Tanssifestivaaleilla

Keskiviikkona matkasin Karmieliin,jossa asuin jonkun aikaa parisen vuotta sitten, ennen nykyistä kotikaupunkiani. Karmielissa oli juuri käynnissä vuotuiset tanssifestivaalit,jotka olivat alkaneet tiistaina ja loppuivat eilen torstain ja perjantain välisenä yönä.Olen tainnut ennenkin mainita,miten 50 000 asukkaan unelias pikkukaupunki kerran vuodessa herää kuin Ruususen unesta festivaalin aikana,jolloin kaupunkiin virtaa 3 päivän ajaksi tuhansittain tanssin ystäviä. Festivaaleilla on ohjelmaa ympäri vuorokauden ja siellä on samaan aikaan myös markkinat,joten hulinaa riittää.

Yövyin kuvassa näkyvien ystävieni D:n ja M:n luona. Asuessani kaupungissa oli D vuokraisäntäni ja meistä tuli hyvät kaverit. D parka oli kaatunut pahasti moottoripyöränsä kanssa ja joutui kävelemään kepin varassa.Ylläoleva kala on heidän akvaariostaan.

Festivaalin jokaisena iltana on suuri näytös kaupungin amfiteatterissa ,jonne mahtuu 25000 katsojaa. Menin keskiviikon näytökseen,jossa oli erilaisia tanssiryhmiä,esimerkiksi Chilestä,Kolumbiasta,ja Brasiliasta,sekä lauluartisteja. Yllätyksenä oli muisto 80-luvulta,eli Samatha Fox. Ei muuten laulanut yhtään hullummin.Lopuksi oli aika vaikuttava ilotulitusnäytös.Säälin koiria ja kissoja.....joille ilotulitukset ovat kidutusta....

Aamulla näytti pilviseltä,mutta ilma oli kuuma!. Pian tuli aurinkokin esille ja menimme M:n kanssa kaupungille katsomaan ,mitä  oli muuttunut sitten viime käyntini. 

 Jaoimme superherkullisen valkosuklaa-passionhedelmäleivoksen kaupungin upeassa Art de Coco suklaakahvilassa,jossa on lukematon määrä taideteoksen näköistä suklaista leivosta (joita ei saa kuvata) Leivoksen päällä oli myös punaisia viinimarjoja,joita en ole koskaan täällä nähnyt,mutta joita näköjään kasvatetaan aivan pohjoisessa.Himoan herukanlehtiä,jotta pääsisin taas tekemään Louhisaaren juomaa...

Päätin tulla takaisin jo eilen,vaikka olin alunperin suunnitellut palaavani tänään perjaintaina. Matka takaisin kotiin kesti ikuisuuden, sillä bussi-juna-bussi-matka oli täynnä odotusta välillä.Junalla matkustaminen on mukavaa ja harmi,ettei tuonne Karmieliin ole vieläkään tullut junaa,vaikka sellaista luvattiin sinne jo sillon pari vuotta sitten kun siellä asuin.Nyt jouduin ensin ottamaan bussin Akon kaupunkiin,josta sitten juna Tel Aviviin,ja taas bussi kotiin.Junalla matkustaminen on täällä muuten edullista:noin 2 tunnin matka maksaa vähän yli 7 euroa.Ja junat ovat ihan hyvät.

Illalla Tel Avivissa oli vuotuinen kaupungin järjestämä ilmainen klassinen puistokonsertti;ohjelmistossa tällä kertaa Bizetin Carmen. Olin matkan jälkeen aivan naatti,enkä millään olisi jaksanut mennä tuonne konserttiin,mutta huomasin,että nettilehden sivuilla oli suora lähetys puisto-oopperasta.Oli ihan mukava katsoa sitä sohvalta,vaikkei se puistokonserttia ihan korvaakaan.Carmenin roolin veti täkäläinen mezzosopraano Rinat Shaham,jota pidetään yhtenä parhaimpana Carmenin roolin tulkitsijana.

Tapaaminen tutun bloggariystävän kanssa

Tänään tapasin taas tutun täkäläisen englanninkielisen bloggariystäväni, Mimin. Mimi oli joku aika sitten tullut takaisin Yhdysvalloista ja minä taas Suomesta. Aloitimme torilla,jossa etenkin suuret nektariinit näyttivät houkuttelevilta. Olin unohtanut ladata kameran,joten kuvia ei tullut oikein siellä otettua.

