Sade tuli ja meni

Viime postauksessa jo iloitsin ensimmäisestä sateesta, mutta silloin sitä ei tullut erityisen paljon. Seuraavana päivänä,   torstaina, oli sitten  tämän "talven" ensimmäinen talvinen episodi , joka kesti vielä perjantainakin. Aamulla aikaisin  kun vein Bambin aamupisulle, oli vielä hieman aurinkoista , mutta onneksi luin säätiedotuksen, ja otin sateenvarjoni mukaan, sillä myöhemmin sadetta tuli kunnolla. Täällä sadetta tulee yhdellä kerralla yleensä liikaa,  ja niinpä joissain paikoissa oli taas tulvia.

Ensin kävin kahvilla  torin pikku kahvikauppa/kahvilapisteessä.  Vain take away on sallittua, ja kahvin saa vain pahvimukissa,  ja kahvin voi nauttia tyhjien torikojujen äärellä, sillä itse  kahvilapisteessä ei saa istua. Tässä  juuri paahdettua kahvia,  jonka pitää paahtamisen jälkeen saada hieman tuulettua.

Torin edessä oleva aukio oli tyhjä. Alan olla niin kypsä näihin rajoituksiin,  jopa silloin kun ensimmäinen lockdown loppui,   ei avattu kulttuuriin liittyviä paikkoja,  ja esim.  elokuvateatterit , teatterit,konserttisalit ym. ovat olleet kiinni jo maaliskuusta. Miten ihmeessä ne edes voivat palata täyteen toimintaan sitten joskus, noin pitkän tauon jälkeen....

Minun piti hakea jotain maustetorin alueen kaupoista,  ja kun tulin sinnepäin,  oli jo kunnolla märkää.

Tyhjää oli, sade pitää ihmiset pois kaduilta.

Lämmintä ja satoi.  Vielä ei ole kylmää, mutta lämpimän kauden inhoittava kuumuus ja kosteus on onneksi poissa. Ensi viikoksi luvattu taas aurinkoista ja lämmintä. Kipea sormi voi jo paremmin, mutta sormituki on edelleenkin tarpeen, mutta hyvä että pian jo voin kirjoittaa tänne ilman sanelua:) 

Vihdoinkin

Otsikko viittaa siihen  että tänään  satoi ensimmäistä kertaa .On niin ihanaa nähdä sadetta ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen . Kuvassa näkyy vanha  laattamuraali vanhan koulun edustalla,  joka on nyt remontissa ja jossa viime vuodet on toiminut päiväkotiryhmiä.

Satutin eilen sormeni aika pahasti , ja jo eilen etsin parista apteekista sormitukea mutta en löytänyt .Tänään sitten uusi kierros muutamassa apteekissa ja aamulla aloitin tästä. Iskin  sormeni kohti ovea tosi kovaa,   ja siinä on näköjään pieni murtuma , sillä en saa sormea  kunnolla taivutettua  ja se on turvoksissa ja kivulias

Tässä jatkoin matkaani .Pienissä puissa on pieniä sitrushedelmiä,  jotka ovat vielä vihreitä sillä yöt eivät vielä ole olleet tarpeeksi kylmiä

Matkalla  apteekkiin tuli taas ihailtua kauniita kaupunkitaloja . Ensimmäisestä apteekista en löytänyt sormi tukea

Ohitin tämän kaupan ikkunan , josta näkyy  niin viehättävä asetelma ja tuo turkoosin värinen lipasto on aivan ihana, Katukaupat edelleenkin kiinni, ja saa nähdä jos tämä kauppa vielä avautuu.

Kauppakeskukset ovet kiinni mutta  keskustan vanhan kauppakeskuksen yksi portti on auki , koska kauppakeskuksessa on apteekki ja ruokakauppa .  Apteekista löydän vihdoinkin sormituen Olen yrittänyt kirjoittaa tätä postausta mutta en pystynyt joten olen sanellut tämän postauksen  kännykän puheesta tekstiin -toiminnalla  ja  korjannut jälkikäteen Puhelimen sanelutoiminta ei aina ihan osunut nappiin vaan tekee paljon virheitä, joten pitää jälkikäteen korjailla

Lokakuukin lopppuu jo

Alkuviikosta näin ranta-aluetta pitkästä aikaa.  Tästä kuvasta luulisi että ranta-alue on heti tuossa edessä ,mutta tämä alue , mistä otin kuvan on paljon korkeammalla,  ja tuolta näkee hyvin rannalle.  Kaipasinkin ranta-aluetta  kun oli se ulkonaliikkumisrajoitus: vaikka nyt lähes kaikki paikat ovat kiinni, pääsee kuitenkin vapaasti liikkumaan.

