Lokakuukin lopppuu jo

Alkuviikosta näin ranta-aluetta pitkästä aikaa.  Tästä kuvasta luulisi että ranta-alue on heti tuossa edessä ,mutta tämä alue , mistä otin kuvan on paljon korkeammalla,  ja tuolta näkee hyvin rannalle.  Kaipasinkin ranta-aluetta  kun oli se ulkonaliikkumisrajoitus: vaikka nyt lähes kaikki paikat ovat kiinni, pääsee kuitenkin vapaasti liikkumaan.

Näköalapaikkaa vasta päätä on tämä rakennus,  joka valmistui vuonna 1935  ,  ja edustaa  Bauhaus-tyyliä. Rakennus oli aika nuhjaantuneen näköinen,  kunnes korjausprojekti valmistui vuonna 2012.  Samalla lisättiin takaosaan  uusi moderni rakennus, joka onneksi on sen verran taka-alalla, että näyttää kuin se olisi erillinen rakennus,  mutta se kuuluu nyt kokonaisuuteen.   En ymmärrä miksi pitää yhdistää niin erilaista tyyliä kun   lisätään kerroksia näihin vanhoihin  ja kauniisin rakennuksiin.  

Launtaina teimme eksän kanssa pienen retken Kafr Kassemin arabikaupunkiin.  Eksä sanoi että siellä pitäisi olla hyvä tori, mutta koska saavuimme iltapäivällä ,  torista oli jäljellä vain koju jossa myytiin tosi rumia mattoja,  ja toinen koju jossa myytiin farkkuja. Hedelmä-ja vihanneskojuja ei enään ollut kun saavuimme kaupunkiin. Pian kaupunkiin tullessa näkyy tämä moskeija, jossa 4 minareettitornia.  Tämä on uusi moskeija, enkä muista aiemmin nähneeni täällä Israelissa moskeijaa jossa 4 minareettia.

Koska ei ollut toria, päätimme mennä syömään annoksen  kanafeh-leivonnaista.  Valkoinen osa lautasella on juustoa, ihanan venyvää sellaista,  ja tässa taisi olla enemmän juustoa kuin missään aikaisemmin syömässäni kanafeh-leivonnaisessa.

Kanafeh oli juuri tullut uunista, ja jouduimme odottamaan jonkun aikaa, sillä meitä edellä oli aika monta jotka odottivat tuota samaa leivonnaista.

Eilen kävelin torin viereisellä kävelykadulla,  ja katselin tätä rakennusta.  Täällä pyörii parhaillaan televisiossa taas uudenlainen parinetsintäformaatti, täkäläinen sellainen. Ohjelman nimi on "Uusi rakkaus" ja siinä 4 nuorta naista saivat tästä talosta käyttöönsä upeat asunnot.  Jokaiselle näytetään video 2 miesehdokkaasta,   joista pitää valita yksi, ja valitut  miesehdokkaat asettuvat naisten asuntoihin 3 päiväksi.  Sinä aikana heille järjestetään   kaikenlaisia yhdistäviä toimintoja,  ja  ohjelman psykologit myös seuraavat tapahtumia ruudun kautta.  3 päivän kuluttua naisten pitää  päättää haluatko he jatkaa miesehdokkaan kanssa vielä 3 päivää lisää, vai passittavatko he miehet matkoihinsa. Ensimmäisellä kierroksella  kaikki 4 naista hylkäsivät ehdokkaat,  ja saivat uudet mieskokelaat.  Toisella kierroksella 2  naisista päätti antaa 3 lisäpäivän mahdollisuuden  ehdokkailleen,  kun taas 2 muulla on jo tätä kirjoittaessa 3. kierros menossa. Kauheasti draamaa on tässä ohjelmassa. Mutta ne asunnot tuossa talossa aivan ihania...

Kävelin tämän apteekin ohi, jonka jokaisesta ikkunasta tuli selväksi että tässä apteekissa  saa lääkärin reseptillä lääkekannabista.  Muistan kun viime vuonna yksi torikauppias kertoi että ainoa asia mikä lievitti hänen kipujaan oli lääkekannabis.