Jatkoimme Nahum Gutmanin museoon. Gutman oli täkäläinen taiteilija,jonka aktiiviset taiteilijavuodet olivat viime vuosisadan alkupuolella.Hän oli  kuvataiteilija ja kuvanveistäjä, ja sekä kirjoitti että kuvitti lastenkirjoja. Pidän paljon Gutmanin värimaailmasta;tosin museossa oli enemmän hieman tummempia öljyvärimaalauksia kuin akvarelleja,jossa värit ovat mielestäni ihanat. Kollaasin vasemmassa alanurkassa näkyy taiteilija itse vaimonsa Doran kanssa.

Esimerkiksi tässä työssä värit ovat mielestäni upeat.  28.7 edit.Tajusin vasta nyt,että olin erehtynyt ylläolevan kuvan suhteen.Se olikin toisen täkäläisen,saman ajanjakson taitelijan,Reuven Rubinin,taulu.

Oli taas mukava tavata Mimiä .Mimi ja 2 muuta minulle tuttua täkäläistä, ,englanniksi kirjoittavaa ruokabloggaria,ovat avanneet uuden englanninkielisen sivuston,jossa juttuja ruuasta, täkäläisestä ruokakulttuurista ja siihen liittyvistä asioista.Tosi hyvän näköinen sivusto...

Nettiyhteyteni on pahasti oikutellut viime päivien aikana.Modeemi alkaa ehkä osoittaa väsymisen merkkejä.Kuvien lataaminen kesti hurjan kauan,mutta huomenna aikaisin aamulla on pelastus,eli teknikko tulossa katsomaan missä vika.Toivottavasti saa nettiyhteyteni taas toimimaan kunnolla....

Sunnuntaiklassikko 25.7

Sunnuntaiklassikkona tällä kertaa kaunis ja romanttinen  kappale Frankie Avalonilta "All of Everything". Huomenna ,maanantaina, täällä vietetään Tu B'Avia,joka täällä vastaa Valentinen päivää eli rakkauden juhlaa.Joten romanttinen pläjäys sen kunniaksi sitten tänään....

Muut päivän klassikot löytyvät täältä.

Kissaneiti Carmela

Kotitaloni ympärillä on vakiokissoja,jotka pysyttelevät talon ympärilä,eivätkä paljon sieltä poistu muualle. Olot ovat aika hyvät:Maya,talossa asuva nuori nainen, syöttää niitä säännöllisesti ja vettä on aina astiassa. Puutarhassa on mukava kelliä ja ehkä sieltä löytyy saalistettavaakin. Sateen tullessa voi olla katoksen alla,ja yleensä aina joku on niitä varten laittanut laatikon ja jotain lämmintä sinne sisälle;ainakin näin oli viime talvena. Jossain vaiheessa huomasin ruskeaväritteisen kissaneidin,joka aina näkyi lepäävän tietyssä kohtaa puutarhassa.Se vaikutti kesyltä ja ajattelin,että joku oli kissaparan sinne hylännyt. Mayalta sain selville,että kissaneiti on nimeltään Carmela,ja iältään jo 16 vuotta,eli yhtä vanha kuin poikani kissa Otto,ja on muutenkin aivan Oton emon näköinen.On kuulemma ollut talon alueella ihan pennusta saakka.Aika harvinaista varmaan,että tällainen ulkona asuva kissa voi näinkin vanhaksi tulla ,ja näkyy vieläpä olevan hyväkuntoinen,vaikka  suurimman osan päivästä vain lepääkin.Pari päivää sitten vein Carmelalla raejuustoa,mutta se ei kelvannut,vaan nuoret kissaherrat sen söivät suuhunsa. 

Carmela tulee heti luokseni ,kun kutsun sitä. Se seuraa minua,kunnes olen poistunut talon alueelta.Se ei lainkaan pelkää Bambia tai muita koiria.Leikittelin ajatuksella,että ottaisin Carmelan kotiin,jossa se saisi viettää eläkepäiviään,mutta ulkoelämään tottunut ,jo vanha kissa, ei varmaankaan sellaiseen tottuisi.


Asiasta toiseen:Johannan blogissa ,Omamaamansikka,on arvonta käynnissä.Kannattaa  siis vierailla  siellä....

Sunnuntaiklassikko 18.07

Ray LaMontagne ei taida olla monelle tuttu nimi,ehkä joku hänen kappaleistaan on, mutta tämä amerikkalainen lauluntekijä/laulaja on niin hyvä,että ihme,ettei hän ole tunnetumpi.

La Montagne syntyi New Hampshiressa vuonna 1973. Hänen isänsä oli myös muusikko,mutta  jätti perheensä Rayn ollessa lapsi,ja tästä johtuen Ray teki kaikkea muuta kuin musiikkia.Ollessaan töissä kenkätehtaassa hän sattui kuulemaan Stephen Stillsin laulun "Treetop Flyer" .Tästä innostuneena Ray osti koko albumin ja päätti jättää työnsä kenkätehtaassa  ja ryhtyä lauluntekijäksi.Loistava päätös,kiitos Stephen Stills!

