Mitäs mun jääkaapin ovessa onkaan....

Klikkkaa kuva suuremmaksi

Sirokko oli omassa blogissaan kuvannut  jääkaappinsa magneetteja,ja niinpä innostuin itsekin kuvaamaan jääkaappini tai oikeastaan pakastinlokeroni magneetit,joita on ihan kamala määrä...Näiden magneettien pitäisi kertoa jotain omistajastaan ,joten mitäköhän tämä magneettien runsaus minusta kertookaan....Minulla on jenkkikaappi-tyylinen jääkaappi,jossa pakastinosa on ylempänä,ja se on täynnä magneetteja,joista iso osa itse duunaamiani. Ovelleni ilmestyy nimittäin lähes viikottain magneettimainoksia ja osa niistä on päätynyt muumimagneeteiksi.....Sen lisäksi tuolla on  aikoinaan Jenkeistä tuotu pizzapaikan magneetti,muutama etiopialaisesta kaupasta ostettu magneetti,keittokirjamagneetti ym.Sen lisäksi muutamat magneetit kannattelevat postikortteja... Pitäisi kyllä vähentää tuosta magneettimäärästä ainakin puolet!

Olipa hyvä aamukävely

Aamulla taas satoi,mutta sen jälkeen näytti siltä että vettä ei enään tulisi,joten päätimme puheliaan Evelynin kanssa lähteä koiriemme kanssa aamulenkille.Kodin lähellä on iso omakotitaloalue,jossa minä helposti eksyn mutta jonka Evelyn tuntee erittäin hyvin,sillä hän asui siellä aiemmin.  Sitrushedelmät ovat jo saaneet väriä:)

 Pieneläintarhassa kävimme katsomassa miten viime kerran pikku kilit olivat kasvaneet ja näimme siellä uuden ihan pikkuruisen valkoisen kilin,mutta tuon verkkoaidan kautta on vaikeaa kuvata.Ensi kerralla pitää mennä tuonne ilman koiria niin pääsee sisäpuolelle kilejä taputtelemaan. Ulkopuolella oli 2 topiary-karhua.Tuolle "topiary" sanalle on varmaankin joku suomenkielinenkin sana,mutta en sellaista tunne,joten jos joku tietää niin kertokaapa minulle.

Sieltä kävelimme kohti aluetta jossa Evelyn asui aiemmin ja näimme tämän hmmmm...erikoisen talon.. Meitä ihmetyttivät nuo pylväät ja kipsiset hevostaulut sisäänkäynnin kohdalla ja katonrajassa.No makuja on monta...

Heti tuon harmaan talon vieressä asuu Evelynin tuttu ja menimme hänen puutarhaansa,jossa pomelot kasvoivat painavina.Sain pomelon mukaanikin:)

Pomeloita oli myös talon seinää pitkin

Mutta sitten näinkin avokadot! Olen nähnyt aiemmin avokadopuita,mutta en koskaan silloin kun niissä on hedelmiä. Onni on oma avokadopuu.....

Avokadojen takana oli mandariineja.

Pomelopuun eräästä suuresta oksasta kavoi uusi oksa ylöspäin. Mutta tuohon ei kuulemma tule hedelmiä.

Sieltä lähdimme sitten Evelynin entiselle kotikadulle ja tutun perheen pihalle,jossa äiti ja aikamiespoika kasvattelevat harrastuksekseen ananaksia. Kuulemma pari ananasta on pari kertaa tullut.Ananaksen kasvattelu on kärsivällisyyttä vaativa homma,sillä hedelmän näkee vasta 2-3 vuoden jälkeen.Nämä ovat kasvaneet vuoden ja ovat  peräisin pikkuisista miniananaksista.Sain kuulla pitkän ja mielenkiintoisen luennon ananaksen kasvattelusta.Nämä kuulemma tuskin tarvitsevat vettä ja aikamiespoika  käyttää omatekoista lannoitusainetta . 

Jotkut ananaskasvit kasvoivat puutarhassa katkaistuissa muovipulloissa.

Suurista thaimaalaisista ananaksista kasvatetut varret ja lehdet ovat paljon suurempia kuin miniananasten varret. Ananakset viihtyvät hyvin täällä niin kauan kun on lämmintä;talvella jos on kylmää niin ne pitää viedä lämpimämpään paikkaan. Tuonne haluaisin mennä uudestaan sitten kun on ananaksia mutta siihen voi vielä mennä aikaa.....2 tunnin lenkki sujui mukavasti  ja paljon uuttakin tuli opittua samalla:)

Sorsia syöttämässä

Sade ilahdutti meitä taas tänään täälläpäin,mutta aamulla aikaisin matkasin erääseen lempipuistooni Tel Avivissa.Tämä puisto on muutenkin ihana sen vuoksi,että alunperin puiston alueelle piti tulla rakennuksia,joita asukkaat vastustivat ja saivatkin puiston,ja myös vaikuttaa siihen,millainen puistosta tulee. Ja puistossa on aivan ihana ekolammikko,jossa 6 sorsan ryhmä:4 koirasta ja 2 naarasta.Olin kerännyt sorsille vähän leivänkannikoita ja tulinkin tuliaisten kanssa sorsia tapaamaan.

