Lankoja ja värejä

Aivan ihana kokoelma erivärisiä lankoja eräässä ompelukone-ompeluväline-liikkeessä Tel Avivin kangaskauppakadulla. Olen usein kävellyt tuon kaupan ohi,mutta joko tätä ei ollut ennen tai sitten en vain ole tuota ikkunaa huomannut.Värien iloittelua!

Kävin poikkeuksellisesti tänään iltapäivällä lasten iltapäiväkerhossa (yleensä käyn siellä keskiviikkoisin,mutten silloin päässyt sinne) ja vein ohjattavani E:n Cofixiin jäätelölle.  Cofixhan on kahvi(la) -ketju,jossa kaikki maksaa saman eli hitusen yli euron ,ja nyt he olivat saaneet jäätelöitäkin. 

Torin lähellä oleva Cofix.

Kävelimme takaisin iltapäiväkerhoon ja E. mietti asuuko tässä kauniissa talossa ketään.Minä luulen että siinä on vain toimistoja ja liharavintola tuossa alhaalla...

Iltapäiväkerhoon palatessamme selvisi että jatkan siellä ensikin vuonna.3 vuoden jälkeen E. ja ikäistensä piti siirtyä isompien lasten iltapäiväkerhoon kauemmaksi ,enkä ollut ajatellut jatkaa siellä. Nyt on tilanne kuitenkin se,että isompien lasten iltapäiväkerho on liian täynnä eikä tilaa ole,joten isommat lapset jatkavat vielä yhden vuoden tutussa kerhossa eikä uusia pienempiä lapsia oteta ensi lukuvuodeksi. Tel Avivin päälinja-autoaseman  alueen koulut ja tarhat hajoavat liitoksistaan ,tilaa ei ole. Valtava määrä eritrealaisia (52-60000 ,joille ei ole myönnetty pakolaisstatusta mutta jonkinlainen kollektiivinen status). Heille on syntynyt lapsia ,jotka nyt ovat tulossa kouluikään,ja suurin osa asuu tuossa samassa ongelma-alueella Kuulin,että pääbussiaseman lähellä olevaan puistoon ollaan nyt rakentamassa uutta koulua.

Orkideoita ja muita kukkia

Viime postauksen museokäynnin aikana löytyi alueelta myös tämä kellertävän valkoinen kiinanruusu.Se herätti huomiota sillä tuo kukka oli epätavallisen suuri.

Billien kukkakauppa taas oli alkuviikolla täynnä orkideoita ,sillä joku oli tilannut monta orkideaa...

Että ne osaavat olla kauniita...

Upeita!

Tällä viikolla on ollut monta tosi lämmintä päivää.Huh,se vie voimat. Taidanpa nyt viikonlopun aikana laittaa ohuenkin peiton pois;yöt ovat lämmenneet niin että taitaa pelkkä lakana riittää.  

Museopäivänä pitää kyllä käydä museossa....

Kansainvälistä museopäivää vietetään aina toukokuun 18.päivänä,mutta täällä sen vietto siirtyi seuraavaksi eli 19. päiväksi,koska sunnuntaina vietettiin Lag Baomeria. Ja kun museoihin on ilmainen sisäänpääsy,on se erinomainen syy käydä taas museossa.Olin suunnitellut meneväni iltapäivällä ensin Eretz Israel-museoon ,ja sen jälkeen Tel Aviv-museoon,mutta kiertely tuossa ensimmäisessä museossa ystävän kanssa  kesti niin kauan,etten sitten jaksanutkaan jatkaa toiseen museoon.Kuva on otettu museoalueen korkeasta kohdasta ja siinä näkyy Tel Avivin pilvenpiirtäjiä;suomalainen kirjasto on muuten oikeanpuolisten tornitalojen lähellä.

Museon alue on puistomaista ja siellä on monta eri rakennusta,joissa eri näyttelyitä;osa pysyviä ja osa väliaikaisia.Meitä kiinnosti muutama väliaikainen näyttely,mutta koska en ollut aiemmin tuolla ollessani käynyt jokaisessa pysyvässä näyttelyssä,päätimme nyt mennä katsomaan nekin läpi.

Aika kivoja oli nuo postiautot ennen....

Samassa rakennuksessa postimuseon kanssa oli kaksi erilaista luontokuvanäyttelyä: toinen oli Lontoon Natural History-museon ja BBC:n järjestämän kilpailuun osallistuneiden kuvia,kun taas toinen luontokuvanäyttely oli täkäläisten luontokuvaajien näyttely.

Luontokuvia oli tuolla mahtava määrä ja ne olivat kyllä myös mahtavan upeita,joten otin muutaman kuvan kuvista.

