Takatalvi

Täällä alkoi jo olla lämpimämpää,  ja sitten saimmekin (ilokseni) takatalven:)  . Torstai-iltana tuntui niin kylmältä että piti laittaa vähän lämpimämpää päälle,  ja perjantai-aamuna sateli jonkun verran.Ei enää  kunnon sateita kuten tammikuussa, mutta pienikin sade täällä on tärkeää.  Nyt on koko alkuviikko sitten viileä  ja välillä tulee  tippojakin taivaalta,  mutta torstaina, kun vietetään  Purim-juhlaa, ja ihmiset, etenkin lapset, ovat naamioasuissa,  niin silloin pitäisi olla jo normaalimpaa, eli ei niin kylmää. Tiistaiksi on jopa luvattu  lunta korkeille paikoille pohjoisessa ja ehkä Jerusalemiin, harvinaista maaliskuussa.. Maaliskuu onkin täällä yleensä sellainen että voi välillä olla kylmempää, ja sen jälkeen hellettä.  

Perjantaina odottelin bussia  keskustan alueella, ja  bussin odottelu sujui mukavasti kun oli katseltavaa, eli tuo kahvila kadun toisella puolella. 

Kotiinpäin tullessa päätin kerätä lisää askelia (päivässä pitäisi kertyä minimi 7000 askelta) jäämällä pois  keskustan alueella.  Kävelen  pieneen  puistikkoon missä  pomeranssipuita,  ja ne ovat nyt siinä  vaiheessa että ylikypsiä hedelmiä  putoaa maahan.   Harmi että tämä ei ole ihan kodin lähellä,  muuten toisin tikkaat tuonne ja poimisin nuo ylhäällä olevat hedelmät,  mutta hedelmiä putoaa maahan etenkin tuulisina päivinä , kuten oli perjantaina,  ja  löysin juuri maahan pudonneita,  täydellisiä pomeransseja. Olen aikaisemminkin kirjoittanut näistä pomeransseista: niitä ei voi syödä sellaisenaan,  mutta aromaattinen kuori  sopii leivontaan,   kirpeä mehu salaattikastikkeeseen  ja siemenet ovat täynnä pektiiniä.  Pomeranssit pitää kuitenkin käyttää nopeasti , sillä  ne pilaantuvat helposti, etenkin näin kauden loppuna.

Lauantai-aamuna aikaisin sää oli minulle ihan täydellinen kävelyä varten, eli pilvistä ja viileää.   Kadun toisella puolella olevan uuden toimistotalon etupihalla yritän katsella ikkunan kautta   vielä rakennusvaiheessa olevan pizzapaikan edistymistä,  mutta lasi onkin sellainen että pizzapaikan sijaan tulin itse kuvaan.  Aamulla oli tihkusadetta, joten päällä oli sadetakki ja jaloissa  kumisaappaat. Tätä ennen olin vienyt  jo Bambin aamupisulle,   mutta Bambia ei enää voi viedä pitkille lenkeille.

 Viereisen jäätelöbaarin sen sijaan näkee ainakin osittain lasin läpi.  

Varjoisissa kohdissa on vielä  hyvä määrä  villiyrttejä,   kuten kiiltomalvaa, mutta aurinkoisissa paikoissa ne ovat jo kukkineet ja lehdet nuutuneen näköisiä.  Keräsin ison pussillisen näitä lehtiä ja  kaalivalvatin lehtiä. Kaalivalvattia pitäisi löytyä Suomessakin,   ja  kiiltomalvaa eteläisessä Suomessa,  ja molemmat tosi herkkua sipulin kanssa paistettuna.  

Lähellä on  rivi vielä rakenteilla olevia toimistotaloja,  joista alimmainen on lähes valmis.  Vielä joitakin vuosia sitten näiden tilalla  oli luonnontilassa oleva alue,   josta löytyi  hyvin  villiyrttejä sekä kukkia, mutta nyt ovat sellaiset paikat häviämässä lähialueelta koska rakennetaan niin paljon. 

