Värikästä taidetta

Tällä viikolla näin paljon värikästä taidetta 💓💛💚💙💜 Ensimmäinen kohtaaminen värikkään taiteen kanssa tapahtui    Tel Avivin keskustan vanhassa  kauppakeskuksessa,   jossa kävin pitkästä aikaa,  ja huomasin että  kauppakeskuksen kahta osaa  yhdistävässä , maanalaisessa käytävässä,  oli uusi näyttely.  Tässä oli niin värikkäitä teoksia, että piti käydä tarkistamassa lähemmin mitä sieltä löytyi. Ihastuin etenkin  tähän suloiseen koiraportrettiin.  Minusta nämä ovat sellaisia hyvän mielen teoksia, mutta torin kahvikauppa&kahvipisteen barista Itain mielestä nämä ovat rumia.,,,,, No kauneus on katsojan silmissä...

Näiden töiden takana on täällä syntynyt mutta Lontoossa kasvanut   Ronny Hatchwell,  joka on myös julkaissut   jonkinlaisen self help-kirjan.   Ronnyn työt printataan    julisteiksi,   mukeihin , kasseihin ym.  ja ovat tosi suosittuja, mutta ennen tätä näyttelyä en ollut kuullut hänestä.

Tämäkin oli hieno , ja upeat värit.

Ronnyn omakuva.

Teoksia oli todella monta, kahdella puolella.

Toinen taidepaikka oli tässä rakennuksessa.  Talon nimi on Lederberg House , sen aikoinaan rakennuttaneen  kauppiaan mukaan,   ja rakennus valmistui vuonna 1925, alun perin vuokra-asunnoiksi.  Vuosien varrella  rakennuksessa oli paljon muutakin,  ja monen vuoden aikana myös   kuvassa näkyvä , aina avoinna oleva Benedict-ravintola. Rakennus oli alunperin kermanvärinen,  mutta maalattiin myöhemmin vihreän väriseksi. Tuo vihreä sopiikin niin hyvin tuolle kauniille rakennukselle.

Muutama vuosi sitten  rakennuksessa alkoi entisöintiprojekti, jota seurasin mielenkiinnolla,  sillä usein ohitan tämän rakennuksen.  Mietin mitä sinne tulee ,  ja tuleeko Benedict-ravintola uudelleen tuonne. Kun projekti oli melkein valmis, Benedict muutti uudelleen samaan kohtaan missä oli aikaisemminkin ollut.  Huomasin että  rakennuksen päälle ei ilmestynyt uusia kerroksia kuten  yleensä näissä vanhoissa restauroiduissa rakennuksissa.  Parvekkeille ilmestyi kauniita  punaisia kukkia,   jotka näyttivät niin kauniilta  vihreän rakennuksen kanssa.  Katolle ilmestyi jonkinlainen taideteos, joka näkyy tässä kuvassa.

Eräänä päivänä  huomasin että rakennukseen oli ilmestynyt taidegalleria,  ja gallerian vastaanotto katutasossa oli niin vahvasti punainen,  ettei sitä voinut olla huomaamatta. Astuin sisälle uteliaana, ja sain selville että koko rakennuksen tilat,  kaikki 3 kerrosta,   Benedict-ravintolaa lukuunottamatta , ovat gallerian käytössä. Kysyin voinko  tulla katsomaan ja ottamaan muutaman kuvan,  ja  minulle sanottiin että sopii muutaman päivän kuluttua ,  sillä samana päivänä galleriassa oli yksityistilaisuus.

Kun googlasin galleriaa kotona,  huomasin että kyseessä onkin tosi nimekäs galleria.  Eden Galleryllä  on gallerioita vähän siellä sun täällä,  eli New Yorkissa, Miamissa,  Coloradossa, Lontoossa, Kreikan Mykonoksella,  3 galleriaa täällä Israelissa  ja kohta uusi galleria Dubaissa. Galleriaryhmä on keskittynyt värikkääseen nykytaiteeseen,  ja heillä on vakiotaiteilijat, joiden  teoksia esitellään & myydään galleriayrityksen eri gallerioissa.

