Napeista on moneksi

Erään Tel Avivin eteläpuoleisen keskustan kadulla näin tällaisen uuden hahmon ompelutarvikekaupan ulkoseinässä.

Napeista tehty.Tällaisista

ja tällaisista. Paljon nappeja oli tuohon hahmoon laitettu ja lopputulos aika hyvän näköinen!

Jonkun matkan päässä kahden Tel Avivin pääkadun varrella olevan rakennuksen restaurointi lähenee loppuaan.

Rakennus,vuodelta 1921,oli aikoinaan Tel Avivin ensimmäinen loistohotelli. Hotellina se lakkasi toimimasta 1950-luvulla,jonka jälkeen rakennuksessa toimi taksiasema,pubi ,matkatoimisto,joogasali ja muutakin. Rakennus oli vuosien mittaan päässyt rumaan ja huonoon kuntoon,eikä alkuperäisestä kauneudesta ollut paljon jäljellä,kaikenlaisten muutostöiden johdosta.Kun takana näkyvää tornitaloa alettiin rakentamaan,joutuivat he myös restauroimaan vanhan Ben Nahum-hotellin.

Tällaisen talon restaurointi on mittava ja kallis operaatio. Koska alkuperäisiä piirrustuksia ei löydetty,jouduttiin turvautumaan arkistojen vanhoihin valokuviin. Työ oli pikkutarkkaa ja vaati hyviä ammattimiehiä.Talossa oli alunperin useita seinämaalauksia ja seiniä kuorittiin ,pikkutarkasti ja hyvien ammattilaisten voimilla,jonka jälkeen seinämaalaukset restauroitiin.Tel Avivissa on väki-ja talomäärään verrattuna enemmän seinämaalauksia kuin useimmissa muissa kaupungeissa maailmalla:syy siihen on se,että kun kaupunkia rakennettiin,ei ihmisillä ollut varaa tapetteihin eikä ilmastokaan niiden käyttöä suosinut silloin.Vielä ei ole päätetty minkälaisia yrityksiä taloon tulee,mutta alimman kerroksen parvekeosassa näkyi jo päivänvarjoja,joten kai sinne tulee ainakin uusi ravintola.

Viikonloppuna leivoin hurjan kasan piparkakkuja,jotka menevät keskiviikkona  pakolais-ja vierastyöläisten lasten iltapäiväkerhoon.Viime vuonnakin tein,ja lapset tykkäsivät:)

Kaupasta löysin ilokseni ympäristöystävällisiä,luonnossa hajoavia leivinpaperiarkkeja:)

Täydellinen ulkoilupäivä ja kierros lähiympäristössä

Tänään on kyllä ollut täydellinen ulkoilupäivä täällä! Mittari näytti 17 astetta nyt iltapäivällä ja aurinko paistoi,muttei liikaa.Miksei tällaisia päiviä voi olla enemmän,,,,,Loistavan sään johdosta pääsi Bambikin tavanomaista pitemmälle lenkille.

Lähellä oleva ympäristö muuttuu koko ajan.Asuinalueeni vieressä on leveä katu ja katukiveyksiä on viime aikoina  myllerretty ja muutettu. Tarkoituksena kai on ,että tulee erikseen kävely-ja pyöräilykatu.

Viime maaliskuussa kuvasin samaa aluetta.Silloin tuo alue,missä nyt on uudet laatat,oli täynnä keltaisia villikukkia. Täytyy mennä keväällä sitten muualle niitä poimimaan.

Pienen matkan päässä  rakennetaan suurta toimistokompleksia. Onneksi sinne pitäisi tulla myös kahviloita,kuntosali ja muutakin hyödyllistä.Tosin siihen menee vielä muutama vuosi..

Onneksi luontoakin on jäljellä ja kiipesin pienelle kukkulalla ihan siellä  näkyvien kukkien vuoksi.

Trumpetti-eli pasuunakukka.Näitä oli siellä sun täällä.

Kotiloitakin oli tuolla pikku kukkulalla vaikka kuinka paljon

Nyt olimme jo kaupungin teollisuusalueella.Tuolta kun menee alaspäin löytyy lähin supermarkettini.

