Muutama sunnuntai sitten tein tämän kesän retkeni Seurasaareen.Seurasaareen on pakko päästä joka kesä sillä se on lapsuuteni maisemia:siellä tuli retkeiltyä usein sillä asuimme lähellä ja Seurasaaren rannoilla kävimme uimassa.Ja oravien syöttäminen kuului tietysti myös ohjelmaan.Isompana sitten asuin taas lähellä ja kävimme poikani kanssa siellä retkeilemässä.
Ostin sillan alkupäästä jäätelöpuikon(harmi ettei siellä enään myydä niitä niitä ihania Helsingin Jäätelötehtaan Wanhanajan vaniljapuikkoja,jotka ovat niin hyviä).Mutta mitäs tapahtuikaan jäätelöni ostamisen jälkeen.....lokit alkoivat kiertää ympärilleni ja saarsivat täysin minut jäätelöpuikkoineni.Mokomat töykimykset! Luulin ,että tuollaisia röyhkeitä puluja on vain Kauppatorilla,mutta sinnehän taidettiin laittaa sellaiset esteet,joten ne kai siirtyivät Seurasaareen.Siinä sitten yritin syödä jäätelöäni mutta joka kerta kun jäätelöpuikko läheni suutani joku lokki tuli niin lähelle ettei siitä tullut mitään,joten tuskastuneena heitin lopuksi jäätelöpuikkoni lokeille......
Karunan kirkon kellotapuli
Seurasaaressa voi nähdä miltä näytti entisajan kyläkauppa
Seurasaaren ravintolan rakennus
Tipuja oli tuolla paljon
Kanadanhanhi untuvikkoineen.Yhtään oravaa en nähnyt tuolla tällä kertaa (pettymys...)
Jotka suostuivat kuvattaviksi.Kyllä nuo asut ovat niin kauniita ja värikkäitä:)
Seurasaaren siltaa
ihan rupesi mieli tekemään mennöä seurikseen asuin muinoin niin lähellä että kesäisin käytiin lasten kanssa uimassa, siellä nakurannassa:)
VastaaPoistanuo vanhat harmaat rakennukset ovat kuin suoraan sadusta.. ihka ihania
En ole koskaan käynyt Seurasaaressa! Ja kuitenkin olen asunut Helsingissä yhteensä yli 3 vuotta, joten aikaa olisi ollut. Jollain lomalla kyllä sinne suunnistan... :)
VastaaPoistaMinäkään en ole koskaan käynyt Seurasaaressa, mutta R. on btw asunut Helsingissä.
VastaaPoistaJael, muista, että MINÄ rrrrakastan myös lintuja;)Lokki on suosikkilintuni ja olen niin onnellinen kun saan asua ison veden äärellä ja kuulla lokkien huudot...
Siellä on selvästi paremmat kelit kuin meillä. Täällä on ollut kylmää ja sateista, mutta tiedäthän: Nyt se asia on minulle yksi lysti.
Mukavaa loman jatkoa! Eilen laitettiin jotain kantarelleista. Tee sinäkin.
♥
Voi itku miten kävi jäätelöllesi. :-(
VastaaPoistaMinneköhän oravat olivat mahtaneet kadota? Minä haluan myös aina Seurasaaressa käydessä nähdä oravia, vaikka ne voivatkin olla joskus vähän röyhkeitä ja pelottavia. :-)
Olipas röyhkeitä lokkeja:). MInäkään en ole käynyt Seurasaaressa. MIlloinkahan sitä ehtisi tutustua Helsinkiin?
VastaaPoistaSeurasaaressa on aina mukava käydä. Minulle se on tuttu paikka.
VastaaPoistaVoihan noita lokkeja!! Mutta muuten mukava retki sinulla, minunkin lapsuuteni maisemissa:))
VastaaPoistaOlipa sinulla onnea kun sait tuon kansallispukuisen porukan kuvaan, mutta epäonnea lokkien suhteen. Kamalaa rosvoporukkaa.
VastaaPoistaKiva nähdä Seurasaarta. Olen käynyt siellä vain sen yhden kerran sinun kanssasi. Ikimuistoinen paikka.
Kiitos postauksesta, Yaelian, olen käynyt kaksi kertaa Seurasaaressa:))
VastaaPoistaOikein ihanaa viikkoa sinulle!
Nuo lokit ovat vihoviimeisiä, ärsyttäviä rosvoja!