Rakenteilla olevien toimistotalojen takana on tämä hökkeli,  joka on aikoinaan rakennettu tuonne ilman lupia, enkä tiedä asuuko tuolla enää kukaan, mutta pihalla oli auto, ja kadun puolella  jonkinlainen  metallinen hökkeli,  jossa muutamia kukkoja ja kanoja.

Kruunukakkarat kukkivat nyt joka puolella,  missä ei rakennettu ,Näiden vihreitä osia syödään   Aasiassa, mutta ne  pitäisi kerätä ennen kukintaa, enkä koskaan huomaa niitä ennenkuin ne kukkivat.

Myös villiunikot kukkivat kodin lähellä.  Muutaman viikon kuluttua tässä on vain kuivuneita kasveja....

Muutama postaus sitten kerroin  kuinka muualle muuttavien  naapureitteni Jerry kissa piiloutui muutaman kerran niin ettei sitä löytynyt, ja oli hirveä stressitilanne kun luulimme ettei Jerryä löydy ennenkuin uudet asukkaat muuttavat asuntoon.   Jerry löytyi   onneksi , ja on jo hyvin sopeutunut uuteen kotiinsa , kahden muun kissan kanssa. Kuvan lähetti  naapuri uudesta kodistaan.

Satu kysyi  olenko itse naamioasussa Purim-juhlan aikana. Yleensä olen laittanut jonkun venetsialaisen naamion,  ja nyt löysin tämän  halpiskaupasta, enkä voinut vastustaa tätä. Edelliset naamiot ovat ties missä , en löytänyt joten piti hankkia uusi. Ostin samalla  punaisen peruukin, ja  ajattelin pukeutua täysin mustiin,  kun naamalla on tämä ja päässä se punainen  peruukki.  Molemmat olivat tosi halpoja, enkä edes uskalla kokeilla sitä peruukkia ennen käyttöä, koska siitä varmaan irtoaa "hiuksia":   Nämä olivat todella edullsia  sillä naamio ja peruukki maksoivat yhteensä hieman alle 5 euroa. Viimeksi olen ollut kunnolla naamioituna silloin kun asuimme eksän kanssa täällä yhdessä, ennen  Venezuelaa ja Yhdysvaltoja.,  ja meidät oli kutsuttu purim-juhliin.  Olin musta kissa.....

Vihreä tie

Toissa viikolla sain kaupungilta tekstiviestin,   jossa lähiseudun asukkaita kutsuttiin kierrokselle, tutustumaan  vihreän  kävelytien  suunnitelmiin.   Minua kiinnostaa kaikki mitä tällä alueellani tehdään, ja ilmoittauduin heti mukaan.

Tapaamispaikka oli kotini lähellä olevan kaupungin maatilan  portilla.  Portti oli kiinni,  mutta vartija tuli heti avaamaan portin. Tapani mukaan olin ennen aikoja paikalla,  ja ensimmäinen paikalle tullut.  Tässä kuvassa näkyy toisen aidan takana olevaa aluetta,  jonne eivät pääse   kuin  koululaisryhmät,  joille  maatila on tarkoitettu, ja joita kuulemma on lähes  joka päivä oppimassa tuolla ekologiaa  ja vihannesten viljelyä. Minua on aina hieman harmittanut etteivät muut kuin  koululaisryhmät pääse tuonne, ja näen aluetta vain aidan takaa.  Kerran kuulemma tuonne pääsivät muutkin  avoimien ovien päivänä, mutta en ollut huomannut sitä.

Ensimmäinen etappi oli  maatilan alueella oleva taidegalleria,  jossa vaihtuvia  näyttelyitä.  Galleria onneksi on auki viikonloppuisin ja loppuviikon iltapäivinä ,  jolloin pääsee maatilan alueelle, tosin ei sinne missä suurin osa viljelyalueista. Tämä galleria oli varastona useita vuosia, kunnes rakennus kunnostettiin,  ja siitä tehtiin kaupungille kuuluva taidegalleria.

Ehdin pikaisesti käydä sisällä galleriassa,  jossa tällä hetkellä on  On & Beoynd-näyttely....saappaista!  Näyttelyn kuraattorit esittelevät saappaita toisaalta  toiminnallisen roolin  omaavana esineenä,  ja toisaalta  esineenä,  jolla on historiallisia, kulttuurisia ja  sosiaalisia merkityksiä. Tämä on 3 näyttely  kenkiin liittyvien näyttelyiden trilogiasta, mutta edelliset näyttelyt olivat menneet minulta ohi  Galleria on kävelymatkan päässä,  joten pitäisi varmaan tarkemmin seurata mitä ohjelmaa siellä on.