Mutta ketkäs tulivatkin nappaamaan leipäpalat? No ekolammikon koikarpit hyökkäsivät laumana heti leipäpalojen kimppuun.  Kyllä sorsatkin saivat omansa mutta vähemmän kuin oli tarkoitus,eivätkä ne millään halunneet tulla kuivalle maalle.Ahneita nuo koit;D

Syksy?

Täällähän ei ole sellaista syksyä kun esimerkiksi Suomessa;syksy täällä tarkoittaa lähinnä ilmaston muuttumista miellyttävämmäksi ,päivien lyhentymisenä ja sen elokuun kamalan kosteuden väistymistä. Vihreää on ympäri vuoden,mutta aina on puita,joilla on syksyinen ilme,kuten tällä kodin viereisen puiston puulla. Tähänhän tulee keväällä kauniit punaiset kukat,mutta nyt se pudottelee kellastuneita lehtiään minkä ehtii.

Kuolleita lehtiä maassa...

Ja kellastuneita lehtiä puussa...

Ei ole mustikka ei.....

Huomasin tässä yhtenä päivänä että asuintaloni edessä olevassa pensasaidassa oli tällaisia marjoja;aika lailla mustikan näköisiä.

Googlettelin ja googlettelin mutten ollut varma.Laiton kuvan myös Instagramiin,;miettien että jospa joku tietäisi mutta ei tullut vielä vinkkiä. Sitten googletin uudestaan ja olen 85 % varma,että tämä on Berberis microphylla,mutta koska en ole täysin varma,jätän marjat tuonne pensaaseen. Sen sijaan aioni vuoden aikana huomata millaiset kukat tähän tulee ,ja silloinhan tuo tunnistaminen on vielä selvempi. Jos se on tuo Berberis microphylla niin marjoja voi syödäkin.....

Aamulla aikaisin kävin Natal-talossa ja otin kokoushuoneen parvekkeella kuvan kadulta;molemmilta puolilta. Natalista ja ihanan sympaattisesta Ifatista olen kirjoittanut täällä., Ifat sai minut houkuteltua vapaaehtoishommiin parin viikon päästä viikonloppuna  tapahtuvaan Värijuoksu.-tapahtumaan.

P.S.huomatkaa nuo Natal-talon seinissä roikkuvat vihreät ...Vinca major eli isotalvio tai jonkinlanen muunnos siitä.Tekee talon seinästä aivan mahtavan näköisen!

Nyt taisi myös selvitä mikä tuo mustikan näköinen pensas on eli todennäköisesti myrtti!
Kiitos Sirokko!  itse olin jo tuskastua kun monet näytti aika samanlaisilta mutta ei kuitenkaan.

Salvankeittelyä

Olen joskus täällä blogissa maininnut että teen silloin tällöin salvavoidetta,joka on ihanaa etenkin kuivuneeelle iholle;kuten vaikka jaloille ja kyynärpäille,ja naamallekin. Yleensä teen sitä niin etten edes laita määriä muistiin,mutta tällä kertaa laitoin määrät muistiin,että on sitten helpompi tehdä ensi kerralla.  Ystäväni Mary rakastaaa tätä voidetta ja pyytää minua aina tekemään sitä ja kun hän toissapäivänä tuli Jenkeistä tänne talvehtimaan;oli tuliaisina suuri pala luomumehiläisvahaa,joka näkyy tuossa kuvassa. Siinä on miellyttävä hunajainen tuoksu.Olen täälläkin ostanut mehiläisvahaa erään mehiläistilan kojusta,mutta siinä ei ollut samanlaista miellyttävää tuoksua kuten tässä Maryn tuomassa luomuvahassa.Kuvassa näkyy osa aineksista eli luomuseesamiöljy(kylmäpuristettu) ,kaakaovoi,luomukookosöljy,luomu shea-eli karitevoi ,Pikkupullossa on appelsiiniöljyöä ja takana näkyy osa lasipurkista,jossa on 4 öljyn sekoitus eli siinä on oliiviöljyä,luomumanteliöljyä,riisinkuoriöljyä ja vehnänalkioöljyä. Oliiviöljy oli ennen muiden öljyjen lisäämistä ollut auringossa 3 viikkoa ja olin uuttanut siinä verbenaa sekä sitruunaruohoa,jotka siivilöin pois ennen muiden öljyjen lisäämistä.Kuvasta puuttuvat E-vitamiinikapselit

Salvan teko on todella simppeliä;ainekset sulatetaan vesihauteessa.Kaikkien astioiden tulee olla mahdollisimman steriilejä.

