Olen aina hieman kadehtinut ihmisiä,jotka osaavat ommella omia vaatteitaan.Itse olen aina ollut, mitä ompeluun ja käsitöihin tulee,hieman poropeukalo,ja muistaakseni alaluokilla lapasenkin teko taisi kestää kokonaisen vuoden.Kaapissani on iso pussi täynnä keskeneräisiä kutomistöitä,joita en saa mitenkään päätökseen.Tätini on aina tehnyt paljon vaatteita itse,ja joskus katselinkin hänen ompelutouhujaan ja mietin,miksi en minä osaa,mutta aikoinaan koulussa ompelukoneen neulasta saatu(ompelukoneen neula meni jotenkuten sormen läpi) ompelukonetrauma on sen estänyt. Jos osaisin ommella löytyisi kaikki siihen tarvitsemani materiaali yhden kadun varrelta Tel Avivin keskustassa. Lukemattomia kangaskauppoja ja asujen koristeluun keskittyneitä kauppoja.Kätevää,kun ne ovat kaikki samassa paikassa.En tosin ihan saamaton ole,sillä osaan kyllä ommella napit ja jotenkuten korjatakin vaatteitani,jos on tarve.
Eilen oli vapaapäiväni,ja tapasin suomalaisen E:n,jonka kanssa kiersimme ensin torilla,jossa mansikoiden aika oli ohi ja kirsikoiden aika alkanut.
Sieltä kävelimme lähellä olevaan Neve Zedekin kaupunginosaan,jossa bongasin kadun,jota en ollut ennen nähnyt.Ilma oli harmaa ja sumuinen:aavikkotuulet ja niiden tuoma hiekkapöly saastuttivat ilmaa,mutta itse en sitä huomannut.Vaikka lämpömittari näytti yli 30 astetta,tuuli kivasti eikä aurinko porottanut.
Saman kadun varrella oli vanha portti,jonka takana näkyi houkuttelevan näköinen puutarha.
Poismennessämme ohitimme pienen yrityksen,jossa tehdään humuksesta tikkumaisia snaksejä:samantapaisia,joita tehdään Intiassakin. Niissä on kuulemma humusta,perunajauhoa sekä mausteita.Mies kertoi,että hänen perheensä on tehnyt näitä jo 50 vuotta.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!