Pidän paljon Billl Withersin kappaleesta "Ain't no sunshine" vuodelta 1971,albumilta "Just as I am".Laulu oli Withersin läpimurtohitti,ja oli vuonna 1971 kuudentena R&B-listalla Yhdysvalloissa.Lukuisat artistit ovat esittäneet tämän kappaleen,mm.Michael Jackson ja Van Morrison,mutta pidän itse tästä alkuperäisestä Withersin kappaleesta. Ketäköhän Withers ajatteli tuossa esiintyessään,sillä jos katsoo tarkasti,huomaa kyyneleitä hänen silmäkulmassaan....
Yksi suosikkini Paul Simonin kappaleista on ihana tuutulaulu St.Judy's Comet albumilta "There Goes Rhymin' Simon" vuodelta 1973.En muista missä olen tutustunut tähän kappaleeseen,mutta kuuntelen sitä aina välillä ja muistelen aikaa,jolloin poikani oli pieni......
Simon todennäköisesti kirjoitti ja sävelsi kappaleen pojalleen Harperille.YouTubesta ei löytynyt kappaletta Simonin esittämänä,mutta löysin kappaleen muualta,tosin ilman videota.
Tässä pari ensimmäistä säkeistöä kappaleesta:
Little sleepy boy
Do you know what time it is?
Well the hour of your bedtime’s
Long been past
And though I know you’re fighting it
I can tell when you rub your eyes
You’re fading fast
Fading fast
Won’t you run come see St. Judy’s Comet
Roll across the skies
And leave a spray of diamonds
In its wake
I long to see St. Judy’s Comet
Sparkle in your eyeshen yfads
Lenny Kravitz kirjoitti laulun "Little Girl's eyes" tyttärelleen Zoelle tämän ollessa vielä pieni. Laulu on albumilta "5",joka ilmestyi vuonna 1998,Zoen ollessa 10-vuotias.Laulu on aika pitkä,yli 7 minuuttia,mutta se on ihana isän laulu rakkaalle tyttärelleen.
Zoe on sillävälin kasvanut aikuiseksi,ja kuten voikin odottaa:kahden artistin lapsi on itsekin erittäin lahjakas. Zoe on näyttelijä,malli ja lauluartisti,ja hänellä on oma bändi,Elevator Fight.Tässä linkki Zoen ja Elevator Fightin kappaleeseen "Paloma" Lisää sunnuntaiklassikoita löytyy täältä
Tällä kertaa haluaisin hieman poiketa klassikkokäytännöstä,ja esitellä nimenomaan artistin,jonka repertuaari on sellainen,mitä voisin aina kuunnella. Sitäpaitsi tämä sopii muutenkin ystävänpäivän tai oikeastaan muualla maailmalla (täälläkin)vietettävän Valentines-päivän romanttiseen teemaan.
Ylläoleva video on sekaisin puhetta ja musiikkia,jossa Michael Feinstein soittaa pätkiä Gershwinin musiikista ja kertoo mitä Gershwinin jäämistöä löytyi Warner Brothersien varastosta.
Vuonna 1956 syntynyt Feinstein on amerikkalainen laulaja,pianisti ja musiikkiantropologi,jonka yksi elämäntehtävä on amerikkalaisen ns. songbook-musiikin levyttäminen.Songbook-musiikkiin kuuluu amerikkalaisen musiikkiteatterin, Hollywoodin musikaalien ja Tin Pan Alleyn musiikkia. Feinstein toimi nuorempana George Gershwinin veljen, Iran, assistenttina. Feinstein myös omistaa nimeään kantavan yökerhon Manhattanilla.
Feinsteinista kuulin ensimmäisen kerran 1990-luvun loppupuolella,kun kuulin hänen levyttäneen uuden albumin Gershwinin musiikkia (kerään Gershwin-musiikkia).Eksä sitten toikin sen levyn New York-matkan tuliaisina.
Feinstein on levyttänyt usean amerikkalaisen säveltäjän ,kuten Jimmy Webbin, Hugh Martinin, Livingston& Evansin,Burton Lanen ,Jule Stynen, Irving Berlinin ja Jerry Hermannin musiikkia.Monet näiden säveltäjien kappaleista ovat meille tuttuja esimerkiksi elokuvista.
