Silta

Tänä aamuna olin tosi tyytyväinen kun muutaman kirkkaan ja aurinkoisen ja lämpimänkin päivän jälkeen  satoi , ja oli hieman viileämpää. Tänne on luvattu viileämpi viikonloppu, mutta katselin pari viikkoa eteenpäin, ja  jo ensi viikon loppupuolella  asteet kipuavat yli 20 asteen , eivätkä enään mene päiväsaikaan täällä sen alle, joten lyhyen lyhyt talvi  on tosiaankin loppumaisillaan,  Olen täällä kertonut ad nauseam kuinka paljon enemmän pidän viileämmästä säästä täällä.  

Viime viikon eräänä aurinkoisena päivänä  kävimme kolumbialaisen ystäväni Glorian kanssa katsomassa uutta siltaa,  jonka kautta pääsee kaupungin itäpuolelle, jonka monikaistainen moottoritie erottaa tästä kohtaa Montefiore nimisestä kaupunginosasta. Tämän osan asukkaat ovat joutuneet kiertämään kaukaa päästäkseen toiselle puolelle tähän asti, ja vanhempi silta on autoilijoille ja jalankulkijoille. Kun siltaa rakennettiin ultrauskovaiset pitivät kamalaa meteliä,  koska siltatyöt  tehtiin  sapattipäivinä , sillä arkena vilkkaan moottoritien sulkeminen ei ollut mahdollista. Onneksi silta lopulta valmistui, ja uusi silta on upea.

Uusi silta on jalankulkijoille ja  pyöräilijöille, ja  molemmat osat oli hyvin erotettu toisistaan. Tosi kiva oli tuo puiden dekki jalankulkijoille. Tämä silta muuten helpottaa omaa matkaani kun menen esim. mammografiaan (pian taas edessä.,..) . Kivasti oli laitettu myös isoja kiviä istumista varten.

Näkymä toiselta suunnalta.

Ei hullumpi silta.

Huomasimme että silta on myös hyvä näköalapaikka:)  Suoraan edessä näkyy autoille tarkoitettu silta ja se leveä moottoritie.

Kuluneella viikolla kävin myös labrakokeissa sairaskassani klinikalla,  ja  labran alueella oli kiva nurkkaus pienille.  Viime vuonna  omalääkärini lähti pois,  enkä ole enään löytänyt  uutta yhtä ihanaa lääkäriä.  Ihana lääkärini antoi suurinpiirtein kaiken mitä pyysin, eli labrakokeet pari kertaa vuodessa. Koska olen riskiryhmässä,  olen ehkä hitusen verran luulosairas;D ja  kun kävin labrakokeissa pari kertaa vuodessa tiesin että olen ok. Uusi lääkärini ei ole erityisen ihana,  ja  ei suostu antamaan lähetettä labraan kuin kerran vuodessa...

Eräänä iltapäivänä tein Bambin kanssa hieman pidemmän lenkin, ja menin vihdoinkin katsomaan  kiipeilyseinää , joka rakennettiin viime vuonna jäähallin viereen. Kun tulin tuonne, jäähallista tuli juuri pikkupoikia jaakiekkoharjoittelun jälkeen. Kuulostaa ehkä kummalta että täälläkin jotkut pelaavat jääkiekkoa,  mutta oletan että poikien vanhemmat ovat kotoisin joko Venäjältä, USAsta, Kanadasta tai ehkä pohjoismaista....

Kiipeilyseinien lisäksi tuolla oli jonkinlainen Ninja Warrior-rata, Paikallinen versio Ninja Warrior-kilpailuohjelmasta on ylen suosittu, ja kaikki haluavat olla ninjoja....

Lopuksi vielä muutaman kissakuva. Tässä edessä näkyy Neko (kissa japaniksi) joka on syntyi kesän loppupuolella.  Takana oleva Groo syntyi sitä edellisenä  kesänä, ja molemmat ilmestyivät pieninä pentuina jostain talomme taakse. Molemmat olivat vuorollaan alussa niin arkoja että pysyivät  autojen alla piilossa lähes koko ajan, mutta vähitellen uskalsivat tulla jo esille kun toin ruokaa kissoille.  Molemmista tuli  kesympiä sterilisoinnin jälkeen.

Groo ja Neko ovat aika samannäköisiä ja välillä niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, mutta Groon turkissa on on myös  vaaleanruskeaa sävyä kun taas Nekon turkissa on vain harmaita sävyjä. Entiset niin arat kissat  oikein pyytävät rapsutuksia tänään.

Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin

Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.

Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.

Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 

Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.

Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.

Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.

Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)

Hui krokotiili!

1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.

Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.

Vanha eläintarhajuliste

Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.

Apua, käärme portaikossa!

Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.

Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.

Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...

Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.

Kattopuistoa etsimässä

Täällä on ollut kuumaa, ja  välillä kosteaakin,  ja ulkona liikkuminen on selvästi vähentynyt omalla kohdallani,  ainakin viileään aikaan verrattuna. Tänään on kuitenkin ollut miellyttävää, eli vaikka on yli 30 astetta niin kosteus oli tänään sen verran alhaalla että  oli miellyttävää kävellessä.  Olispa koko kesä näin...  

Olin lukenut Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen sivuilta, että  katon puistolle pääsee kuka vaan.  En ollut ennen huomannut  että sinne pääsee noin vain, joten päätin tänään mennä  katsomaan  löytyykö sieltä  mitä en ole ennen huomannut.  Katolla on  hydroponiset viljelmät , joissa viljellään vihanneksia  alueen ravintoloille, mehiläistarha,  perhostarha,  pikkupuiden puisto sekä  puutarha jossa opitaan mitä vesiviljely on ,  ja jossa minäkin kävin kurssilla muutama vuosi sitten.   Ajatus rauhallisesta hetkestä  kauppakeskuksen  katolla kuulosti hyvältä.

Lähdin liikkeelle torin alueelta,  ja ohitin tämän vastikään  restauroidun 2 talon projektin,  joka nyt on valmis.  Minusta lopputulos ei ole kaikkein onnistunein  koska lisäosa ylhäällä ei ole   tarpeeksi takana.  Vanhojen  talojen taakse  on rakennettu uusi talo,  josta osa   siis tuossa katon kohdalla, mutta muuten katukuvassa näkyvät vain vanhat talot, uudistettuina.

Mutta kun ajattelee että  kaikki alkoi tällaisesta,  tammikuussa 2017,  niin kai lopputulos on hyvä.  Kuvasin  rakennusprojektia eri aikoina ,  ja oli mielenkiintoista seurata miten projekti edistyi.

Tulin kauppakeskukseen,  ja aloin etsiä miten pääsee kattopuistoon.  Oli kyllä kylttejä  jossain  mutta se ei kuitenkaan ollut niin selvää.  Tämä kauppakeskus jota niin rakastan,  oli ensimmäinen kunnon suuri kauppakeskus Tel Avivissa kun se avattiin vuonna 1977,  ja sisältä  kauppakeskus on hieman sokkeloinen. Ehkä sen vuoksi olen niin ihastunut Kalasataman Redi-kauppakeskukseen.... Kauppakeskus  on kadun molemmilla puolilla,   ja kahta puolta yhdistävät   2 käytävää (toinen tuossa edessä)  kadun yläpuolella, ja sitten käytävät katutason alapuolella.  Vasemmalla on kauppakeskuksen katolta alkava  asuintorni. Tuolla näkyy vihreää,  ja sinne halusin päästä, mutta en niin helposti löytänyt miten sinne pääsee...

Näkymä toiseen suuntaan ,  ja toisen puolen katolla oleva tornirakennus. Seinille on ripustettu Israelin euroviisuvoittajien taideportretteja.

Pääsen lopulta katolle,  kiitos ystävällisen naisen joka neuvoo että sinne pääsee hissillä.   En kyllä näe mitään mikä muistuttaa puistoa, on vihreää,  on hydroponisesti kasvavia kukkia,  mutta en löydä mehiläistarhaa enkä perhostarhaa.  Tarkistan puhelimestani,  ja selviää että kaikki sellaiset voi nähdä vain jos  ilmoittautuu  kauppakeskuksen  vihreiden osien kierrokselle,   mutta seuraava sellainen on vasta kuun lopussa.

Katselen katolta  lähellä olevia taloja,  ja tuota missä on kiva kattoterassi.

Löydän pikkupuut,  joita lapset istuttivat puiden uutena vuotena kevään alussa. Puut kasvavat  ruukuissa, ja jokaiseen puuhun on merkitty sen lapsen nimi joka on puun istuttanut. Kun puut hieman kasvavat , saavat lapset hakea pois oman puunsa,  ja istuttaa sen vaikka kotipihalleen.  Toissa vuonna osuin kauppakeskukseen juuri kun pikku puita oltiin istuttamassa.

