summan saatuaan asian järjestää.Ongelma yleensä oli, että he halusivat rahat etukäteen, mutta siellä ei todellakaan kannata mitään rahoja etukäteen maksella: ne rahat häviävät kummallisella tavalla ilman että mitään konkreettista tapahtuu.R:n isäkin tuli käymään, ja meinasi saada sydänkohtauksen mentyään tervehtimään poikaansa vankilassa; vankilan katolta ammuskeltiin ja isäparka oli joutunut menemään turvaan johonkin nurkkaan,josta hän ilmestyi kalpeana kuin lakana ja täristen. Kaikenlaisia vaihtoehtoja käytiin läpi,kuten vankilan henkilökunnan lahjomista ja R:n salakuljettamista pois maasta. Se oli kuitenkin aika huono ajatus, sillä vaalean kaksimetrisen jättiläisen salakuljettaminen olisi ollut kovin vaikeata,hänhän ei mitenkään olisi sulautunut joukkoon Venezuelassa. Asianajajat vaihtuivat;yksi oli toivoton juoppo,joka ei koskaan ilmestynyt sovittuihin tapaamisiin, yksi halusi mahtavia summia (miljoonia) ja niin edelleen. Tuomioistuimessa tuomari ei yhtäkkiä ilmestynytkään ja kaikenlaisia vastaavia ongelmia.Kärsittyään 3 vuotta tuossa helvetillisessä vankilassa hollantilaiset viranomaiset onnistuivat vaikuttamaan venezuelalaisiin ,ja R karkoitettiin takaisin Hollantiin. En tiedä,miten hänen on sen jälkeen käynyt,mutta toivon hänen oppineen jotain kokemuksestaan ja jättäneen huonon seuransa. Kaikista ihmeellisintä on se , että hänelle luvattiin koko hommasta tosi pieni summa,mutta monelle luvataan vastaavanlaisesta suuriakin summia, ja kiusaus on kova. Toivoisi heidän miettivän seurauksia ennen kuin he niin tekevät, sillä vuodet eteläisen Amerikan vankiloissa jättävät pahoja jälkiä.


Tästä jutusta tuli nyt vähän pitempi kuin ajattelin,kun kerroin näistä taustoistakin, itse hurja juttu (se kamala tarkistus siellä vankilassa, ) sai vähemmän tilaa...haastan tähän hurja juttu-meemiin seuraavat 3 blogia:


1. Susa blogista Kulttuureja Sekoitellen

2. Mamae blogista Matkalla Brasiliaan

3. Susadim blogista Hayatim

Eli joku hurja kokemus, hauska tai vakava, ei tietenkään näin pitkä kuin minun. Ja sitten voisi meemin heittää eteenpäin taas 3 uudelle blogille....