YouTubesta ei löytynyt yhtäkään mielestäni hyvää Feinsteinin esittämää kappaletta, ja jotkut hänen videonsa eivät edes lähteneet käyntiin.Mutta esim. täältä voi kuunnella otteita hänen ihanasta ,vuonna 2003 ilmestyneestä Jimmy Webbin musiikkia sisältävältä "Only One Life" -albumilta. Muut klassikot löydät täältä
Kuulin yhtenä päivänä ohimennen tämän Thin Lizzyn kappaleen, "the boys are back in town",ja muistin,että sitä aikoinaan soitettiin paljonkin.
Kappale onkin irlantilaisen Thin Lizzy-yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Yhtye hajosi vuonna 1983,mutta syntyi uudelleen vuonna 1999 ilman edesmennyttä perustajajäsentään,Phil Lynottia.
En nyt laita klassikkoa,vaan uuden tuttavuuden.Törmäsin joku aika sitten australialaisen aboriginaalin,Geoffrey Gurrumul Yunupingun musiikkiin,ja sitä piti heti kuunnella lisää..
Yunupingu on syntymästään sokea.Hän ei koskaan oppinut braillea, ei käytä valkoista keppiä eikä hänellä ole ollut opaskoiraa. Hän puhuu vain vähän englantia,ja laulaa enimmäkseen gälpun kielellä.Yunupingu soittaa kitaraa, rumpuja sekä didgeridoota,mutta hänen äänensä on se,joka jää mieleen,ja hänen laulunsa ovat koskettavan kauniita,vaikka ei kieltä ymmärräkään.Tällä videolla tosin hän laulaa osittain englanniksi. Muita klassikkoja löytyy sitten täältä
Sweet Caroline tuli mieleen yhtenä päivänä ja siitä tulikin tämän viikon sunnuntaiklassikkoni.
Neil Diamond sävelsi ja kirjoitti laulun vuonna 1969,ja haastattelussa vuonna 2007 selvisi,että Caroline Kennedy oli inspiraationa tähän lauluun. Vuonna 2007 Diamond lauloi laulun Caroline Kennedyn 50-vuotisjuhlissa.Laulu on erittäin mieleenpainuva.Muut klassikot täällä.
Katselin tässä eräänä iltana elokuvaa "My Sister's Keeper" kun kesken elokuvaa kuulin kappaleen,jonka vuoksi oli pakko pysäyttää elokuva ja etsiä tietoa kappaleen esittäjästä.En ollut varma oliko esittäjä mies vai nainen..Selvisi,että kappaleen esitti laulaja nimeltä Little Jimmy Scott.
Jimmy Scott syntyi vuonna 1925 Clevelandissa, ja sairastaa perinnöllistä Kallmannin syndroomaa,joka jätti hänet normaalia lyhyemmäksi.Sairauden vuoksi hänelle ei kehittynyt äänenmurrosta,mikä selittää hänen erikoisen äänensä.Scott unohdettiin moneksi vuodeksi;hän työskenteli sairaalassa sekä hotellin hissipoikana, kunnes ura lähti uuteen nousuun 90-luvulla.Jotkut ehkä muistavat hänet sarjasta "Twin Peaks"
Elokuvassa esitetty kappale oli nimeltään "Heaven" ,jota en löytänyt netistä;sen sijaan sieltä löytyi allaoleva kappale "When did you leave Heaven".
Ihan sellaisena varhaisteininä rakastuin Simon&Garfunkelin musiikkiiin ja olin ihan onnesta kankea,kun Amerikan tuttu lähetti minulle Bridge Over Troubled Water-albumin. Siinähän on loistavia kappaleita,mutta jos minun pitäisi valita niistä paras, niin kai se olisi tämä" the Boxer".Paul Simon kirjoitti sen jo vuonna 1968,eli parisen vuotta ennen "Bridge over Troubled Water"-albumia.Tätä kappaletta voi kuunnella uudestaan ja uudestaan eikä tähän ikinä kyllästy...
Tässä Sosa viime vuoden lokakuussa Tel Avivissa.Hän oli silloin jo aika sairas,eikä jaksanut seistä konsertin aikana. Hän kärsi munuaisongelmista.