Samana iltana tapasimme Annelin kanssa täällä Israelin kansallisteatterin ja musiikkitalon aukiolla. Ulkona tietysti kun ei voi olla missään sisällä.  Sain Annelin Suomesta tuoman, hänen ystävänsä minulle ompeleman kauniin kasvomaskin:)

Hyvää lokakuun loppua, viikonloppua ja Pyhäinpäivää.

Saturday Classic 241020

 

17-vuotias Lesley Gore   levytti  John Madaran ja David Whiten kirjoittaman/säveltämän kappaleen "You Don't Own Me" vuonna 1963. Sitä ennen Gore oli ehtinyt levyttää  , 16-vuotiaana,  hittikappaleen "It's My Party".  Lesley Gore oli tuottelias  artisti: lopetettuaan levytykset hän kiersi konserteissa ja kirjoitti kappaleita muille artisteille,  ja Fame-elokuvan musiikki toi hänelle  Oscar-ehdokkuuden. "You Don't Own Me" -kappaletta on pidetty esifeministisenä popkappaleena.

Lesley Goren kappale tuli mieleen äskettäin kun kuuntelin Ella-Leen versiota samasta kappaleesta.  Juuri 17 vuotta täyttänyt Ella-Lee  tuli täällä tunnetuksi vuoden alussa , osallistuessaan  laulukilpailuun jossa etsittiin euroviisuehdokasta.   Ella-Lee on tätä coveria laulaessaan samanikäinen kuin Lesley Gore oli levyttäessään kappaleen, mutta itse pidän enemmän tästä Ella-Leen tunteikkaasta esityksestä.

Pakko laittaa tänne vielä  Diane  Keatonin, Bette Midlerin ja Goldie Hawnin mainio versio elokuvasta 1.st  Wifes Club.

Muut lauantai-klassikot löytyvät täältä.

Mitä kuuluu?

Kuvassa saman kadun naapurini Evelynin luona oleva kissanpentu, joista kerroin viime postauksessa. Kaksi pentua oli löytynyt puiston reunalta,  sen jälkeen kun olivat vikisseet siellä muutaman päivän ajan, ja  Evelyn otti pennut luokseen,  jossa niitä ensimmäiset päivät ruokittiin kissojen äidinmaitokorvikkeella.  Muutama päivä myöhemmin  löytyi vielä yksi pentu,  joka selvästi oli samaa pesuetta. Emosta ei tietoa.  Pennut ovat vain hieman yli kuukauden ikäisiä.

Tässä Lilo.   Kaikki 3 pentua saavat jäädä Evelynin luokse, jolla on nyt 4 kissaa, ja tosi ihanaa että näille löytyi koti:) Ne kävivät jo eläinlääkärin luona, ja voivat hyvin.

Perjantaina matkustin bussilla Tel Aviviin,  ja jäin pois tässä lähellä olevalla pysäkillä, ja menin toiselle puolelle katua odottamaan bussia joka vie takaisin kotiin.  Kun kaikki paitsi ruokakaupat ovat kiinni, ei ole tapahtumia, ei kokoontumisia eikä mitään muuta, niin matkustaminen bussilla ei minnekkään toimii viihdykkeenä.

Eräänä päivänä jäin pois bussista paljon aikaisemmin ja kävelin sen sijaan eteenpäin . Tärkeää on saada tietty määrä askelia päivittäin , ja kun  1 kilometrin rajoitus on estänyt kävelylenkkejä Tel Aivivin puolella , on pitänyt etsiä muita kävelypaikkoja. Kaupungin sisääntulon lähellä on tällaisia  taideteoksia, jotka varmastikin seisseet tuolla jo aika kauan.

Luvut ovat  täällä laskeneet, mikä on hyvä,  ja vaikka  meillä täällä on edelleenkin  tietyntyyppinen lockdown,  niin alentuneiden lukujen vuoksi rajoituksia höllennettiin, eli peruttiin tuo  1 kilometrin rajoitus tästä päivästä lähtien. Ihanaa, pääsen kävelemään meren äärelle pitkän tauon jälkeen:) Kaupat , kahvilat,  torit, ravintolat ym. ym.  ovat  edelleenkin kiinni, mutta  kahviloille ja ravintoloille annettiin take away-lupa. Myös päiväkodit avautuivat, mutta koululaiset edelleenkin kotona. Säät ovat olleet jo miellyttävämmät, päiväsaikaan hieman alle 30 astetta, eikä yli 30 astetta, ja aamulla aikaisin tosi miellyttävää.