Oppaamme olivat  nämä naiset,  joista kaksi oli suunnittelutoimiston arkkitehtia,  ja 2 kaupungin  palveluksessa olevaa naista.  Kuulimme että tarkoituksena on luoda  yhtenäinen vihreä kävelytie,  joka yhdistää erilaisia vihreitä alueita matkan varrella.   Kierrokselle kutsuttiin alueen asukkaita ,  jotta voisimme vaikuttaa tulevan  kävelytien suunnitteluun.  Koska tuo vihreä tie on vasta varhaisessa  suunnitteluvaiheessa,  niin saapa nähdä  koska  se konkretisoituu. Suunnitelma kuulostaa kyllä tosi hyvältä..

Innostuin kun huomasin että gallerian edessä on kaksi mantelipuuta. En olisi varmaankaan huomannut sitä ellei oksilla olisi vielä  manteleita, joita ei ole poimittu, tai pudonnut maahan.  Olen aina luullut ettei omalla alueellani ole mantelipuita, mutta nyt selvisi että onkin muutama sellainen.

Kävelimme pois maatilan alueelta,   ja ohitimme tämän viljelysalueen,  joka kuulemma joutuu pois, ja  jonka tilalle pitäisi  tulla puisto uuden vihreän tien varrelle.

Kävelimme pitkin suurta puistoaluetta, joka ei nyt näytä niin hyvältä, mutta  jonka vihreän tien suunnitelmien mukaan pitäisi kokea muodonmuutos. Toivottavasti...

Tulimme kaupungin eläinnurkkauksen kohdalle,  josta postauksen ensimmäinen pupukuva,  ja  paikan ulkopuolella oli paljon vesilintuja. 

Eläinnurkkaukseen   kuuluu tämä aidan takana oleva alue, jossa erilaisia vesilintuja, joutsenia ja suloisia vuohia. (rakastan vuohia..)  Takana on alue, johon puputkin kuuluvat,  ja jonne pitää ostaa  pääsylippu.  Siellä  lapset oppivat eläimistä  ja  saavat myös tehdä läheisempää tuttavuutta eläinten kanssa.  

Tämä eläinnurkkaus on lapsiperheiden suosiossa viikonloppuisin,  mutta  vihreän tien suunnitelmiin kuuluu paikan siirto jonnekin muualle, koska nykyinen sijainti kuulemma on liian lähellä ihmisasutuksia. Tämän jälkeen kävelimme vielä yhdelle alueelle,  jossa  en ollut aikaisemmin käynyt,  ja sen jälkeen kävelin takaisin kotiin. 

Hyvää alkanutta marraskuuta. Täällä  edelleenkin tosi lämmintä, mutta onneksi ei kesän kosteutta. 

Värejä siellä sun täällä

Eikös olekin ihana istuin 💙

Keskiviikkona tarkoitus oli auttaa ystävääni  Nancyä käytännön asioissa, ja heprean tulkkauksessa,  ja tulin hänen nykyiseen asuinpaikkaansa liian aikaisin.   Päätin tappaa aikaa  vieressä olevassa puistossa, jossa en ole koskaan ollut, mutta josta olen nähnyt pieniä pilkahduksia bussin ikkunoista. Myös Nancyn väliaikaisen asunnon parvekkeelta näkee puistoon.

Puisto  on kapeahko , mutta todella pitkä,   eli 5 korttelin pituinen,  ja puistoa halkaisevat muutamat kadut. Aloitin suurinpiirtein  puiston keskiosasta,   jossa oli tämä hauska  suihkulähde   sammakkopatsaineen.

Sitten alkoi näkyä paljon värejä, joissa sininen oli hallitseva väri.

Puistosta löytyi pingispöytiäkin.

Sitten näin puiston tunnetuimman  leikkipaikan,   merihirviön,   johon tuli inspiraatio  Joona ja valas-tarinasta.