Suuren argentiinalaisen laulajattaren ja kansalaisaktivistin Mercedes Sosan vetäessä todennäköisesti viimeisiä henkäyksiään (toivottavasti ei...) haluan laittaa hänen laulamansa kappaleen tänne sunnuntaiklassikoksi.
Mercedes Sosan musiikkiin tutustuin teini-ikäisenä tavatessani joitakin argentiinalaisia. Siitä lähtien olenkin ollut suuri fani ja olen kerran myös ollut hänen konsertissaan;ihana elämys. Sosa on varmaankin sellainen etelä-amerikkalainen laulajatar,jonka monet tuntevat. Hän on voittanut musiikillaan useita Grammyja ja muita palkintoja.
Sosa vietiin sairaalaan syyskuun 20. päivänä maksassa olevien ongelmien vuoksi.Hän on tällä hetkellä kriittisessä tilassa.
Sunnuntaiklassikoihin laitetaan yleensä jo aika tunnettuja kappaleita ja artisteja,jotka mielletään klassikoiksi.Mutta joskus vastaan tulee artisti,joka jo heti alussa on klassikko,ja sellainen on mallorcalainen laulaja ja lauluntekijä Concha Buika. Buika on guinealaisten vanhempien tytär,joka kasvoi Mallorcalla mustalaisten,gitanosien, asuttamalla alueella. Buika sekoittelee flamencoa, espanjalaista copla-laulua,soulia,jazzia ja latinorytmejä ja saa kaiken kuulostamaan uskomattoman hyvältä.Buikalta on tähän asti ilmestynyt 4 albumia,ja viides on tulossa lokakuussa. Itselläni on Buikan viimeisin tähän asti ilmestynyt levy,"Nina de Fuego",joka on mielestäni paras häneltä tähän asti ilmestynyt levy.Se on kerta kaikkiaan huikaiseva. Buikan maanläheinen ääni vie mennessään ja nostattaa ihon kananlihalle. Kuulin radiosta Buikan laulavan ollessani Miamissa ja olin myyty! Oli pakko ottaa selville kuka tämä uskomaton laulaja oli ja viime vuonna hankin tuon levyn. Olin hieman sen jo unohtanut levyhyllylle,kunnes Leena blogissaan laittoi Buikan taas esille. Videolla soi Buikan viimeistä edellisen albumin, "Mi Nina Lola" nimikappale.
Tästä linkin takaa taas löytyy Buikan englanniksi laulama klassikko "My one and only"
Lempikappaleitani Buikan viimeisimmältä levyltä on laulu "Mienteme Bien".Laulu täynnä tunnetta, ja Buikan mahtava ääni pääsee upeasti esille.
Täksi sunnuntaiklassikoksi olen valinnut todella vanhan klassikon, laulun nimeltä Amado Mio elokuvasta Gilda vuodelta 1946. Elokuvassa Rita Hayworth ikäänkuin laulaa tämän laulun,mutta oikeasti laulun lauloi Anita Ellis,joka lauloi muissakin Hayworthin tähdittämissä elokuvissa Ritan sijaan.
Woodstockin festareista on kulunut kokonaiset 40 vuotta ja sen kunniaksi Lepis laittoi mahtavan biisilistan, josta sai valita oman suosikkinsa tämänkertaiseen teemasoittoon. Listalla oli monta loistavaa kappaletta,joista laitan tänne pari kappaletta (niitä olisi saanut laittaa kuulemma vaikka kuinka monta)
Listalta valitsin ykköseksi kappaleen "Helplessly Hoping" Tutustuin tähän ja muuhunkin Woodstockiin liittyvään musiikkiin joskus 70-luvulla, ja etenkin Crosby,Still,Nash and Young olivat suosikkejani. "Helplessly Hoping" on kaunis,kaunis kappale,ja yhtyeen jäsenien äänellinen harmonia kadehdittavan upeaa!Tänne laittamani versio on nauhoitetettu joskus 90-luvun alussa;YouTubessa oli myös ihan Woodstock-festareilla nauhoitettu versio,mutta se on aika huonolaatuinen,joten laitan tämän.