Tämä  värikäs teos  on  ennen portaita.  Gallerian johtajatar teki minulle pienen kierroksen,  Tämä teos on täkäläisen taiteilijan , Dorit Levinsteinin työ.

Portaikon vanhat kuviot on myös entisöity.

Kun tulimme  toiseen kerrokseen,  galleriaa johtava nainen antoi minun katsella muutamaa huonetta,  ja hyvin pikaisesti vain. Minulle koko paikasta tulee mieleen enemmänkin museo kuin galleria.

Itse huoneet  ovat tosi kauniita , ja  voin vain kuvitella miten ihania nuo olisivat asuntoina eikä galleriana. Lattialla hauska Beatlesiä esittävä työ, sekin Dorit Levinsteinin tekemä.

Koska gallerian johtajattarella oli niin kiire esitellä galleriaa,  sain tästäkin teoksesta vain  tärähtäneen kuvan.  Teoksen on tehnyt  taiteilija,  joka  piiloutuu SN-nimimerkin taakse,  ja joka käyttää jokaisessa teoksessaan  kuivattuja,  kaiketi maalattuja  perhosia. Yleensä  perhoset ovat vain pieni osa hänen teoksiaan, joissa yhdistyy valokuvaus, hiilipiirustus, öljyväri  ym.  , mutta tässä teoksessa perhoset olivat pääosassa.  Yksi gallerian  taiteilijoista on amerikkalainen katutaiteilja Alec Monopoly, joka yleensä piilottaa käsillä kasvojaan, mutta sattumalta huomasin että YouTube-videoillaan  hän  ei tee samoin.

Pieni parveke oli ihastuttava, ja sieltä näkyy vastapäinen talo.

Kattokerroksessa  on vain 2 huonetta  ja suuri kattoterassi, jota näin vain ikkunoiden läpi. Seinillä näkyy Alec Monopolyn töitä.

Tämä on selvästi se huone missä  tehdään kaupat.  Gallerian nettisivuilla ei ole teosten hintoja,  mutta  voi vain kuvitella että teokset ovat todella hintavia, eikä suurin osa edes sovi normikotiin.   Minua ärsytti se että  gallerian johtajatar teki niin pikapika-kierroksen, vaikka olimme etukäteen sopineet että tulen sinne.  Olen myös varma että jos olisin tullut ostamaan jonkun teoksen,  punainen matto olisi levitetty eteeni;D   Mutta loppujen lopuksi oli tosi mielenkiintoista  nähdä miltä näyttää tuon kauniin rakennuksen sisällä.

Juhlia ja peruutuksia

Torstaina oli aika luuntiheysmittaukseen.    Tapani mukaan olin hieman etuajassa,  ja  tapoin hieman aikaa seuraamalla  tässä koi-karppien uintia   klinikkarakennuksen  ulkopuolella.  Sain  muutama päivä sitten tulokset, mutta en ole vielä katsonut.  Aina vähän jännittää kaikkien tutkimusten tulokset. 

Luuntiheysmittaus oli siirretty samaan paikkaan missä viimeksi kävin mammografiassa. 

En joutunut onneksi kauan odottamaan vuoroani,  ja poislähtiessä ylitin kadun  ja kävelin kohti siltaa, joka vie toiselle puolelle.  Kun silta pystytettiin, oli helpompi tulla ja mennä pois klinikalta.  sen sijaan että joutui kiertämään pitkän matkan.

Sillalla 

Sillalta on hyvät näkymät.

Tämän näkymän kuvasin oikeastaan vain sen takia että  tuossa oikealla olevassa pyöreässä tornissa on Suomen suurlähetystö.

Toisella puolella siltaa on  viehättävä pieni kaupunginosa,  jossa paljon kahviloita  ja ruokapaikkoja. 