Tuon edellisen teoksen lähellä on pieni puistikko,  joka on talvella niin kaunis kun puiston sitruspuut ovat täynnä oransseja hedelmiä. Nyt ne olivat vielä vihreitä ,  eikä  niitä helposti näkynyt.

Hedelmät puissa ovat muutenkin yläilmoissa, ja vähän epäilen että kaupungin puutarhurit ovat kukintavaiheessa, poistaneet puiden alaosien kukat jotta niistä ei kehittyisi hedelmiä. Vähän hölmöä koska keväällä mätänevät hedelmät putoavat maahan roskiksi.  Onnistuin poimimaan yhden hedelmän, joka oli ihan kypsä sisältä.  Tämä on tosi kirpeä sitrus, mutta kuoressa ihana tuoksu ja mehu  maustaa salaattikastikkeen. Kuori muuttuu  oranssiksi kun yölämpötilat painuvat alle 20 asteen.

Sitrushedelmät alueeni jättimarketissa sen sijaan olivat jo oransseja. Nämä oli luultavasti laitettu kylmään ,  missä vihreä väri vaihtui  oranssiksi,

Olispa jo syksy

Hong Kongin Bauhinia bussipysäkillä

Niin , ei vielä näy syksyä täällä,  ja tämä viikonloppu on ollut jopa erittäin kuuma.    Sitä kyllä edelsi muutama miellyttävä päivä, ja alkoi jo tuntua että  pian viilenee, mutta ei taida vielä . Katselin viime vuoden lokakuun  postauksia ,  ja silloinkin olisin halunnut viileämpiä päiviä,  mutta syyskuu täällä oli kuumin ikinä. Eilinen kuumuus aiheutti myös  pahoja vahinkoja, sillä eri alueilla oli hurjia tulipaloja, ja  10 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Jotkut kodit olivat palanneet kokonaan.  On kyllä kamalaa  tulla takaisin ja löytää kodistaan vain palaneet rauniot. 

Olen itse kokenut tulipalon 2 kertaa: ensimmäistä kertaa täällä Israelissa , muutama vuosi ennenkuin palasin Suomeen.  Asuintaloni naapuritalo oli historiallinen rakennus ,  joka oli viimeiset vuotensa toiminut elokuvateatterina,  ja yhtenä myöhäisenä iltana se syttyi palamaan.   Tulipalorakennuksen ja oman asuintaloni välillä oli puita, ja pelättiin että tuli leviäisi sitä kautta  ssuintaloomme.  Olimme jo nukkumassa kun  palomies koputti oveen  ja pyysi menemään kadulle.  Pukeuduin, nappasin nopeasti pojan  ja laukkuni,  ja vietimme koko yön  kadulla, mikä oli stressaavaa , ennenkuin tuli saatiin sammutettua.  Aamulla aikaisin en saanut kuitenkaan lupaa mennä  kotiin , mahdollisen häkämyrkytyksen vuoksi, joten vein pojan suoraan kadulla vietetyn yön  jälkeen (valveilla tietysti) päiväkotiin,  ja menin töihin.  Töissä silmät eivät tietenkään pysyneet auki,  joten oli pakko mennä kotiin, jonne sai jo mennä. Tästä selvittiin säikähdyksellä,  mutta se historiallinen rakennus paloi poroksi,  eikä sen tilalle ole vieläkään rakennettu mitään .

Toinen kerta oli  Suomessa, pakkassäällä.  Naapuri oli jättänyt palavat kynttilät  ikkunalaudalle, verhojen!! viereen, ja  siitä syttyi palo. Tunsin savun hajua, kukaan ei ollut siellä kotona, ja soitin palolaitokselle.  Sillä aikaa kun palokunta sammutti asunnon tulipaloa, joka onneksi ei ehtinyt kasvaa liian suureksi, vietimme pojan kanssa   kylmällä parvekkeella. 