Salvaan tuli tällä kertaa seuraavat ainekset

• 1,2 dl öljysekoitusta (oliivi,seesami,riisinkuori,manteli ,vehnänalkio)
• 12 gr kaakaovoita
• 15 gr sheavoita
• 1½ rkl kookosöljyä
• 25 grammaa mehiläisvahaa raastettuna
• 4 E-vitamiinkapselin sisältö

Ainesten annetaan sulaa öljyksi,jonka annetaan jäähtyä hetken,jonka jälkeen siihen lisätään puhkaistujen E-vitamiinikapselien öljy.Koska tämä salva on öljypohjaista;siihen ei tule tippaakaan nestettä.E-vitamiini  toimii tässä säilöntäaineena(myös riisinkuoriöljyssä on E-vitamiinia)

Salva jähmettyy huoneenlämmössä tosi nopeasti ja kun se on huoneenlämpöistä ,siihen listään  muutama tippa eteeristä öljyä .Lisäsin tähän appelsiiniöljyä ja tuossahan oli jo vieno tuoksu joka tuli verbenasta ja sitruunaruohosta. Salvaa kaadetaan purkkeihin ennenkuin se jähmettyy.Salva on hyvin kiinteää jääkaapissa säilytettynä ja pehmenee huoneenlämmössä.Koirani Bambi rakastaa myös näitä salvoja ja saa  sillloin tällöin nuolla pienen määrän;D Tekee hyvää turkille!

Lähiseutumatkailua Holonissa....

Tästä pääsee hyvin puistoon päin.Samaa kävelytietä käytän myös kun menen sydänsairaitten lasten taloon,joka on tämän
kävelytien varrella.

Olen totaalisen huono keksimään hyviä otsikoita;sillä en minä millään matkalla ollut vaan ihan vain kävelyetäisyyden päässä...Kun tässä vielä viikko takaperin oli niitä pyhäpäiviä,jolloin autoton ei pääse oikein muualle kuin lähiseudulle,(busseja ei silloin kulje..) niin teimme saman kadun varrella asuvan  Vivianin ja koiriemme kanssa kävelylenkin puistoon.Vivian on tullut puistossa tutuksi,ja nyt vielä enemmän kun vastapäisen talon E. luopui omasta koirastaaan;Toffista,joka oli  Bambin rakas tyttöystävä.Vivian on ihan mukavaa seuraa mutta hänellä on tapana hölöttää  lakkaamatta ja mennä vielä ihan ventovieraidenkin kanssa puhumaan ja jäämään suustaan kiinni,jolloin menetän kärsivällisyyteni.....Vivianin koira on poikamopsi,joten siitä ei tule uutta tyttöystävää Bambille...

Mutta siis,puolitoista viikkoa sitten kävelimme Vivianin ja koiriemme kanssa kohti kaupungin pääpuistoa,jonne on hieman yli 10 minuutin matka..Vaikka onkin kaupunkin pääpuisto niin se ei  ole mitenkään erityisen suuri.

Kävimme katsomassa mitä kuuluu La Park-projektille,eli puiston reunaan rakennettavalle huvittelu-ja urheilukeskukselle.Paljon oli projekti jo edennyt viime kerrasta;ehkä ensi vuoden alussa pääsee jo tuonne...

Kiipesimme ylös kohti puiston aluetta,joka on rajattu grillaajille. Sieltä näkee aidan toisella puolella hiekkadyynit ja seuraavan kaupungin eli Rishon-LeZionin.

Kävelimme puiston meitä lähempänä olevaa sisäänkäyntiä kohti ja suunnilleen tässä vaiheessa,kun näimme tämän kissan,jolle joku oli juuri tuonut jonkun herkkupalan,Vivian näki pariskunnan,joilla oli mopsi.....hänpä alkoi höpötellä heille.Odottelin ja odottelin ;kului 10 minuuttia ,15 minuuttia ja siellä Vivian edelleenkin hölöttää mopsin omistajille.Silloin minulla riitti,ja lähdin Bambin kanssa kävelemään kotia kohti,ilman Viviania;D Mutta ei Vivian siitä suuttunut;ymmärsi kyllä miksi lähdin....

Kotimatkalla ihailin kukkivia puita...