Kävelin  sieltä  TLV Malliin,  joka  on muotiin keskittynyt kauppakeskus. Kalliita merkkikauppoja, mutta myös  H&M;   Zara ja Mango, sekä täkäläisiä edullisempia ketjuja.  Olisin halunnut  HenkkaMauriin, mutta ovet eivät auenneet vaikka niiden oli aika aueta.  Kovin oli tyhjää tuolla, ja monta  tyhjää kauppaa.   Mutta hevoset ja vaunut edelleen tuolla:)

Samana iltana  syttyi Hanukka-kynttelikön 5. kynttilä.  Tällaisia isoja kynttelikköjä  oli pystytetty useaan paikkaan  joka puolella,  ja tämä oli  toisella puolella katua.  Sunnuntaina sytytettiin viimeinen kynttilä.

Lauantai -aamuna, jolloin  suurin osa kaupoista ja  julkinen liikenne on kiinni,  huomasin ettei minulla ollut maitoa kahvia varten.   Onneksi lähelläni on kaksi myös sapattina  auki olevaa ruokakauppaa,   ja se lähempänä oleva on auki 24/7 , eli aina. Aamulla  kun vein Bambin aamupisulle, näin 2 Venäjänmustaterrieriä  puiston koripallokentällä,  kahden venäläisen  omistajansa kanssa.  Nämä kaksi ovat vielä nuoria,  mutta aika hienosti näkyivät osaavan jo tehdä kaikenlaista. Kun menin ostamaan maitoa, siellä nämä suloisuudet olivat kaupan edessä.

Illalla kaikki näyttää paremmalta...

Sunnuntaina olin menossa kolumbialaiseen tanssiesitykseen.  Näin puolitoista viikkoa sitten  Tel Avivin kaupungin nettisivuilla että kaupunki ja Kolumbian suurlähetystö tarjoavat ilmaisia lippuja  tanssiesitykseen Havana Clubissa.  Tilasin kaksi ilmaista lippua,  ja sovimme eksän kanssa  että tapaamme Havana Clubin edessä olevalla kadulla.

Havana Club on  tuossa edessä olevan Toha-rakennuksen lähellä.  Kun tulin sinne , en löytänyt klubin ovea, mutta odotin kadulla kuten olin sopinut.  Ihmettelin että näytti niin hiljaiselta, eikä näkynyt esitykseen  menossa olevia ihmisiä. Kun  eksä saapui,  kävelimme klubin ovelle, mutta siellä oli kaikki pimeää ja ovi kiinni!  Meidän lisäksi sitä ihmettelivät  3 naista.

Sitten katsoin sähköpostiani.  Olin viimeksi katsonut sähköpostiani joskus aamupäivällä.  Ja apua, klo 11.30 oli tullut  viesti että   esitys on peruttu, koska tämä kolumbialainen tanssiryhmä  ei ollut saanut maahantulolupaa!  Täällähän  suljettiin taas maa turisteilta  heti ensimmäisten omikron-uutisten jälkeen,   mutta esim.  Miss Universum-kilpailijat  (kilpailu ensi viikonloppuna Eilatissa) saivat erikoisluvan.   Arvatkaa harmittiko että  tuo niin odottomani esitys oli peruttu, ja se etten ollut katsonut sähköpostiani.   Eksä oli tosi ärtyyntynyt, sillä hän oli juuri maksanut kalliin parkkimaksun ihan turhaan,  ja  kyydin sijaan matkustin kotiin bussilla.    Ihme että   tuosta peruuntumisesta ilmoitettiin lähes viime hetkellä:(

Eilen , itsenäisyyspäivänä, oli sitten kivempi tapahtuma, eli suomalaisen Kirjakaktus-kirjaston itsenäisyyspäiväjuhlat  kirjastohoitaja Anun luona. Meitä oli tuolla tosi monta, mutta tässä oli vasta vähän paikalle tulleita.