Ja liikenneympyrän toiselta puolelta katsottuna näkyvät  taustalla kotikatuni talot 

Pienet keltaiset kukat kukkivat nyt

Keltaisiakin pasuunankukkia löytyi

Kotia lähestyessä huomasin useita korkeita pensaita,joissa oli oranssin värisiä marjoja.Näyttävät ihan syötävän hyviltä mutta ovatkohan ne...Tämä voisi olla Pyracantha,jolloin marjat ovat raakoina pahoja mutta niistä voi keittää hyytelöä.Minulle tästä tulee mieleen tyrni,mutta piikkejä en nähnyt,,
Edit;olen etsinyt nimeä tälle marjalle,ja tullut siihen tulokseen,että se ei voikaan olla Pyracantha,vaan Duranta Erecta, alunperin Etelä-Amerikan ja Karibian alueelta oleva pensaskasvi. Duranta erecta onkin myrkyllinen kasvi,joten parasta vaan jättää nuo marjat rauhaan. Linnut tosin voivat noita marjoja syödä,ilman että kuolla kupsahtavat,kuten koirat ja kissat,noita syötyään.

Tässä netistä löytämäni kuva Duranta Erectasta.Selvästi näyttää olevan sama marja kuin omassa kuvassani.

Magneetteja joka tuutista

Täällä on tapana jättää ulko-oveen magneettisia mainoksia.Niitä onkin sitten kerääntynyt tosi runsaasti ja olen laittanut ne ulko-oven sisäpuolelle.Tuossa joukossa onkin sitten vaikka kuinka monen sähkömiehen ja etenkin putkimiehen mainokset.....

Minäpä olen keksinyt niille uutiskäyttöä,eli liimaan päälle jonkun kuvan ja sitten lakkaan ne.Ja sen jälkeen ne ovat päätyneet jääkaapin oveen...Vain ihan todella hyvän putkimiehen ja sähkömiehen mainosmagneetit säilytän sellaisenaan.

Luovutusvoitto puluille ja jännä jugurttibaari

Muutama vuosi sitten kirjoitin puluongelmastani,eli siitä,että pulut olivat täysin valloittaneet keittiön ikkunoiden alapuolella olevan pyykinkuivaustasanteeni. Asunnossani ei ole parveketta,mutta kaikilla on keittiön ulkoseinän ulkopuolella reunallinen pyykinkuivaustasanne.Sinne olivat pulut tehneet pesänsä ja vielä kehtasivat muniakin sinne,eikä mikään auttanut. Tuosta postauksesta on jo kulunut melkein 2½ vuotta,ja sen jälkeen jatkoin taisteluani pulujen kanssa,mutta jouduin toteamaan,että en oikein pysty mitään tekemään. Jossain vaiheessa sitten siirryin käyttämään pyykinkuivaustelinettä sisäpuolella,ja ihan hyvin se onkin toiminut:kesällä pyykit kuivuvat sisälläkin todella nopeasti ja nyt kylmemmällä säällä hieman hitaammin.Sitäpaitsi vastapestyn pyykin tuoksu on ihana! Loppujen lopuksi en ole kauhean harmissani siitä,etten voi käyttää pyykinkuivaustasannettani,sillä se on varjoinen paikka,jonne aurinko ei kunnolla pääse paistamaan,mutta pulut vieläkin välillä herättävät minut ärsyttävällä kujelluksellaan. 

Alkuviikosta kävin tarkastamassa Tel Aviviin joku aika sitten avatun jugurttijäätelöbaarin;Tapsin. Siellä on parilla seinällä useita hanoja,joista jokaisesta tulee eri makuista jugurttijäätelöä,myös rasvatonta ja sokeritonta,jos sellaista haluaa. Yksi seinämä taas on täynnä karkkipurkkeja,joista laitetaan karkkeja jugurttijäätelöön. Ja sitten on erilaisia kastikkeita ja hedelmiä,joita voi myös lisätä jugurttiinsa.Paikan erkoisuus on se,että kaikki tehdään itse,eli valitaan joko suuri tai tosi suuri purkki ja sitten vain hanoja aukaisemaan,ja valitsemaan juuri niin paljon ja niin monta erilaista jugurttijäätelöä kuin haluaa,ja sitten voi karkkipuolelta laittaa haluamansa määrä karkkeja joukkoon,samoin kuin hedelmiä ja erilaisia kastikkeita.Lopuksi koko komeus punnitaan ja maksu sen mukaan. Todella hauskaa oli kokeilla eri jugurttijäätelöitä eri hanoista. Itse en pidä mistään lisäyksistä jugurttijäätelössäni,vaan pidän siitä ihan sellaisenaan.Onneksi,sillä olisi vaikeaa valita sillä kaikkea oli niin monta lajia!

Idea on amerikkalaisen,mutta ensimmäinen Taps avattiin Tel Avivissa.Valitsin  juustokakun makuista jugurttijäätelöä sekä granaattiomenan ja vadelman makuista jugurttijäätelöä.Makuja oli aika monta ,kuten täällä näkyy. Peilejä ja valojakin tuolla oli sen verran että kuvista tuli vähän hassuja;D

Kuunnelkaa Leonardia

Leonard Cohen julkaisi tänään tiistaina ensimmäisen laulunsa 8 vuoteen.