Kakkoseni on Joe Cockerin versio Lennonin ja McCartneyn kappaleesta " With a little help of my friends"Aivan mahtava kappale, nimenomaan Cockerin versiona,kunnon klassikkokamaa! Richie Havensin versio on myös loistava, mutta valitsen näistä Cockerin version.
Kolmoseni on Jefferson Airplanen ja Grace Slickin "Somebody to love" Kappaleen oli alunperin Great Society-yhtyeen kappale,jonka Jefferson Airplane myöhemmin levytti.Myös Grace Slick lauloi ensin tuossa Great Society-yhtyeessä. Aah,Grace,mikä mahtava ääni!!
Ja neljänneksi suosikikseni laittaisin Tim Hardinin "If I were a carpenter" Netistä en löytänyt yhtäkään Hardinin laulamaa versiota;löysin ainoastaan tämän lyhyen kuunneltavan pätkän.Muistan pitäneeni paljon tästä kauniista kappaleesta ja Hardinin äänestä.
Kyllä vaan oli mahtavaa musaa Woodstockissa! Muita Woodstock-biisejä löytyy täältä
Tällä viikolla laitankin vanhaa kunnon Aretha Franklinia, vuodelta 1968..
"I never loved a man (the way I love you)-kappale on Arethan samannimisestä albumista. Tällä kyseisellä albumilla Aretha löi itsensä läpi artistina,mutta albumi oli jo 10. Arethan albumi siinä vaiheessa.
Arethaa onkin aina löytynyt levyhyllystäni,ja joitakin päiviä sitten taas kuulin tämän upean kappaleen,aaahh!! Pakko oli se tänne laittaa, mielestäni mahtava tulkinta,jota on parasta kuunnella silmät kiinni,sillä video ei ole mitenkään hyvälaatuinen.
Laitan tähän myös linkin Jennifer Hudsonin tulkintaan samasta kappaleesta.Myös Jenniferin tulkinta on upea;Arethoja on vain yksi,mutta Jennifer olisi sopiva Arethan manttelinperijäksi.
Aikoinaan hamassa menneisyydessä, 80-luvun taitteen tienoilla mulla oli hyvänä kaverina (platoninen sellainen...)etelä-afrikkalainen poika,jolla oli erinomainen musiikkivalikoima. Muistan, kun usein istuttiin hänen autossaan kuulemassa musiikkia. Seuraava kappale oli juuri sellainen, jonka opin tuntemaan hänen kauttaan ja se tulikin mieleeni pari päivää sitten.
"Lonely boy" oli amerikkalaisen Andrew Goldin suurin hitti,ja se ilmestyi vuonna 1977. Goldilla oli toinenkin suuri hitti,"Thank you for being my friend",joka oli Tyttökullat-sarjan soundtrack.Lonely Boy-kappaleen taustalla laulaa Linda Ronstadt.Laitan tähän myös linkin Goldin myöhempään versioon samasta kappaleesta.Aika selvästi voi kuulla,miten Goldin ääni muuttui vuosien varrella.
En olekaan pitkään aikaan osallistunut sunnuntaiklassikoihin;Suomessa ollessani se vain jäi väliin,mutta nyt teki mieli taas osallistua.
Muistin kauniin kappaleen,johon ihastuin 90-luvun taitteessa.Kyseessä on Extreme -yhtyeen kappale "More than words". Täytyy tässä tunnustaa,että ostin silloin aikoinaan albumin Pornograffiti,jolla kyseinen kappale oli, ihan pelkästään tämän kappaleen takia. En edes muista albumin muita kappaleita...Laulu oli mielestäni silloin ihana, ja nytkin se kuulostaa tosi kauniilta balladilta. Tuossa videolla portugalilaissyntyinen kitaristi Nuno Bettencourt näyttää ihan naismaisen kauniilta
Aikaisemmin laittamani video ei kuulemma näkynyt Suomessa, joten vaihdoin sen.Toivottavasti nyt näkyy ja jos ei, tässä linkki missä sitä voi kuunnella (Kiitos Lepis)
Sunnuntaiklassikoksi valitsen Madonnan esittämän American Pie-biisin;ihan sen kunniaksi että Madonna tulee tänne esiintymään syyskuun ensimmäisenä päivänä. Konsertista tulee Israelin historian kallein lavakonsertti, sillä kaiken lavarekvisiitan tänne raahaaminen maksaa maltaita!Konsertti on samalla Madonnan Sticky and Sweet-kiertueen viimeinen etappi. Madonna on täällä aikaisemminkin esiintynyt, joskus 90-luvulla , ja sen lisäksi hän on täällä muutenkin vieraillut,mutta ei konserttien vaan Kabbalan merkeissä.Samaan aikaan mutta eri paikassa täällä esiintyy Faith No More yhtye,joten joillekin saattaa tulla dilemma kumman konserttiin mennä.