Mahtava kuva!

Tässä Arto Raappanan Snowbird Suomesta

Karhukuvakin on otettu Suomessa, mutta kuvaaja on ruotsalainen Anton Lilja

Ulkomaisten luontokuvien jälkeen siirryimme katsomaan täkäläisiä luontokuvia...

Tämä oli mahtava. Pieni pöllö siinä puun rungossa ja  ensin ei melkein huomaa että siinä on muutakin kuin puuta...

Eniten innostuin koira ja sakaali-kuvasarjasta;arvatkaa kumpi on sakaali;D Sakaalit asuvat Yarkon-puistossa joen lähellä ja lähellä asutuksia,joten ovat tottuneet ihmisiin.Sakaalit löytävät puistosta tarpeeksi ruokaa;kalaa,jyrsijöitä,lintuja,kasveja ym.Eräänä aamuna valokuvaaja Moshe Prager (linkin takana upeita luontokuvia)meni puistoon kuvaamaan sakaaleja ja huomasi,että puistossa omistajineen kulkevat koirat ja sakaalit leikkivät keskenään.  Sakaalit on rokotettu (niille on pudotettu syöttejä,joissa rokote) joten mitään vaaraa heistä ei pitäisi olla koirille.

Luontokuvien jälkeen  menimme keramiikkarakennukseen,jossa on pysyvä näyttely.Keramiikkamuseossa on paljon nähtävää;täällä kaivauksista löytyneitä esineitä mutta myös jonkun verran muualta olevia keramiikkaesineitä. Keramiikkamuseossa käydään kattavasti  läpi keramiikkaesineiden historiaa.

Keramiikkarakennuksen ulkopulellakin oli keramiikkaa

Ja ihan lähellä hieno mosaiikkityö,joka on peräisin Bysantin valtakunnan ajoilta ja joka löydettiin Beit Guvrinin alueelta.

Sitten oli vuorossa kuparimuseorakennus,sekin pysyvä näyttely.Kävin tuon näyttelyn aika pintapuolisesti ohi,vaikka Timnasta eli kuningas Salomonin kaivoksista löydetyt kupariesineet ovatkin kiinnostavia.

Seuraavaksi oli vuorossa lasimuseon talo,sekin pysyvä näyttely.

Lasimuseon tiloissa on yksi maailman laajimmista antiikin ajan lasiesineiden kokoelma.Kokoelman vanhimmat lasiesineet ovat peräisin myöhäisemmältä pronssikaudelta.

Menimme tutkimaan museoalueen uusinta rakennusta,mutta se olikin opetustarkoitukseen tehty.

Eli jatkoimme rakennukseen ,jossa on  Woven Consciousness-tekstiilinäyttely,joka on väliaikainen näyttely ja koostuu modernista israelilaisesta tekstiilitaiteesta.Kuvan punaisessa teoksessa tekstiilitaiteilija Ravit Cohen-Gat kertoo iso-isoäitinsä tarinan,joka naitettiin 11 vuoden ikäisenä  ja jonka elämä oli täynnä raskauksia ,keskenmenoja ja syntymiä.

Tämän virkkaamiseen on varmaankin mennyt rutkasti aikaa....

Jotkut teokset olivat sellaisia ettei uskonut niiden olevan tekstiileistä tehtyjä...

Tämä viehätti. Kankaaseen oli kirjailtu kokonainen tarina. Mietin että tuohon tekstin kirjailuun on mennyt hurjasti aikaa.

Sitten oli aika mennä alaspäin...

Viime kerralla museossa ollessani tämä osasti oli kiinni,joten nyt kun se oli auki  niin oli pakko mennä sinne...

Tuo alue koostuu vanhan ajan työpajoista,tässä leipomo

Tässä vaiheessa alkoi pikkuisen väsyttää ,vaikka paljon oli vielä näkemättä, Itse asiassa Eretz Israel-museon alueella voisi viettää kokonaisen päivän.....

Natal-paluu elämään

Kantakahvilani Sugarin vieressä on 5-kerroksinen,siistin näköinen talo,jonka ohitse olen usein kävellyt. Keraaminen laatta jossa lukee Natal hepreaksi,arabiaksi sekä latinalaisin kirjaimin,on usein osunut silmiini ja olen miettinyt että mitäköhän tuo tarkoittaa,;sen enempää siitä selvää ottamatta.