Hirviön päästä aukeaa liukumäkiä. Hirviön sisällä  on käytäviä,   portaita ja  istuimia, ja voin kuvitella miten kivaa lapsilla on seikkailla hirviön sisällä.  

Värikkäitä istuimia ja leikkipaikkoja oli joka puolella puiston varrella.

Käärme...

Pitäähän puistossa kissojakin olla.

Kissan lähellä oli puu,   jonka alla myös värikkäitä istuimia.

Kaikki rakennukset puiston varrella ovat matalia,  ja  onpa mahtavaa  kun pääsee suoraan kotiovesta tuollaiseen puistoon. Pääsenhän minäkin suoraan puistoon , kotini edustalla,  mutta se on pieni puisto eikä mitään tämän puiston rinnalla.

Sitten olikin aika mennä Nancyn luo,  ja ennen kuin lähdimme liikkeelle,  Nancy  halusi esitellä oman pienen lehtimajansa , jonka hän kokosi itse monesta osasta. Lehtimajoissa  kestitään myös vieraita, mutta meillä oli kiire joten sellainen jäi väliin. Nancy ja minä tutustuimme monta vuotta sitten  Instagramin kautta,   ja  Nancy otti minuun yhteyttä sen vuoksi että puhun myös ruotsia, ja teininä  Nancy oli vaihto-oppilaana  pienessä kaupungissa Uppsalan lähellä.   Ja hänellä on edelleenkin ruotsinkieli aika hyvin hallinnassa  , vaikka  tuosta vaihto-oppilasvuodesta on jo ikuisuus.

Seuraavana päivänä  näin lisää värikkyyttä,   tämän  Tel Avivin kaupungintalon edessä olevan lehtimajan muodossa. Varmaankin kaunein lehtimaja minkä olen nähnyt.

Teemana  tässä lehtimajassa  ovat hepreankieliset aakkoset,  ja  lehtimajan on valmistanut tunnettu täkäläinen kuvanveistäjä,  kuvataiteilija ym. David  Gerstein,  jonka teoksia on esitelty näyttelyissä eri puolilla maailmaa,  ja jonka  teoksia on myös  eri kaupungeissa  maailmalla, kuten Kiinassa , Taiwanissa ja Saksassakin.

Tämä oli opettavainenkin,  noiden  aakkosten vuoksi.

Lehtimajajuhla

Huomasin täällä lähistöllä näin kauniisti kukkivan   pensaan, mutta en tiedä mikä pensas on kyseessä. Tietääkö ehkä joku teistä?  Täällä alkoi eilen  Lehtimajajuhla, eli pyhäkausi jatkuu,  ja tänään tiistaina on pyhäpäivä.  Tämä lehtimajajuhla kestää viikon,   ja sen jälkeinen  päivä on Simhat Tora,  joka päättää tämän pitkän pyhäjakson.  Lehtimajajuhlan  muut päivät,  viikonloppua lukuunottamatta, ovat arkipyhiä,  jolloin esim.  valtion virastot  ovat kiinni.

Tässä meidän talon sivulla olevalle tontille pystytetty lehtimaja,  jonka pystyttivät  meidän kerrostalon uudet asukkaat,  nuori uskovainen pariskunta joilla pieni lapsi.  Ensin pelästyin   , sillä muistin  muutaman vuoden takaa viereisen talon perheen,  joilla oli tapana pystyttää lehtimajajuhlan ajaksi jonkinlainen hutera lehtimaja,  istua sen ulkopuolella , grillata , polttaa ahkerasti tupakkaa ja puhua kovaäänisesti aamuyöhön saakka,    juuri makuuhuoneeni ikkunan alla. Se tarkoitti silloin unetonta viikkoa, mutta onneksi lopettivat sen jossain vaiheessa. Kun näin tämän, ajattelin että kun on kyseessä  vauvan vanhemmat, niin tuskin sellaista tapahtuu. Tätä kirjoittaessa  tuon kuvan lehtimajan ympärillä on näköjään koko laaja suku, ja siellä grillataan,  ja  käryä tuli sisään myös ikkunan kautta, mutta onneksi eivät pidä meteliä ,  kuten se aiempi perhe tuolla.