En ole koskaan ollut mikään suuri Madonna-fani,mutta kyllä häntä ihan mielelläni kuuntelen joskus. Don McLeanin ihana American Pie-biisi oli ykköshitti USAssa vuonna 1972 . Don McLeanin alkuperäinen biisi (Linkin takana McLeanin laulu ja sanoitus)on mielestäni paras versio, mutta kyllä Madonnankin tanssiversiota voi kuunnella, vaikka se valittiinkin biisin huonoimmaksi cover-versioksi...... Ja muut viikon klassikot löytyvätkin täältä.
Heti kun näin torstai-iltana Lepiksen postauksen teemaklassikosta, joka tällä kertaa oli kesähitti, tämä kappale tuli mieleen. Tama onkin sellainen tosi tuttu kesäbiisiklassikko, joten oletettavasti en ole ainoa,joka on tällä viikolla tämän valinnut...
Amerikkalaisen Loving Spoonfuls yhtyeen Summer in the City-kappale oli hitti kesällä vuonna 1966. Yhtyeellä oli muitakin mielestäni ihan ajattomia hittejä ,kuten "Do you believe in magic" Muita kesäklassikkoja löytyy sitten täältä
Englantilaisen Korgis yhtyeen kappale "Everybody's got to learn sometime" oli suuri hitti vuonna 1980 ja muistan kuulleeni sen useinkin. Todella kaunis kappale mielestäni,mutten laitakaan tänne alkuperäistä Korgisin kappaletta, vaan Beckin version vuodelta vuodelta 2004, josta pidän alkuperäistä enemmän. Beckin version laulusta voi kuunnella elokuvassa "Eternal sunshine of the spotless mind" Tässä linkki alkuperäiseen Korgisin versioon. Muut viikon klassikot löytyvät täältä...
Sunnuntaiklassikkovalintani tälle viikolle ei ole mikään tunnettu klassikko, mutta tietynlainen klassikko kuitenkin, ja halusin esitellä paitsi laulun myös erään lempilaulajistani.
Olen aina pitänyt amerikkalaisesta musiikkiteatterista ja kaikista upeista lauluista ,joita se on tuottanut. Olenkin kerännyt jonkun verran siihen liittyvää musiikkia ja niiden joukossa on monen monta helmeä:monet niistä ovatkin klassikkoja.
Tänne laittamani laulu on ehkä vähän tuntemattomampi ja samoin musikaali, mistä laulu on.Musikaalin nimi on "110 in the Shade", joka perustuu Richard Nashin näytelmään vuodelta 1954.Musikaalin musiikin sävelsi Harvey Schmidt ja musiikin sanoitti Tom Jones (ei SE Tom Jones...)ja ensiesitys Broadwaylla oli lokakuussa 1963. Schmidt ja Jones saivat kumpikin Tony palkinnon.
Valitsin tästä musikaalista kauniin laulun " Simple Little Things" josta pidän paljon. Ja sen esittää tässä Audra McDonald, josta myös pidän paljon. Olen pitänyt Audran musiikista siitä lähtien kun joskus kymmenisen vuotta sitten ostin hänen ensimmäisen levynsä "Way back to Paradise". Audra on klassisen koulutuksen saanut laulaja, joka on voittanut useita Tony palkintoja.Hän on myös tuttu näyttelijänä: elokuvista ja tällä hetkellä TV-sarjasta Rakkauden Anatomia(Private Practice). Ja muut klassikot ovat täällä...