Ja voi mitä herkkuja olikaan tarjolla.   Jokainen toi jotain,mutta etukäteen oli sovittu mitä tuodaan. Tässä Leenan upea  voileipäkakku.

Korvapuusteja ja joulutorttuja.

Ja karjalanpiirakoita ja muita herkkuja. 

Paikalle saapui myös Suomen viehättävä  suurlähettiläs täällä,  Kirsikka  Lehto-Asikainen. Harmikseni jouduin lähtemään tuolta  tosi aikaisin , sillä tällä viikolla  kotikadun yläpuolella olevalla kadulla   tehdään illalla ja yöllä taas kevytraitiotien vihreään linjaan liittyviä alustavia töitä , ja koko katu on silloin suljettu eikä bussini  tule mitenkään lähelle.   Töiden piti tällä viikolla kestää kaksi päivää, mutta nyt ne kestävätkin 4 päivää.  Eli tuli kiire ehtiä ennenkuin katu suljettaan. Kevytraitiotien pitäisi kulkea kodin vierestä vuonna 2027 ( epäilen....) ja edessä monta vuotta  kadun sulkemisia  ja öisiä ääniä .  Ensimmäisen , punaisen linjan,  piti kulkea jo nyt marraskuussa,  mutta sitä siirrettiin vuodella , ja nyt tehdään testiajoja ym. Torstaina on sitten suurlähettilään  itsenäisyyspäivävastaanotto, hieman jälkikäteen tällä kertaa.

Tulisipa jo hieman viileämpää

Oliivipuu viime viikolla maustekaupan pihalla.

Otsikko viittaa siihen että täällä on todellakin ollut liian lämmintä  ja kuivaa marraskuuksi.  Päivälämpötilat ovat viimeisten päivien aikana olleet lähellä 30 astetta, mutta onneksi ilman sitä kesän kamalaa kosteutta,  ja yöt ovat olleet jo sen verran mukavia että vaihdoin peittona olleen ohuen lakanan ohueeseen peittoon.   Katselin mitä kirjoitin viime vuonna tähän aikaan,   ja silloin oli ollut jo ensimmäinen kunnon sade,  ja vihreää oli jo alkanut ilmestyä luontoon.  Nyt on ollut 2 sadetta, mutta   ei kunnon sateita.  Katselin ensi viikon säätiedotusta,  ja siinä ainakin luvattiin hieman viileämpiä säitä.

Keskiviikkona  vietin muutaman tunnin Eliseten ja hänen Mishka-koiransa, kanssa.  Elisetestähän olen täällä muutamia kertoja kirjoittanut:  Brasiliasta kotoisin oleva  laulaja,   joka on asunut täällä jo suurimman osan elämästään. Elisete on niin kuvauksellinen,  ja otan hänestä aina kuvia kun tapaamme.

Mishkalla on aina töppöset päällä, väri yleensä menee   Eliseten päivän asun mukaan;D

Seuraava juhla täällä on Hanukka eli valon juhla,  ja tänä vuonna sitä vietetään  marraskuun lopussa ja joulukuun alussa.  Viimeksi taisi olla  samoihin aikoihin joulun kanssa, mutta koska nämä pyhät täällä menevät juutalaisen kalenterin mukaan ,   joka on kuu-aurinkokalenteri , niin niiden ajankohta vaihtelee  greroriaaniseen kalenteriin suhtautettuna. Ensi vuonna hanukka on taas samanaikaisesti joulun kanssa. Hanukka kestää 8 päivää, ja on arkipyhä, eli ei mitään  kaikki kiinni-päiviä silloin. Hanukkaan kuuluvat mm. hyrrät , joissa on 4 puolta, (kuvan hyrrät ei sellaisia) ja niitä on jo hyvissä ajoin  esillä ennen hanukkaa,  lähiseudun jättimarketissa,  

Yhdeksänhaaraiset kyntteliköt kuuluvat hanukka-juhlaan. Joka päivä sytytetään yksi kynttilä lisää, kunnes kynttelikkö on juhlan lopussa täynnä.  