Näköalapaikkaa vasta päätä on tämä rakennus,  joka valmistui vuonna 1935  ,  ja edustaa  Bauhaus-tyyliä. Rakennus oli aika nuhjaantuneen näköinen,  kunnes korjausprojekti valmistui vuonna 2012.  Samalla lisättiin takaosaan  uusi moderni rakennus, joka onneksi on sen verran taka-alalla, että näyttää kuin se olisi erillinen rakennus,  mutta se kuuluu nyt kokonaisuuteen.   En ymmärrä miksi pitää yhdistää niin erilaista tyyliä kun   lisätään kerroksia näihin vanhoihin  ja kauniisin rakennuksiin.  

Launtaina teimme eksän kanssa pienen retken Kafr Kassemin arabikaupunkiin.  Eksä sanoi että siellä pitäisi olla hyvä tori, mutta koska saavuimme iltapäivällä ,  torista oli jäljellä vain koju jossa myytiin tosi rumia mattoja,  ja toinen koju jossa myytiin farkkuja. Hedelmä-ja vihanneskojuja ei enään ollut kun saavuimme kaupunkiin. Pian kaupunkiin tullessa näkyy tämä moskeija, jossa 4 minareettitornia.  Tämä on uusi moskeija, enkä muista aiemmin nähneeni täällä Israelissa moskeijaa jossa 4 minareettia.

Koska ei ollut toria, päätimme mennä syömään annoksen  kanafeh-leivonnaista.  Valkoinen osa lautasella on juustoa, ihanan venyvää sellaista,  ja tässa taisi olla enemmän juustoa kuin missään aikaisemmin syömässäni kanafeh-leivonnaisessa.

Kanafeh oli juuri tullut uunista, ja jouduimme odottamaan jonkun aikaa, sillä meitä edellä oli aika monta jotka odottivat tuota samaa leivonnaista.

Eilen kävelin torin viereisellä kävelykadulla,  ja katselin tätä rakennusta.  Täällä pyörii parhaillaan televisiossa taas uudenlainen parinetsintäformaatti, täkäläinen sellainen. Ohjelman nimi on "Uusi rakkaus" ja siinä 4 nuorta naista saivat tästä talosta käyttöönsä upeat asunnot.  Jokaiselle näytetään video 2 miesehdokkaasta,   joista pitää valita yksi, ja valitut  miesehdokkaat asettuvat naisten asuntoihin 3 päiväksi.  Sinä aikana heille järjestetään   kaikenlaisia yhdistäviä toimintoja,  ja  ohjelman psykologit myös seuraavat tapahtumia ruudun kautta.  3 päivän kuluttua naisten pitää  päättää haluatko he jatkaa miesehdokkaan kanssa vielä 3 päivää lisää, vai passittavatko he miehet matkoihinsa. Ensimmäisellä kierroksella  kaikki 4 naista hylkäsivät ehdokkaat,  ja saivat uudet mieskokelaat.  Toisella kierroksella 2  naisista päätti antaa 3 lisäpäivän mahdollisuuden  ehdokkailleen,  kun taas 2 muulla on jo tätä kirjoittaessa 3. kierros menossa. Kauheasti draamaa on tässä ohjelmassa. Mutta ne asunnot tuossa talossa aivan ihania...

Kävelin tämän apteekin ohi, jonka jokaisesta ikkunasta tuli selväksi että tässä apteekissa  saa lääkärin reseptillä lääkekannabista.  Muistan kun viime vuonna yksi torikauppias kertoi että ainoa asia mikä lievitti hänen kipujaan oli lääkekannabis.

Samana iltana tapasimme Annelin kanssa täällä Israelin kansallisteatterin ja musiikkitalon aukiolla. Ulkona tietysti kun ei voi olla missään sisällä.  Sain Annelin Suomesta tuoman, hänen ystävänsä minulle ompeleman kauniin kasvomaskin:)

Hyvää lokakuun loppua, viikonloppua ja Pyhäinpäivää.

Saturday Classic 241020

 

17-vuotias Lesley Gore   levytti  John Madaran ja David Whiten kirjoittaman/säveltämän kappaleen "You Don't Own Me" vuonna 1963. Sitä ennen Gore oli ehtinyt levyttää  , 16-vuotiaana,  hittikappaleen "It's My Party".  Lesley Gore oli tuottelias  artisti: lopetettuaan levytykset hän kiersi konserteissa ja kirjoitti kappaleita muille artisteille,  ja Fame-elokuvan musiikki toi hänelle  Oscar-ehdokkuuden. "You Don't Own Me" -kappaletta on pidetty esifeministisenä popkappaleena.