Tämä viikonloppu (joka nyt loppui, sunnuntaihan on täällä arkipäivä) päätti pitkän  , ns. High Holidays-pyhäkauden, joka tietysti tänä vuonna  oli poikkeuksellinen, kiitos koronan, ja muutenkin suurimmalta osalta pyhäpäivät osuivat viikonlopuksi tällä kertaa. Tämä viimeinen pyhä oli lehtimajajuhlan päättävä pyhä,  ja  näitä tällaisia "lehtimajoja "  näkyi vähän siellä sun täällä,  ehkä enemmän kuin normaalisti ,  sillä sai juhlia vain samassa  kodissa asuvien perheenjäsenten kanssa. 

Myrkyllisiä marjoja

Tämän lockdownin täällä piti alunperin loppua nyt parin päivän päästä , mutta sitä taas pidennettiin, vaikka luvut ovat laskeneet.  Minua ärsyttää  se että  ei eristetty niitä alueita,  joilla selvästi oli paljon enemmän tartuntoja kuin muilla, eli  ultraortodokseilla.    Ärsyttää myös se että  että kaikki ravintolat, kahvilat, baarit ym. ym eivät ole edes saaneet myydä tuotteitaan  muuten kuin lähettien kautta, mikä tekee monelle kannattavuudesta tosi huonoa.  Vaikeaa on ymmärtää miksi tietyt katujalkakaupat saavat olla auki mutta toiset eivät.

Tyhjä katu eräänä aamuna.

Suloinen pikkuruinen kissanpentu  tärähtäneessä kuvassa.  Näitä on kaksi, ja  ne kitisivät muutaman päivän puiston reunan pusikossa,  eikä emoa ollut näkyvissä.   Onneksi ne nyt ovat saman kadun naapurin Evelynin   tyttären hellässä hoidossa,  kunnes kasvavat, ja  niille voi etsiä kotia.  

Evelynin kotiin pennut eivät voi jäädä,  sillä siellä on  vuosi sitten hänelle tuomastani kissanpennusta kasvanut Grey-kissa,  ja tämä kuvassa näkyvä Toy-koira. Greystä on kasvanut mustasukkainen ja hieman agressiivinenkin kissa, joka ei ehkä hyväksy toista kissaa sinne,

Kaunista viikonloppua täältä lämpimästä. 

Hiljainen päivä

Viime perjantai-iltana täällä hiljentyi ihan  kaikki, kun alkoi vuoden pyhimmän päivän , Jom Kippurin , aatto. Silloinhan ei ole liikennettä missään: ei maassa,  merellä tai ilmassa.  Ambulanssit ym. tietenkin kulkevat jos on tarvetta. Illansuussa   kun vein Bambia iltapisulle kaduilla oli jo tyhjää, ja  pyöräilijät , etupäässä  lapset, ilmestyivät tyhjille kaduille pyörineen. 

Yleensä aina odotan tätä kerran vuodessa tapahtuvaa päivää,  juuri hiljaisuuden vuoksi,  mutta nyt kun meillä täällä on  tämä tiukka lockdown,  ei tuntunut samalta.

Aamulla aikaisin ,  menimme Bambin kanssa pienelle lenkille,  Täällä on ollut  perjantaista lähtien  tosi kuumaa ja kosteaa, vaikka oli jo syyskuun loppu. Viimeisten päivien aikana on hiki taas tullut pintaan, mutta toivottavasti ainakin kosteus  laskee pian.

Tästä tosiaankin näkee miten tyhjää on  Jom Kippur-päivänä,  Pikku pyöräilijät eivät vielä olleet ilmestyneet  kaduille.  Tätä lockdownia on ollut nyt  2½ viikkoa,  puolitoista viikkoa tiukempana kun ensimmäinen viikko,  ja eilen taas pidennettiin sen kestoa.  Tartuntaluvut ovat edelleenkin korkeita, mutta tärkeintä on  se miten paljon  korona-sairaita on sairaaloissa,  ja miten sairaaloiden  kapasiteetit kestävät. Ainakin pari päivää sitten sairaaloiden päälliköt , toisin kuin jotkut ns. asiantuntijat, vakuuttivat että tilaa on ihan hyvin osastoilla,  mutta jos nousu jatkuu, niin voi olla ongelma.  Suurimmat tartunnat   ovat kahdella sektorilla: arabiväestön alueilla ja ultraortodoksien alueilla,  ja hieman tuntuu väärältä se että kun alkoi olla selvää että sieltä ne tartunnat tulevat, niin miksi ei pidetty kiinni alueellisista rajoituksista.,,,  