77-vuotias Cohen julkaisee albuminsa "Old Ideas" ensi tammikuussa.

Ääni on vieläkin sellainen,joka saa ihon kananlihalle.

Show Me The Place by leonardcohen

Havaintoja luonnosta

Erään pensaan hedelmät(ei syötäviä)

Eilen matkalla kaupungin maatilan taidegalleriaan,pysähdyin välillä myös ihailemaan luontoa.

Nämä piikkipallot olivat aika suuria

Erään puun siemenhedelmät

Casuarina-puun pienet kävyt (kiitos Sirokko!)

Nämäkin olivat eräästä puusta

Taidenäyttelyssä kaupungin maatilalla

Asuintaloni on aivan kaupungin teollisuusalueen rajalla,ja siellä sijaitsee myös kaupungin maatila.Maatila ei ole kovin suuri,eikä sitä  ole tarkoitettu suurelle yleisölle,vaan se on opetustila,jonne koululaisryhmät tulevat oppimaan  pienviljelyä.Opetusten painopiste on  ekologiassa ja luonnon sykleissä. Mutta tilalla on myös taidegalleria,johon olen usein aikonut mennä,mutta vasta tänään menin ensimmäistä kertaa. Galleria on auki muutamana päivänä viikossa ja myös viikonloppuisin. Sisäänpääsy on maksuton. Tällä viikolla siellä avautui uusi näyttely,jonka teema oli yhteiskunnan suhtautumien eläimiin.

Kävely galleriaan kestää noin 15 minuuttia ja matkan varrella on tehdas,joka valmistaa Bambaa;joka on jokaisen täkäläisen lapsen tuntema maapähkinäinen snaksituote,joka sisältää pääasiassa maissia ja maapähknävoita. Paikassa on myös Bamba-keskus,jossa pääsee tutustumaan sen valmistukseen.Poikani muuten aina pyytää minua tuomaan Bambaa kun tulen Suomeen....

Kadulta näkyy osa galleriaa auringonkukkapellon takaa.  Tänään on ollut taas vaihtelevaa säätä:satanut ja ollut kylmää,mutta aurinko on aina välillä putkahtanut esille.Tätäkin kirjoittaessa aurinko taas paistaa..Edit.nyt jyrisee ja sataa.....

Heti galleriaan johtavan sisäänkäynnin vieressä oli mehiläispesiä.

Gallerian edustaa.Takana näkyy kaupunkia.

Ensimmäisessä kuvassa oleva  Olya Brenerin lehmä oli heti gallerian aulassa,Galleria on pieni,ja siellä oli 7 täkäläisen  , Bezalelista valmistuneiden taiteilijoiden töitä.Bezalel on Israelin kansallinen taidekorkeakoulu. Lehmän runko on valmistettu lasista ja se on päällystetty nahkatuotteiden paloilla.Työn nimi on  "Wear is my skin?" Täällä taiteilja kertoo mitä tämän työn takana on,

Lehmän takana oli tämä kalatyö,lasia ja sekamediaa.Työn nimi on "Taivaan ja maan välissä".

Näillä lasijaloilla oli sama tekijä kuin lehmälläkin.Lattiamosaiikit viehättivät.

"The dog walker" . 

Elephant Skin

Näytti aivan oikean norsun pienoismallilta kaikkine ryppyineen

Matkalla kotiin esiin putkahti yhtäkkiä kukko. Valtatien lähellä. Mietin oliko se karannut kaupungin tilalta. 

Joku aika sitten kirjoitin,että asuintaloni viereisen puiston telttakylän asukkaat olivat saaneet hyviä uutisia. Siellä ollut mies ei enään olekaan siellä,mutta rullatuolissa oleva nainen on siellä edelleenkin.Hänhän sai ilmoituksen siitä,että on saanut kunnallisen asunnon,mutta se kai etenee kovin hitaasti,sillä tuolla hän edelleenkin on. Tuonne ilmestyi sateen tullessa suuri  vanha armeijateltta ja nyt sinne oli tullut pikkutelttojen päälle myös  joku armeijan vanha katos,joka toimii sadesuojana. Naisen lisäksi olen joskus nähnyt tuolla erilaisia tilapäisiä asukkeja. Säälittää tuo nainen;eräs naapuri vie hänelle ruokaa ja minä täytän hänen termoksensa usein lämpimällä vedellä.