Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin

Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.

Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.

Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 

Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.

Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.

Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.

Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)

Hui krokotiili!

1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.

Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.

Vanha eläintarhajuliste

Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.

Apua, käärme portaikossa!

Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.

Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.

Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...

Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.