Sisäänkäynnin kohdalla oleva sininen postilaatikko on myös ihastuttanut.Kahvilassa sitten tutustuin Ifatiin,joka vastaa mm. Natal-järjestön ulkomaisista suhteista,ja jossain vaiheessa hän kutsui minut tutustumaan taloon ja sen toimintaan. Muutama viikko sitten kävinkin tutustumassa Nataliin.Natal on vuonna 1998 perustettu järjestö,joka ylläpitää tätä kahvilan vieressä olevaa traumakeskusta,jossa hoidetaan ja autetaan sodan ja terrorin psyykkisesti vammauttamia ihmisiä.Joka kymmenes ihminen Israelissa kärsii post-traumaattisista oireista ja sitä varten Natal on olemassa. Natal-talossa opiskellaan myös traumatiedettä;yhteistyössä Tel Avivin yliopiston kanssa.

Natalin sisäänkäynnin vastapäisessä seinässä on vaikuttavan näköinen mosaiikkinen puuteos,jossa on käytetty paljon kierrätysmateriaalia.Lauri Recanatin (sama taiteilja on myös luonut ihanuuksia tähän hoteliin,josta kirjoitin viime vuonna) luoma teos symbolisoi ¨traumauhrien läpikäymää prosessia Natalissa.Päämääränä on ,että kuten puu,joka menettää oksiaan onnnettomuuden johdosta,mutta kasvattaa uusia oksia ,niin myös elämänhalunsa menettäneet traumauhrit löytävät itsestään voimia palatakseen elämään.Natal on muuten täysin apoliittinen järjestö,ja hoitaa täällä kaikkia väestönosia,uskontoon katsomatta. Natal on tähän mennessä hoitanut yli 130 000 aikuista ja lasta Israelissa,ja järjestöllä  on 150 mielenterveystyöntekijää ympäri maata.Natalin palveleva puhelin toimii 5 päivää viikossa.Suurin osa projektien rahoituksesta tulee lahjoituksena.Valtio avustaa järjestöä vain mitättömällä summalla vuosittain......

Tässä on ihana Ifat,joka kutsui minut tutustumaan Nataliin.Olemme tässä talon viidennennen kerroksen kattoterassilla. Tätä ennen kävimme juttelemassa Ifatin esinaisen kanssa ,joka on reservin eversti;ei taida olla kovin monta sellaisen arvon saanutta naista.Molemmat muuten ovat ensi viikon lopulla matkustamassa Suomeen erääseen konferenssiin,ja apuani tarvittiin hieman myös tietyissä suomenkielisissä lauseissa;D

Ihana tuo suuri kattoterassi keskellä kaupunkia...olisin voinut jäädä tuonne.... Koska Natal-järjestöllä on vuosien kokemusta traumahoidossa,on tuota tietoa viety myös muualle,ja esimerkiksi viime vuonna Natalin terapeutteja matkusti Bostoniin auttamaan  ammattilaisia maratoni-pommi-iskun jälkeen.Myös Filippiineille lähti apua tulvakatastrofialueelle.Yhdysvalloissa koulutettiin  Wounded Warrior-järjestön väkeä kun he halusivat perustaa samantapaisen palvelevan puhelimen kuin mikä Natalissa on.

Yksi Natalin terapiahuoneista. Natalin traumahoidossa käytetään monitieteellisiä hoitotapoja. 

Talossa on useita erilaisia taideterapiahuoneita. Oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä vierailu.

Paljon kissoja

Tässä on nyt taas kissapostaus,mutta eihän näihin katteihin koskaan kyllästy....Täällä oli nyt maanantaina illalla taas suomalainen kirjasto,viikkoa normaalia myöhemmin edellisen viikon itsenäisyyspäivän johdosta;ja ennen kirjastoa menin vastapäiseeen pieneen puistoon katsomaan missä vaiheessa carob eli Johanneksen leipäpuun hedelmät ovat (vihreitä vielä).Samalla tuli otettua kuvia siellä olevista kissoista,joita oli todella monta;heillä on vakiosyöttäjä,ja taisivat odotella ateriaa just kun tuolla olin.

Ethän sinä ole meidän syöttäjä!

Ihan kuin kissoja ei olisi ollut tarpeeksi;löysin iltamyöhään palatessani tänne kotikadulleni vievistä rappusista pikkuruisen kissanpennun,ei voinut olla 2 viikkoa vanhempi. Etsin emoa mutten löytänyt ,joten vein pennun kotiin.Ruokaa ei noin pikkuiselle  ollut antaa ,ja juotin sitä pipetillä. Soitin sitten talon entiselle kissojen suojelusenkelille,ja jonkun päästä sain puhelun,että pennun voi viedä 10 minuutin päässä olevalle naiselle hoitoon,joten lähdimme sitten Bambin  kanssa vähän pidemmälle iltakävelylle,ja pikkuinen pentu pääsi ainakin toistaiseksi hoitoon.