Pyhän jälkeisenä aamuna odottelin bussia  lähiseudun supermarkettiin.  Jouduin odottamaan kuumassa tosi kauan , eli  ainakin 40 minuuttia,  sillä  julkinen liikenne kulkee minimikapasiteetilla,  jotkut tutut linjat eivät lainkaan,  eikä  yhteys bussiaplikaatioin ja bussien välilläkään tunnu toimivan normaalisti. Pysäkin takana oli tämä kaunis  ja ystävällinen kissa.

Kissa halusi rapsutuksia, ja valitti aina  kun lopetin.

Siinähän se aika kului pysäkillä, kun rapsuttelin   kissaa leuan alta,  mutta kun en jaksanut enään, ja seisoin tässä aidan vieressä  , aurinkoa piilossa, niin kissapahus suuttui ja raapaisi. Onneksi vain ihan pintaraapaisuja. 

Nyt kyllä hävettää.....

Lopuksi ihan uusi video,  jossa  täkäläinen artisti , entinen The Voicen voittaja Elkana Marziano ja  Emiraateista kotoisin oleva  laulaja Waleed AlJassim laulavat dueton.  Duetossa lauletaan englanniksi , arabiaksi ja hepreaksi,  ja video on tosi upea:)

Oikein hyvää lokakuuta kaikille:)

Tiukemmaksi meni

Rambo kissa nukkuu torin alkupuolen tyhjässä torikojussa. Toivottavasti joku nyt syöttää Ramboa
kun tori on suljettu ties  kuinka kauan.

Viime postauksessa kerroin siitä  miten viime viikon perjantaina täällä alkoi uusi lockdown.  No tasan viikko sen jälkeen,  tuosta lockdownista  huolimatta ,   tänään lockdownia kiristettiin kunnolla. Ensimmäisen viikon  lockdown oli hieman kuin  emmental-juusto; siinä oli paljon reikiä, mutta se salli esim. ruokatorien olla auki,  ja julkinen liikenne toimi, vaikkakin vain 50% kapasiteetilla. Myös osa sai edelleen käydä töissä.

Tämä tiukempi lockdown sulki torit, vaikka  ulkotorilla vihannesten ostaminen on riskittömämpää kuin supermarketissa ostaminen,   julkinen liikenne toimii minimiteholla,  ja  taas lisää ihmisiä jäi  työttömiksi.  Kilometrin  liikkumisrajoitus edelleenkin voimassa, PAKKO pitää 2 metrin  etäisyyttä toiseen,  ja kauemmaksi saa mennä  vain  ruokaa ostamaan, Tuota voi hieman kiertää myös niin että esim. minä joka asun Tel Avivin kupeessa mutta Holonin kaupungissa (vähän kuin Vantaa  tai Espoo Helsinkiin verrattuna) voin matkustaa  Tel Aviviin ostamaan ruokaa.  Eri asia on sitten pääsenkö tai viitsinkö,  jos busseja pitää odotella kokonainen tunti.  Mutta lähiseudun supermarkettini on liian kaukana ja ilman bussia en sinne kyllä pääse. 

Keskiviikkoiltana kun tulin Bambin ulkoiluttamisen jälkeen kotiin, ovenkahvaan oli laitettu pussi. Pussin sisällä  oli nättiin laatikkoon pakattu hunajamuffini,  ja rukousvihkonen,  jossa vuoden  pyhimmän   päivän,  Jom Kippurin rukouksia.  Jom Kippurin  eli sovituspäivän aatto on sunnuntaina,  ja seuraava arkipäivä   on tiistaina,  koska meillä tämä lockdown, niin vain ruokakaupat ja apteekit  avoinna.  En syönyt hunajamuffinia,  sillä juutalaiseen uuteen vuoteen (viime viikolla)  kuuluva hunajakakku ei oikein maistu minulle. Pussin oli ovenkahvaani,ja jokaiseen muuhun talon ovenkahvaan jättänyt  Chabad-liikkeen edustaja.