Lesley Goren kappale tuli mieleen äskettäin kun kuuntelin Ella-Leen versiota samasta kappaleesta.  Juuri 17 vuotta täyttänyt Ella-Lee  tuli täällä tunnetuksi vuoden alussa , osallistuessaan  laulukilpailuun jossa etsittiin euroviisuehdokasta.   Ella-Lee on tätä coveria laulaessaan samanikäinen kuin Lesley Gore oli levyttäessään kappaleen, mutta itse pidän enemmän tästä Ella-Leen tunteikkaasta esityksestä.

Pakko laittaa tänne vielä  Diane  Keatonin, Bette Midlerin ja Goldie Hawnin mainio versio elokuvasta 1.st  Wifes Club.

Muut lauantai-klassikot löytyvät täältä.

Mitä kuuluu?

Kuvassa saman kadun naapurini Evelynin luona oleva kissanpentu, joista kerroin viime postauksessa. Kaksi pentua oli löytynyt puiston reunalta,  sen jälkeen kun olivat vikisseet siellä muutaman päivän ajan, ja  Evelyn otti pennut luokseen,  jossa niitä ensimmäiset päivät ruokittiin kissojen äidinmaitokorvikkeella.  Muutama päivä myöhemmin  löytyi vielä yksi pentu,  joka selvästi oli samaa pesuetta. Emosta ei tietoa.  Pennut ovat vain hieman yli kuukauden ikäisiä.

Tässä Lilo.   Kaikki 3 pentua saavat jäädä Evelynin luokse, jolla on nyt 4 kissaa, ja tosi ihanaa että näille löytyi koti:) Ne kävivät jo eläinlääkärin luona, ja voivat hyvin.

Perjantaina matkustin bussilla Tel Aviviin,  ja jäin pois tässä lähellä olevalla pysäkillä, ja menin toiselle puolelle katua odottamaan bussia joka vie takaisin kotiin.  Kun kaikki paitsi ruokakaupat ovat kiinni, ei ole tapahtumia, ei kokoontumisia eikä mitään muuta, niin matkustaminen bussilla ei minnekkään toimii viihdykkeenä.

Eräänä päivänä jäin pois bussista paljon aikaisemmin ja kävelin sen sijaan eteenpäin . Tärkeää on saada tietty määrä askelia päivittäin , ja kun  1 kilometrin rajoitus on estänyt kävelylenkkejä Tel Aivivin puolella , on pitänyt etsiä muita kävelypaikkoja. Kaupungin sisääntulon lähellä on tällaisia  taideteoksia, jotka varmastikin seisseet tuolla jo aika kauan.

Luvut ovat  täällä laskeneet, mikä on hyvä,  ja vaikka  meillä täällä on edelleenkin  tietyntyyppinen lockdown,  niin alentuneiden lukujen vuoksi rajoituksia höllennettiin, eli peruttiin tuo  1 kilometrin rajoitus tästä päivästä lähtien. Ihanaa, pääsen kävelemään meren äärelle pitkän tauon jälkeen:) Kaupat , kahvilat,  torit, ravintolat ym. ym.  ovat  edelleenkin kiinni, mutta  kahviloille ja ravintoloille annettiin take away-lupa. Myös päiväkodit avautuivat, mutta koululaiset edelleenkin kotona. Säät ovat olleet jo miellyttävämmät, päiväsaikaan hieman alle 30 astetta, eikä yli 30 astetta, ja aamulla aikaisin tosi miellyttävää.

Tuon edellisen teoksen lähellä on pieni puistikko,  joka on talvella niin kaunis kun puiston sitruspuut ovat täynnä oransseja hedelmiä. Nyt ne olivat vielä vihreitä ,  eikä  niitä helposti näkynyt.

Hedelmät puissa ovat muutenkin yläilmoissa, ja vähän epäilen että kaupungin puutarhurit ovat kukintavaiheessa, poistaneet puiden alaosien kukat jotta niistä ei kehittyisi hedelmiä. Vähän hölmöä koska keväällä mätänevät hedelmät putoavat maahan roskiksi.  Onnistuin poimimaan yhden hedelmän, joka oli ihan kypsä sisältä.  Tämä on tosi kirpeä sitrus, mutta kuoressa ihana tuoksu ja mehu  maustaa salaattikastikkeen. Kuori muuttuu  oranssiksi kun yölämpötilat painuvat alle 20 asteen.