LaMontagnelta on tähän mennessä ilmestynyt 3 albumia,ja neljäs "God willin& the Creek Don't Rise"  ilmestyy elokuussa.Albumi  tulee olemaan erilainen kuin edelliset LaMontagnen albumit,sillä tällä albumilla hänen taustayhtyeensä,the Pariah Dogs, on enemmän esillä.Itselläni on LaMontagnen "the Gossip in the Grain"-albumi,jossa on tämä sunnuntaiklassikkovideoni laulu.


Muut viikon klassikot löytyvät täältä

Kuulumisia

Hassua ajatella ,että Suomessa on ollut melkein yhtä kuuma kuin täällä.Sää oli melkein sama tänne tullessa kuin Suomesta mennessä. Tosin kosteusprosentit ovatkin sitten eri luokkaa,ja kun jo suihkun jälkeen tuntuu hikiseltä,ei ole kauhean kiva olo.Ilmastointilaitteeni toimii vain olohuoneessa,ja sekin vähän huononlaisesti,ja toisesta tuulettimestani on puhti mennyt pois,joten taidan tänään lähteä hakemaan uutta.Huvittuneena luin eilen Ilta-Sanomien sivulta,miten ihmiset Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä  olivat riidelleet tuulettimista,mutta ilman sellaista on kyllä aika tukala olo sisällä Suomessa helteellä. 

Ylläolevan vanhahtavan kuvan sain tehtyä tällä sivustolla  Linkin sain Saralta,ruotsalaiselta täällä asuvalta tanssijalta,jonka tapasin ennen Suomen matkaani.Saralla onkin upeita vanhahtavan näköisiä kuvia blogissaan.

Sunnuntaina hain siis Bambin,joka oli laihtunut pensionaatissa ollessaan.Illalla kylvetin sen ja pian sen jälkeen huomasin sen niskassa muutamia punkkeja,huh! Otin ne pinsetillä pois mutta niskassa oli muutamia kohtia,joista oli imetty kunnolla verta. Säikähdin oikein kunnolla,sillä Bambilla ei koskaan ole ennen sellaisia ollut. Soitinkin eläinsuojelyhdistyksen pensionaattiin ja kysyin,miten ihmeessä Bambille oli sellaisia siellä tullut ja he sanoivat,että harvinaisen lämpimän talven johdosta punkkeja on erityisen paljon juuri nyt. Lähdimmekin pika pikaa eläinkauppaan ostamaan punkkeja tappavia/niitä vastaan suojelevia tippoja. En voinut samana iltana niitä laittaa,koska olin kylvettänyt Bambin,vaan vasta seuraavan päivän illalla,ja nyt ovat punkit poissa ja ikävät purematkin parantumassa,samoin on Bambin ruokahalu palautunut entiselleen.Muistin myös ,että viime vuonna Bambia ei päästetty pensionaatista ennenkuin eläinlääkäri oli sen tutkinut,ja nyt se päästettiin noin vaan,ja muistin asian vasta myöhemmin.Eläinlääkäri olisi tietysti tuon asian heti huomannut. Jos vielä vien Bambin sinne,pitää muistaa laittaa sille punkkipanta,ja vaatia,että eläinlääkäri tutkii sen lähtiessä.

Eilen torilla käydessäni huomasin siellä uuden kahvilan/kahvikaupan.Karmel-torihan on kuin katu,jonka molemmilla puolilla on myyntipöytiä,joiden takana on vielä ikäänkuin jalkakäytävä,jonka varrella kauppoja.Lisäksi torikadun sivukaduilla on myös kauppoja ja toritoimintaa.Viime vuosina sinne on ilmestynyt ruokapaikkoja ja kahviloita,mikä tekee torikokemuksen vielä paremmaksi.Tässä uudessa kahvipaikassa oli monta läpinäkyvää putkea täynnä erilaisia kahvipapuja,ja he kuulemma myyvät 38 erilaista kahvilajiketta,aika valikoima! Myös kahviin liittyviä laitteita oli paljon myynnissä.Join espresson,joka oli erinomainen,sillä kahvilan omistajat  paahtavat itse kaikki juomiinsa tulevat pavut. 

Lissu R.I.P.

Luin juuri poikani kihlatun Virvatulen blogista että hänen koiransa Lissu oli nukkunut pois.  Lissustahan kirjoitin ensimmäisessa tämän kesäisessä Suomi-postauksessa, ja kerroin miten ihastuin tähän suloiseen koiraan,joten surulliselta tuntui Lissun poismeno minustakin. Virvatulen postauksessa voi Lissusta lukea enemmän.