Tein ehkä ison virheen tällä viikolla.  Syötän puiston kissoja,  ja yksi suosikkini on ollut kesällä 2019 syntynyt kaunis harmaa kissa Neko. Neko  seurasi aina ennen  Bambia ja minua,  kun vein Bambia puistoon . Nekosta tuli niin kesy, että sain pitää sitä sylissä ,  ja silitellä.  Yhtenä päivänä  Neko hävisi, ja ilmestyi kuukauden kuluttua takaisin, pelokkaana ja huonomman näköisenä.  Neko ei myöskään tullut syömään kun  syötin muita kissoja,  enkä nähnyt sen syövän  sille jättämääni kuivaruokaa.   Minulla on kissojen matolääkettä,  ja päätin tuoda   Nekon kotiin , ja antaa sille matolääkettä,  ja sitten palauttaa ulos. Ostin pienen kissanruokapurkin, johon sekoitin matolääkettä ,  ja sain aika helposti laitettua   Nekon  Bambin vanhaan kantokassiin.   Kotona kissaparka oli ihan paniikissa,  koska oli täysin vieras paikka,  ja vietti koko illan  hyllykön alla keittiön vieressä, ja laitoin sinne vettä ja kuivaruokaa . Bambi ei mitenkään protestoinut kissan läsnäoloa, oletettavasti koska kissa sille niin tuttu.

Seuraavana aamuna Neko oli jo paljon rohkeampi ,  ja yritin syöttää sille ruokaa johon olin sekoittanut matolääkettä, mutta kissa ei suostunut syömään muruakaan.   Neko päätti olla tuossa kasvieni vieressä  , josta näkee ulos.  Lähdin kaupungille,  ja kun tulin takaisin , löysin Nekon  selvästi jo kotiutuneena  , toisen huoneen sohvan selkänojan päällä.   Se oli rauhallinen ja iloinen leuan alle rapsuttamisesta, mutta ei edelleenkään suostunut edes maistamaan kissanruokaa johon olin sekoittanut matolääkettä.  Ja sitten näin... Neko oli sekä ripuloinut  että pissannut sohvalleni..... Se oli tehnyt sen myös kukkaruukkuun,mutta miksi sohvalle.... Neko äkkiä kantokassiin,  ja kissa takaisin ulos. Sohvan päällä  olevan kangas heti pesuun, mutta se sohvan kohta minne Neko oli asioinut haisi kissanpissalle... Ja pari päivää olen sitä kohtaa pessyt etikka-pesuainesekoituksella,  ja nyt tuntuu että haju on vihdoinkin poissa.  Illalla näin Nekon  auton alle piiloutuneena, eikä se edelleenkään syönyt sille nyt antamaani kuivaruokaa. Nekolla on näköjään joku vaiva, enkä oiken pysty sitä auttamaan  vaikka niin kuvittelin.

Tänään menin torille   , kun sinne vielä pääsi ostoksille ennen pitkää sulkemista.  Matkustin bussin kyydissä pääteasemalle,  joka on torin vieressä ,  ja ennen pääteasemaa bussi ajelee rannan viereistä katua. Otin kuvan bussin ikkunan kautta. Rannalle ei saa mennä  kuin urheilutarkoituksessa, eikä uimaankaan saa mennä. Rantaravintola tuossa kuvassa oli tietenkin kiinni, kuten kaikki muutkin ravintolat.

Taas niin suututti torikauppiaiden puolesta,   jotka jo toisen kerran joutuvat kokonaan sulkemaan kojunsa, eikä mitään tietoa korvauksista.  Tuntuu että päättäjät eivät tajua että ulkoilmatorilla ostaminen on paljon riskittömämpää kuin  supermarketissa asioiminen,  etenkin kun torilla käy niin paljon vähemmän ihmisiä koronan vuoksi. Kuvassa Abed, joka on torin  tunnetuimpia myyjiä, ja tosi mukava sellainen.