Perjantaina  pysyttelin  tässä asuinkaupungissani Holonissa, ja  istuin läheltä ostetun takeaway-kahvini kanssa  keskustan alueella olevalla aukiolla,  jossa mukavia  penkkejä.  Samalla on mielenkiintoista seurata ihmisiä aukiolla. Harvemmin käyn tuolla , mutta aukion reunalla on todella hyvä  ompelutarvikekauppa,   jossa todella laaja lankavalikoima, joka innostaa virkkaamaan tai kutomaan. 

Tämä nainen oli pystyttänyt edessä olevan penkin päätyyn kaupan missä möi kaikenlaista pientä.  Kauppa ei ainakaan käynyt sillä välin kun join kahviani. Kuten vaatteista huomaa, edelleenkin hyvin lämmintä, ja päiväsaikaan on yli 30 astetta,  mutta jo jonkun aikaa on hikoiluttanut vähemmän,  ja yölläkin on jo miellyttävämpää. Mutta päivisin lämmintä vielä pitkään.

Eilen aamulla kävin ostoksilla Tel Avivin maustetorin alueella,  ja  osa kävelykatua oli maalattu näin nätisti.  Nuo kuviot on maalattu tuolla aiemmin olleen kaupan lattialaattojen kuvioiden mukaan. Aivan ihanasti piristää katua tällainen:)

Tässä vielä katua toisesta suunnasta. Edessä oleva rakennus on synagooga.  Kävelykadun halkaisevat kadut ovat autoille, ja tällä maalauksella haluttiin myös erottaa kävelykatu sivukaduista.

Viikko sitten vein Bambin eläinlääkärille, joka tutki Bambia pintapuolisesti , ja sanoi että minun pitäisi vaihtaa Bambin ruokaa.  jota teinkin.Sovittiin myös että tuon  Bambin pyhien jälkeen  verikokeisiin ym.   Minun piti ostaa Bambille seniorikoirille tarkoitettua,  niveliä tukevaa ruokaa,  ja se  oli loppu kaupasta  josta yleensä ostan Bambin sekä katukissojen ruuat.   Kaupasta sanottiin että sitä kuivaruokaa on taas  pyhien jälkeen.  Bambihan ei enää koske kuivaruokaan, vaan minun pitää  pehmittää kaikki, mutta  googlasin seniorikoirille sopivaa , kotitekoista ruokaa,  ja tein ohjeiden mukaan  ruokaa , jossa on  tummaa riisiä, kanaa ja vihanneksia,  ja se maistui Bambille aika hyvin.  Bambi on myös melkein sokea,  joten aika rajoittunutta on jo koiravanhuksen elämä. Suurimman osan päivästä Bambi nukkuu.

Eilen päivällä huomasin että  toisella puolella olevan  uuden toimistotalon ikkunoihin heijastuu taloja, myös oma kotitaloni. 

Hiljaisin päivä

Pomeranssin hedelmä puistikossa,  joka täynnä pomeranssipuita, Käyn aina välillä katsomassa miten pomeranssit kehittyvät, ja nyt eilen  huomasin että ovat vielä aika pieniä, sellaisia mandariinin kokoisia.  Minähän havittelen niitä hedelmiä itselleni.....Pomeranssi on sellainen mitä vain harvat täällä käyttävät, vaikka on tosi monipuolinen sitrus, mutta ei sellainen jota voi sellaisenaan syödä. Puita oli kasteltu ,  siitä vesitipat  pomeranssin pinnalla.

Tänään on sitten Jom Kippur, eli vuoden pyhin päivä juutalaisuudessa,  se päivä jolloin kaikki pysähtyy, ja ihmisten on tarkoitus tehdä itsetutkiskelua. Aamulla aikaisin  vein ensin Bambin puistoon,  mutta koska Bambin kanssa ei enää voi tehdä kunnon kävelyjä,  vein Bambin kotiin  ja tulin  uudestaan ulos.  Tämän pyhän aikanahan ei ole minkäänlaista  liikennetttä , paitsi ambulansseja, paloautoja ym.  Aamulla aikaisin   kadut olivat täysin tyhjiä,  joskin tämän kuvan oton jälkeen näin ambulanssin,  joka ajoi ilman että sireeni oli päällä. Myöhemmin kadut täyttyivät pyöräilevistä lapsista ja aikuisistakin.