Ennenkuin  lähden katolta pois,  löydän ison ötökkähotellin.

Hissillä kerros alas,  ja käytävää pitkin toiselle puolelle,  kadun yli.  Pitäisi ehkä joskus ilmoittautua sille kierrokselle.....

Kamala viikko mutta oli siinä ilonaiheitakin

Kulunut viikko oli aika kamala, sillä heti viikon alkupuolella  tein noston pankkiautomaatista, ja olin niin muissa ajatuksissa, että en tajunnut ottaa rahoja mukaani....Muistin sen vasta vähän ajan kuluttua, mutta joku muu oli jo vienyt ne, eli varmaan tein tahtomattani jonkun hyvin iloiseksi;D

Samana päivänä putosi  hammaskruunu, ja jouduin tilaamaan ajan hammaslääkärille sitä varten. Samana iltapäivänä  kaatui netti , ja olin ilman nettiä ja wifiä koko iltapäivän ja illan.  Ennen viikonloppua kaatui netti taas, ja olin koko viikonlopun ilman nettiä ja wifiä, eikä se syy ole vieläkään selvä, koska netti on toiminut moitteettomasti vuosia. Mutta  nyt se toimii onneksi taas hyvin:) Ja  kurjien juttujen ja rahanmenon vastapainoksi iloa tuottaa aina kävely rantatiellä.  Kun kävelin tuolla olivat laineet hieman korkeat.

Oli sellainen sää ettei ihmisiä pahemmin näkynyt ranta-alueilla.

Sataman puudekin kohdalla laineet löivät yli aitojen, mutta eivät kuitenkaan niin lujaa kuin pari päivää myöhemmin, jolloin oli kunnon myrsky.

Viikonlopun ensimmäisenä päivänä piipahdimme ystävän kanssa kansainvälisellä ruokatorilla, jossa heti ensimmäiseksi tulivat vastaan täällä toimivan ruotsalaisen Fika-leipomon laskiaispullat.

Fikan korvapuustit olivat hurjan houkuttelevan näköiset, mutta söin vain silmilläni, sillä toistaiseksi vältän sokeria ja vehnää.

Ohimennessä ihailin tämän ihan tavallisen,  aika ruman talon vihreää seinää,  jossa oranssit kukat, ja sen edessä appelsiinipuu ja oranssin väriset hedelmänsä. 

Matkalla kansainväliselle ruokatorille (pari kertaa vuodessa oleva tapahtuma)  ohitimme tämän yhteiskeittiöpuutarhan.  

Mukavaa alkavaa viikkoa:)

Teetä ehkä?

Kuuma ja kostea jatkuu täällä edelleenkin, onhan nyt elokuu. Siitä huolimatta yritän joka päivä tehdä kävelylenkkejä vaikka hiki valuu. Perjantaina, viikonlopun  ensimmäisenä aamuna,  menin Levinsky-torin alueelle  ostamaan tofua aasialaisesta kaupasta,  ja koska  se ei ollut vielä auki, ihailin sen lähellä olevan kaupan (joka sekään ei ollut vielä auki)  ikkunassa olevia teekannuja. Tämä oli nätti,  mutta minulla ei kyllä ole minkäänlaista tilaa tällaiselle.  Juon joka päivä vihreää teetä , ja  olishan sitä kiva tarjoilla tuollaisessa setissä.

Kaupan ikkunoissa oli monen monta erilaista teekannu+kuppisettiä. 

Kaupassa oli myös käsinveivattavia kahvimyllyjä,  sellaisia mitä joskus käytettiin , mutta niistä ottamani kuva oli liian tärähtänyt.

Teekannun ja kupin yhdistelmä on aika kiva:)

Välillä tuntuu että sää on ihan mukava; esim. tästä jos kulkee aamulla eteenpäin niin ei pahemmin tunnu se kuumuus. Kadun talot ovat suurimmaksi osaksi sellaisia joista kadulle tuleva osa on pylväiden päällä, eli katos lähes koko kadun varrella,  ja kauppoja.  Kuvan otin kantakahvilani terassilta, ja oikealla näkyy osa Billien kukkakauppaa. 

Täällä kävelykadulla sen sijaan oli kostean kuumaa. ehkä koska talot ja puut pidättelevät tuulta. 

Oikein hyvää alkavaa viikkoa:)