Sitrushedelmät alueeni jättimarketissa sen sijaan olivat jo oransseja. Nämä oli luultavasti laitettu kylmään ,  missä vihreä väri vaihtui  oranssiksi,

Olispa jo syksy

Hong Kongin Bauhinia bussipysäkillä

Niin , ei vielä näy syksyä täällä,  ja tämä viikonloppu on ollut jopa erittäin kuuma.    Sitä kyllä edelsi muutama miellyttävä päivä, ja alkoi jo tuntua että  pian viilenee, mutta ei taida vielä . Katselin viime vuoden lokakuun  postauksia ,  ja silloinkin olisin halunnut viileämpiä päiviä,  mutta syyskuu täällä oli kuumin ikinä. Eilinen kuumuus aiheutti myös  pahoja vahinkoja, sillä eri alueilla oli hurjia tulipaloja, ja  10 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Jotkut kodit olivat palanneet kokonaan.  On kyllä kamalaa  tulla takaisin ja löytää kodistaan vain palaneet rauniot. 

Olen itse kokenut tulipalon 2 kertaa: ensimmäistä kertaa täällä Israelissa , muutama vuosi ennenkuin palasin Suomeen.  Asuintaloni naapuritalo oli historiallinen rakennus ,  joka oli viimeiset vuotensa toiminut elokuvateatterina,  ja yhtenä myöhäisenä iltana se syttyi palamaan.   Tulipalorakennuksen ja oman asuintaloni välillä oli puita, ja pelättiin että tuli leviäisi sitä kautta  ssuintaloomme.  Olimme jo nukkumassa kun  palomies koputti oveen  ja pyysi menemään kadulle.  Pukeuduin, nappasin nopeasti pojan  ja laukkuni,  ja vietimme koko yön  kadulla, mikä oli stressaavaa , ennenkuin tuli saatiin sammutettua.  Aamulla aikaisin en saanut kuitenkaan lupaa mennä  kotiin , mahdollisen häkämyrkytyksen vuoksi, joten vein pojan suoraan kadulla vietetyn yön  jälkeen (valveilla tietysti) päiväkotiin,  ja menin töihin.  Töissä silmät eivät tietenkään pysyneet auki,  joten oli pakko mennä kotiin, jonne sai jo mennä. Tästä selvittiin säikähdyksellä,  mutta se historiallinen rakennus paloi poroksi,  eikä sen tilalle ole vieläkään rakennettu mitään .

Toinen kerta oli  Suomessa, pakkassäällä.  Naapuri oli jättänyt palavat kynttilät  ikkunalaudalle, verhojen!! viereen, ja  siitä syttyi palo. Tunsin savun hajua, kukaan ei ollut siellä kotona, ja soitin palolaitokselle.  Sillä aikaa kun palokunta sammutti asunnon tulipaloa, joka onneksi ei ehtinyt kasvaa liian suureksi, vietimme pojan kanssa   kylmällä parvekkeella. 

Tämä viikonloppu (joka nyt loppui, sunnuntaihan on täällä arkipäivä) päätti pitkän  , ns. High Holidays-pyhäkauden, joka tietysti tänä vuonna  oli poikkeuksellinen, kiitos koronan, ja muutenkin suurimmalta osalta pyhäpäivät osuivat viikonlopuksi tällä kertaa. Tämä viimeinen pyhä oli lehtimajajuhlan päättävä pyhä,  ja  näitä tällaisia "lehtimajoja "  näkyi vähän siellä sun täällä,  ehkä enemmän kuin normaalisti ,  sillä sai juhlia vain samassa  kodissa asuvien perheenjäsenten kanssa. 

Myrkyllisiä marjoja

Tämän lockdownin täällä piti alunperin loppua nyt parin päivän päästä , mutta sitä taas pidennettiin, vaikka luvut ovat laskeneet.  Minua ärsyttää  se että  ei eristetty niitä alueita,  joilla selvästi oli paljon enemmän tartuntoja kuin muilla, eli  ultraortodokseilla.    Ärsyttää myös se että  että kaikki ravintolat, kahvilat, baarit ym. ym eivät ole edes saaneet myydä tuotteitaan  muuten kuin lähettien kautta, mikä tekee monelle kannattavuudesta tosi huonoa.  Vaikeaa on ymmärtää miksi tietyt katujalkakaupat saavat olla auki mutta toiset eivät.