Myös munkit kuuluvat hanukkaan. Nämä  jättimarketin munkin ovat aika peruskamaa;  parhaimpien leipomoiden munkit täällä ovat ihan gurmeeta,  ja tosi kauniitakin.

Roladin -leipomon  munkkikokoelmassa on joka vuosi kauneimmat munkit, tässä yksi niistä, kuin  taideteos  melkein, ainakin noihin marketin  munkkeihin verrattuna. Itse en välitä munkeista.

Viime viikolla näin ensimmäiset joulunamut.   Täällähän joulu ei ole virallinen juhla; osa täällä viettää sitä, mutta eniten nämä on suunnattu  venäläisille , joiden uuden vuoden  koristeet ovat kuin  joulukoristeet.

Joulunamuja.

Hyvää viikonloppua toivottaen

Jael

Mausteparatiisi

Keskiviikkona sähkölaitos  katkaisi taas sähköt tästä meidän pikku kaupunginosastamme (taas jotain korjauksia..)  ja sopivasti  juuri siksi päiväksi olimme sopineet  retkestä eksän kanssa.  En olekaan pitkään aikaan ollut missään,  joten oli kiva lähteä retkelle.  Eksä halusi mennä erääseen arkeologiseen puistoon,  jossa kävellään  vedessä roomalaisten 2000 vuotta sitten  rakentamissa  tunneleissa,  mutta ensin oli tarkoitus mennä  maailman suurimpaan maustekauppaan.

Aamulla oli tosi tosi aikainen herätys, ja olimme sopineet että hyppään hänen autoonsa    erään rakennuksen edestä.

Tässä kävelen tapaamispaikkaan. Olimme sopineet että odotan tuolla edessä olevan Toha-rakennuksen kulmassa. Toha näyttää erilaiselta , riippuen mistä sitä katsoo, ja on voittanut jonkun parhaan pilvenpiirtäjän palkinnonkin, mutta  tämä  näkymä ei ole se paras., 

Tapani mukaan olin hieman etuajassa,  ja tapoin aikaa  Tohan edessä olevassa viheralueessa.  Perinteisten penkkien sijaan  alueella oli kuvassa näkyviä tuolia ja puisia pöytiä/jakkaroita. 

Nämä oli kai tarkoitettu pöydiksi, mutta näissä oli mukavempaa istua kuin noissa tuoleissa.

Siinä istuessa edessä näkyivät nämä 3 pilvenpiirtäjää,  joiden alimmissa kerroksissa iso  kauppakeskus. Kuvassa näkyvä katos on juna-aseman odotushallin katos.

Ajoimme kohti pohjoista , ja Binyaminan  pienessä kaupungissa etsimme avoinna olevaa kahvilaa, mutta emme löytäneet sellaista.  Sen sijaa pysähdyimme vanhan matalan kivisen rakennuksen eteen,  joka on entinen karavaaniseralji,  jonka ottomaanit pystyttivät  bysanttiraunioiden päälle.  Vuonna 1898 Saksan keisari Wilhelm II  pysähtyi täällä seurueineen, matkalla Jerusalemiin. 1900-luvun alussa paroni Rothchild osti rakennusta ympäröivän alueet ,  joka osoittautui suurimmaksi osaksi suoalueeksi, Djemal Passan veljeltä.

Nyt paikka on kunnostettu  ja toimii juhlatilana. Yhden kohdan pikku ikkuna oli auki, ja sisällä näytti viihtyisältä.

Kahvipaikka löytyi lopulta aika läheltä,  Tishbin  viinitilan kahvilasta. Kuumana päivänä oli  mukavaa istua  viininlehtikaton alla. Samassa paikassa on  iso viini&suklaakauppa, leipomo ja muuta, mutta ei ollut aikaa kuin käydä pieni hetki viinikaupassa,  jossa on suuria viinitynnyreitä.