Torin jälkeen kävelin toiselle torille  pitkin Allenby-katua , joka on suosittu kauppakatu torin lähellä.  Koska ruokapaikat,  vaatekaupat ym. joutuvat olemaan ´kiinni,  katu näytti surullisen tyhjältä. Huomasin että entisen ison kaupan edessä luki "vuokrattavana".  

Levinsky-torin alueelta kävin ostamassa linssejä ja papuja varastoon   ja sitten kävelin  bussipysäkille.

Pysäkillä mietin koska pääsen tänne uudestaan,  ja otin kuvan vastapäätä olevasta vihanneskaupasta.

Muuten, oletteko te Bloggerin käyttäjät jo tottuneet uusittuun   Blogger-alustaan? Nyt kun olen tutustunut siihen paremmin,  olen sitä mieltä että uudistus on ihan hyvä.

Viimeinen ilta

Torstaina ,  viimeisenä iltana  ennen tätä toista ulkonaliikkumiskieltoa,  kävin luennolla Tel Avivin satamassa.  Olin tilannut paikan  hävikkiruokaa käsittelevälle luennolle,  johon piti "ostaa" ilmainen lippu.   Sisätiloissa sai ennen tätä uutta ulkonaliikkumiskieltoa olla maksimissaan 20 henkeä.  Matkalla luennolle otin tämän kuvan juuri alkaneesta auringonlaskusta.  Siitä on ikuisuus kun viimeksi olin tuolla sataman alueella,  taisi olla helmikuussa,   kun olimme vielä tietämättömiä  mitä kaikkea tuo viirus voi aiheuttaa.

Bussimatka kotoa satamaan tuntui kestävän ikuisuuden,  sillä  oli ruuhka-aika. Matkalla  otin tämän kuvan bussin ikkunasta.

Satamassa poikkesin ensin maatilatorille,  jossa nyt viimeisenä iltana oli pienten tuottajien kojuja. Kovin vähän oli kuitenkin kojuja, kuin myös asiakkaita.  Iso osa ihmisistä oli varmaankin kotona kokkaamassa  perjantai-illan  uuden vuoden ateriaa,   joten kävi  sääliksi tuolla olevia pientuottajia.

Pysähdyin  Julliuksen kojun kohdalle. Jullius on artisaanitislaamo pohjoisessa, jossa juomien tuotantoon  käytetään mm. paikallisia villikasveja.  Maistoin tuota kuvassa näkyvää giniä, jossa oli upea maku. ´Juon tosi harvoin mitään vahvaa alkoholia, ja alkoholia yleensäkin, mutta tuossa ginissa oli sellainen maku että tekisi mieli ostaa pullo. Jokaista tislaamon juomaa tehdään vain rajoitettu määrä, niin että jokainen pullo on numeroitu ja signeerattu. 

Kävelin eteenpäin ja ohitin sataman karusellin. Ihmisiä oli liikkeellä, ei paljon , mutta kuitenkin, ja ilmassa oli jotenkuten surumielinen tunne, sillä ei tiedä  koska taas pääsen tuonne,  tai mitä on jäljellä sen jälkeen kun sinne pääsee. Täällähän on niin monta pienyritystä joutunut lopettamaan; esim, asuinkaupunkini Holonin pääkadulla joka toinen kauppa on nyt vuokrattavana.   Ja voi vain kuvitella mitä tapahtuu tämän toisen pitkän ulkonaliikkumiskiellon jälkeen. Kun valtio avustaa yrityksiä vain murusilla....

Selfie-paikka

Ohitin Maison Kayserin.  Maison Kayserin perustaja on tunnettu ranskalainen leipuri ja ruokakirjailija  Eric Kayser,  jonka perustamia  Maison Kayser-leipomoravintoloita on monessa maassa. Eric Kayser ehti vasta pari viikkoa sitten avata tämän paikan , joka nyt jo joutui sulkemaan ovensa. Luin jostain että Kayserin mukaan  patonkeja leivotaan tässä Tel Avivin leipomossa monta kertaa päivässä,   koska  kostea ilma vaikuttaa   tuoreuteen,  kun taas esim. Ranskassa niitä leivotaan vain kahdesti päivässä.