VastaaPoistaPalasin itse viikon reissusta ja luin, että olet sillä aikaa kiertänyt ahkerasti Helsingissä. Arabia ja Vanhankosken rannat ovat kuvauksellisia paikkoja.
sivullani on sinulle jotain henkilökohtaista, käy noutamassa
VastaaPoistaNo voihan lokki ja sen muutama kaveri! Itsekin olin viime viikolla lokkien keskellä, mutta onneksi oltiin Howth'in kalasatamassa niin niillä oli parempia herkkuja.
VastaaPoistaSeurasaari on ihana. Kuusitiellä asuin Meilahdessa ennen kuin muutin tänne ja sen rannat tulivat tutuiksi ja rakkaiksi.
hej! ser ut som att du har det fint där!
VastaaPoistakram
Ne lokin pahalaiset! Mua ihan oikeasti vähän ahdistaa ne, kun vievät käsistä.
VastaaPoistaMulla on myös muutama kuva Seurasaaresta, joita katselen iltojeni iloksi :) Kaunis paikka.
Siitä onkin jo aikaa, kun olen käynyt Seurasaaressa. Vaan eihän siellä ole muuttunut mikään - paitsi puut ja pensaat ovat kasvaneet.
VastaaPoistaKaunista on.
Muuten tuossa kansallispukunaisryhmässä on keskipohjalainen kansallispuku se, jossa on vihreä esiliina.
On varmaan ihanaa kävellä tutissa maisemissa. Voin kuvitella että päivä oli paljon antava! Lapsuusmaisemiin minäkin halajan..maaseudun maisemiin.
VastaaPoistaEhkä jopa pääsenkin ja saan nähdä ne lapsuus - ja koulukaverit. Jotka kiistelee kumman luona yövyn :-) Ja sitten se, kun kimpassa lähdetään kylän raitille kuten silloin -56!
Aijai.. No mittaa on tullut, ( sitä ympärysmittaa vyötärölle) ja ryppyjä sinne tänne, tukkaan tullut hopeaa..mutta se on aikaa vain se.
Erään ihanan reissun 14 vee olen Seurasaaressa tehnyt ja sukulaisten kanssa joskus toisen, mutta muistan sen aina. Hienosti poseerasivat nämä uljaat kansallispukujen naiset.
VastaaPoistaOi, ihana Seurasaari. Asuin aikoinaan Munkkiniemessä ja sieltä ja muualtakin oli tapana käydä kävelemässä ja uimassa Seurasaaressa. Muutaman kerran olen ollut Seurasaaren juhannusjuhlillakin.
VastaaPoistaLasten kanssa kävimme syöttämässä oravia. Harmi, jos niitä ei enää ole.
Seurasaari on ihana. Kävelin siellä monesti asuessani Töölössä. Tarkoitus olisi täältä Larustakin mennä tänä kesänä. Mutta menimme Suomenlinnaan, katsomaan miten kotimme näkyy sieltäpäin. Sitten tulivatkin Tall Ship Races -päivät, ja piti niihin laivoihin keskittyä. Minne oravat Seurasaaresta olisivat kdonneet??? Täällä Vattuniemessäkin niitä on ihan nurkalla. On ollut oikein mukava kesä meillä, ei malta mökilläkään käväistä. Hyvää kesän jatkoa Sinulle!
VastaaPoistaSeurasaaressa pitääkin käydä lasten kanssa. Pyörähdin myös Tall Ships Racessa, hieno tapahtuma.
VastaaPoistaVoi höhlä kun lokit veivät voiton ja jouduit luopumaan jäätelöstä. Ihania kuvia
VastaaPoistaYritin yhdistää kaksi blogiani. Enpä tiedä, hävisikö osa teksteistä. :)
VastaaPoistaArkea, juhlaa ja unelmia
Vaikka paakaupunkiseudulla olen asunut, niin Seurasaaressa en ole koskaan kaynyt. İhania kuvia, ja olivatpa lokit sinulle epakohteliaita.
VastaaPoistaSeurasaari on kyllä ihana paikka!! Kuten koko kesä-Helsinki muuenkin! :)
VastaaPoistaMummu meinasi mulle lahjoa aikanaan omaa hienoa kansallispukuaan, mutta se olisi kyllä pitänyt kokonaan tehdä uudelleen kun pituuseroa mulla ja mummulla oli kuitenkin monta kymmentä senttiä, ja vyötärönympärys myös 'aika lailla eri' ... ;) ... harmi, sillä kansallispuku oli tosi kaunis!!