Sieltä ajoimme maustekauppaan , joka on tosiaankin maailman suurin.  Siellä ei ole pelkästään  mausteita, vaan kaikenlaisia maustesekoituksia, siemeniä,  valtava määrä erilaisia yrttiteesekoituksia ,  lääkeyrttejä, pähkinöitä , siemeniä  ja vaikka mitä.  Kauppa on valtava, eikä sitä saa mahtumaan yhteen kuvaan, se tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Mitäköhän sitä tarvitsisi tuolta....

Tässä pöydässä oli vaikka minkälaista suolaa..

Voisin viettää kokonaisen  päivän tässä kaupassa.  Se alkoi omistajan vanhempien yrttitarhasta,  ja on tänään valtava kauppa,  jolla myös nettikauppa.  Omistaja on tutkinut yrttejä koko elämänsä ajan, ja on tunnettu herbalisti,  ja yhdessä pöydässä olikin kaikenlaisia  kuivattuja kukkia  ja yrttejä,  joista en ollut kuullutkaan. Itse kauppa on ollut olemassa vuodesta 2003,  mutta muistan kerran käyneeni täällä, ja se oli silloin pienempi.

Eksoottisempia mausteita.

Yksi pöytä oli täynnä riisiin ym,  laitettavia sekoituksia, jotka ovat täällä suosittuja. Niissä on yleensä  mausteita ,  kuivattuja vihanneksia , yrttejä  ja siemeniäkin,  jotka lisätään useimmiten riisin sekaan.

Tällaisia maustemyllyjäkin oli myynnissä tuolla.

Tällaiset puulaatikoista rakennetut hyllyköt ovat aina niin kivan näköisiä.

Teesekoituksia.

Tässä paikassa on runsauden pulaa..

Ulkona on yrttipeltoja, joissa kasvatetaan  maustesekoituksiin ym. päätyviä luomuyrttejä.   Talvella näyttää varmaan paremmalta tuolla,  pitkä kuivuus näkyi tuollakin.

Tämä tila oli aivan ihana! Paikka jossa  pidetään konsertteja, luentoja  ym. yrteistä ja tilan toiminnasta  ym.

Yrttitarhat -ja kauppa  ovat lähellä  Galilean  Betlehemin kylää.   Joskus  muutamia tuhansia vuosia sitten  tässä kohtaa oli kylä nimeltä Bethlehem Zorea (leipätalo)   ja koska etäisyys tästä paikasta  Nasarettiin on vain 10 km,  jotkut uskovat että  tämä onkin se paikka  missä Jeesus syntyi. 1800-luvun loppupuolelle tänne saapuivat saksalaiset templerit,  Templerit olivat  saksalaisia pietisti-herätysliikkeeseen kuuluvia saksalaisia,   jotka tulivat  Pyhään maahan  1800-luvun loppupuolella,  ja perustivat tänne useita yhdyskuntia,  joista  kuuluisin on alue, joka tänään  tunnetaan Saronan alueena. Ikävä kyllä heistä tuli myöhemmin kunnon natseja,    ja britit, jotka silloin hallitsivat täällä, karkoittivat heidät Australiaan.  Tässä kylässä oli yksi heidän yhdyskunnistaan,  ja  templerien rakennuttamat kauniit talot  on kunnostettu asuinkäyttöön.

Tuolla oli ihanan rauhallista, hiljaista ja vihreää.

Tuolta ajoimme paikkaan ,  minne eksä oli alunperin halunnut mennä, eli niihin roomalaisten rakentamiin tunneleihin, missä kahlataan vedessä.   Vedessä kahlailu ei niin kiinnostanut minua, ja kun  tulimme perille,selvisi että siellä pitäisi kävellä kengät päällä,  ja taskulamppukin olisi hyvä olla mukana,   ja  kun siellä vielä sattui olemaan 3 bussilastillista meluavia koululaisia, päätimme jättää tunnelit väliin,  ja siihen retki sitten loppuikin. Kun tulin kotiin, oli onneksi jo sähköä.