Tulin perille paikkaan missä luennon piti olla , mutta koska olin liian aikaisin liikkeellä,  jäin tähän ulkopuolelle odottamaan.

Seurasin kajakilla soutavia.

Sitten aurinko alkoi laskea,  ja auringonlasku, kuten aina Tel Avivissa, oli taas  niin upea.

Pääsin sisälle rakennukseen,  jossa luento pidettiin. Suuri tila on entisen suositun ravintolan tila,  ja siellä oli kaikenlaista kierrätykseen liittyvää.

Kahvikapselikoru oli ihana!

Kahvisäkkimuotia..

Sitten alkoi tosi mielenkiintoinen luento.  Robin Food on täkäläinen järjestö,  jonka tavoite on pelastaa hävikkiruoka, jota täällä heitetään liikaa pois.  Sympaattisen luennoitsijan,  järjestön perustajan Shain, olin tavannut jo viime vuonna eräässä toisessa tilaisuudessa,  ja hän muisti että olen Suomesta:) . Hänen tyttöystävänsä  on kuulemma hulluna Suomeen ja muihin pohjoismaihin,  ja Shai osasikin laskea kymmeneen suomeksi:) Robin Foodilla oli  vielä ennen koronaa  hävikkiruokaravintola Haifassa , ja jossa aterian hinnasta saivat asiakkaat itse päättää.  Korona sulki ravintolan, mutta se olisi muutenkin tänä vuonna sulkeutunut sillä rakennus oli tarkoitus purkaa.  Luento oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Luennolla oli vähän ihmisiä, meitä oli ehkä joku 10 tuolla.

Tuoleille oli laitettu "rumia" vihanneksia, joista sai ottaa jotain mukaansa.  Otin yhden paprikan ja yhden munakoison.  

Eilen perjantaina, ulkonaliikkumiskielto astui voimaan klo 14,   mutta sitä ennen ehdin käydä kaupungilla,  tutustumassa juuri avattuun Daison liikkeeseen,  joka ei sekään ehtinyt olla auki kuin muutaman päivän ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Daiso on japanilainen ketju, jossa myydään kaikenlaista pientä kivaa kotiin.  Auki saavat olla vain ruokakaupat, apteekit, optikkoliikkeet, ja ehkä tietokonekaupat, mutta en ole ihan varma siitä. Tietokonekauppaa tarvitsisin,  sillä eilen illalla tietokoneeni sammui totaalisesti. Onnistuin elvyttämään tämän tietokoneen jotenkuten , ja  onnistuin nyt tekemään tämän postauksen, mutta kone toimii  todella hitaasti, jää koko ajan jumiin, joten on selvää että se on tullut tiensä päähän. Kunhan nyt selviäisi edest tästä pyhästä...Tietokone on myös televisioni,  joten se on tärkeä .

Tämä uusi ulkonaliikkumiskielto huolestuttaa. Ensin sanottiin  että saa liikkua vain 500 metriä, mutta sitten 1 km.  Uutisissa kuitenkin koko ajan väläytetään  että rajoituksia vielä kiristetään.   Täällä on täysin epäonnistuttu hoitamaan tämä uusi aalto , ja tämä  toinen ulkonaliikkumiskielto olisi voitu välttää.  Ensimmäinen ulkonaliikkumiskielto keväällä oli jotenkuten selvää, ja siinä oli toivoa että tilanne saadaan kuriin ,  mutta tähän toiseen ulkonaliikkumiskieltoon suhtaudun epäilevästi ja pessimistisin tuntein , kuten niin monet muutkin täällä. Saa nähdä mitä tapahtuu jatkossa.

Lopuksi hieman musiikkia viikonlopuksi.  Erin Costelo on kanadalainen, upeaääninen  laulaja, pianisti,  sanoittaja , säveltäjä ja tuottaja. Jostain syystä tämä video näkyy tietokoneem ruudullani, mutta ei kännykällä, joten tässä linkki tuohon upeaan kappaleeseen https://youtu.be/P9824woo1fE