Tässä oikealla  näkyy pikkuisen uutta toimistotaloa   ja vasemmalla kodin edessä olevaa puistoaluetta,   ja oli kyllä mahtavaa kun pystyi kävelemään noilla kaduilla ilman että  piti odotella kadun ylitystä liikennevaloissa. 

Menin istumaan tuohon penkille ,  ja kuuntelin veden solinaa joka tulee tuosta kivilammikosta.

Sunnuntaina kuulin jotain rytinää, ja selvisi että se tuli tästä hajonneesta talosta. Tässä oli 4-kerroksinen, joskus 60-luvulla  rakennettu talo.  Viime lauantaina aamulla ensimmäisen kerroksen asukkaat eivät pystyneet avaamaan  ulko-oveaan ,  ja soittivat   paloasemalle.  Myös seinässä oli joku repeämä.  Palomiehet sekä  kaupungin rakennusinsinööri tulivat paikalle, tarkistivat talon kunnon,  ja palopäällikkö  määräsi kaikki asukkaat ulos asunnoistaan. Ihmiset ehtivät  ottaa vain  jotain pientä mukaansa.   Ihmiset tietenkin suuttuivat    kun eivät päässeet hakemaan tavaroitaan,  mutta  heitä ei päästetty sisälle , ja talon ympäristö aidattiin.  Seuraavana aamuna talo hajosi itsestään.  Asukkaille järjestettiin kaupungin puolesta tilapäistä majoitusta,  ja kaikki tietenkin aivan järkyttyneitä siitä  että  kaikki omaisuus hajosi talon mukana, mutta ilman palopäällikön  määräystä  olisi tullut todella paljon ihmisuhreja, kuten kävi Miamissa.  

Tämä talo  on kävelymatkan päässä,  ja bussini Tel Aviviin kääntyy ihan sen vierestä.  Muutkin talot tämän hajonneen talon vierestä tutkittiiin,  ja ainakin osa asukkaista sai myös määräyksen lähteä pois asunnoistaan.  Kaupunginjohtaja  esitti muutamia vaihtoehtoja, joista  paras  on se että talon paikalle rakennetaan uusi talo, ja asuntojen omistajat saavat uudet asunnot uudesta talosta, mutta siihen menee pari vuotta. Mutta voin kuvitella ihmisten epätoivoa: esim. pariskunta joiden piti mennä naimisiin muutaman viikon kuluttua  menettivät hääasunsa , kaiken muun lisäksi.

Muistin että osassa Purim-paraati-kuvissani näkyy tuota hajonnutta  rakennusta 
ja sen vierusrakennuksia. 

Talon asukkaat olivat vihaisia ja vaativat kaikenlaista kaupungilta,   mutta  kaupunki ei ole tuosta vastuussa, sillä talon asukkaat eivät koskaan ottaneet yhteyttä kaupunkiin. Jos olisivat , niin kaupungilta olisi tultu tarkistamaan talon kunto.  En usko ettei talossa ollut minkäänlaisia korroosin merkkejä,  vaan taloa ei hoidettu hyvin, ja ihmiset heräsivät vasta kun oli liian myöhäistä.     Mietin omaa 7-kerroksista asuintaloani,  joka  on rakennettu  70-luvun alussa,  ja  joka hajoaisi tuusannuuskaksi,  jos nyt olisi maanjäristys. Kävin kysymässä  asiasta ihmiseltä  joka vastaa meidän talon kunnosta ,   ja hän kertoi että 7. kerroksen ulkoseinässä on halkeama,  mutta että se  on paikattu ja sitä tarkkaillaan.  Sen kuultuani rauhoituin.... Täällä kaikki 80-tai 90-luvun talot on pakko rakentaa niin että  pysyvät pystyssä mahdollisen  maanjäristyksen aikana,  mutta sitä ennen rakennetut talot eivät. Viimeksi tällä alueella oli iso maanjäristys vuonna 1927,  sen jälkeen vain pieniä sellaisia.