Tyhjä katu eräänä aamuna.

Suloinen pikkuruinen kissanpentu  tärähtäneessä kuvassa.  Näitä on kaksi, ja  ne kitisivät muutaman päivän puiston reunan pusikossa,  eikä emoa ollut näkyvissä.   Onneksi ne nyt ovat saman kadun naapurin Evelynin   tyttären hellässä hoidossa,  kunnes kasvavat, ja  niille voi etsiä kotia.  

Evelynin kotiin pennut eivät voi jäädä,  sillä siellä on  vuosi sitten hänelle tuomastani kissanpennusta kasvanut Grey-kissa,  ja tämä kuvassa näkyvä Toy-koira. Greystä on kasvanut mustasukkainen ja hieman agressiivinenkin kissa, joka ei ehkä hyväksy toista kissaa sinne,

Kaunista viikonloppua täältä lämpimästä. 

Hiljainen päivä

Viime perjantai-iltana täällä hiljentyi ihan  kaikki, kun alkoi vuoden pyhimmän päivän , Jom Kippurin , aatto. Silloinhan ei ole liikennettä missään: ei maassa,  merellä tai ilmassa.  Ambulanssit ym. tietenkin kulkevat jos on tarvetta. Illansuussa   kun vein Bambia iltapisulle kaduilla oli jo tyhjää, ja  pyöräilijät , etupäässä  lapset, ilmestyivät tyhjille kaduille pyörineen. 

Yleensä aina odotan tätä kerran vuodessa tapahtuvaa päivää,  juuri hiljaisuuden vuoksi,  mutta nyt kun meillä täällä on  tämä tiukka lockdown,  ei tuntunut samalta.

Aamulla aikaisin ,  menimme Bambin kanssa pienelle lenkille,  Täällä on ollut  perjantaista lähtien  tosi kuumaa ja kosteaa, vaikka oli jo syyskuun loppu. Viimeisten päivien aikana on hiki taas tullut pintaan, mutta toivottavasti ainakin kosteus  laskee pian.

Tästä tosiaankin näkee miten tyhjää on  Jom Kippur-päivänä,  Pikku pyöräilijät eivät vielä olleet ilmestyneet  kaduille.  Tätä lockdownia on ollut nyt  2½ viikkoa,  puolitoista viikkoa tiukempana kun ensimmäinen viikko,  ja eilen taas pidennettiin sen kestoa.  Tartuntaluvut ovat edelleenkin korkeita, mutta tärkeintä on  se miten paljon  korona-sairaita on sairaaloissa,  ja miten sairaaloiden  kapasiteetit kestävät. Ainakin pari päivää sitten sairaaloiden päälliköt , toisin kuin jotkut ns. asiantuntijat, vakuuttivat että tilaa on ihan hyvin osastoilla,  mutta jos nousu jatkuu, niin voi olla ongelma.  Suurimmat tartunnat   ovat kahdella sektorilla: arabiväestön alueilla ja ultraortodoksien alueilla,  ja hieman tuntuu väärältä se että kun alkoi olla selvää että sieltä ne tartunnat tulevat, niin miksi ei pidetty kiinni alueellisista rajoituksista.,,,  

Pyhän jälkeisenä aamuna odottelin bussia  lähiseudun supermarkettiin.  Jouduin odottamaan kuumassa tosi kauan , eli  ainakin 40 minuuttia,  sillä  julkinen liikenne kulkee minimikapasiteetilla,  jotkut tutut linjat eivät lainkaan,  eikä  yhteys bussiaplikaatioin ja bussien välilläkään tunnu toimivan normaalisti. Pysäkin takana oli tämä kaunis  ja ystävällinen kissa.

Kissa halusi rapsutuksia, ja valitti aina  kun lopetin.

Siinähän se aika kului pysäkillä, kun rapsuttelin   kissaa leuan alta,  mutta kun en jaksanut enään, ja seisoin tässä aidan vieressä  , aurinkoa piilossa, niin kissapahus suuttui ja raapaisi. Onneksi vain ihan pintaraapaisuja. 

Nyt kyllä hävettää.....

Lopuksi ihan uusi video,  jossa  täkäläinen artisti , entinen The Voicen voittaja Elkana Marziano ja  Emiraateista kotoisin oleva  laulaja Waleed AlJassim laulavat dueton.  Duetossa lauletaan englanniksi , arabiaksi ja hepreaksi,  ja video on tosi upea:)

Oikein hyvää lokakuuta kaikille:)