Kuin kaktus kurkussa

Kaktus kodin viereisessä kaktuspuistossa

 Viikon flunssaisen olon jälkeen tosiaankin tuntui kuten tuossa otsikossa: flunssa ei mennytkään pois, ja jokailtainen kurkkukipu meni vain pahemmaksi.  Oli pakko käväistä   lääkärini luona ,  joka tarkisti kurkun ja keuhkot,   ja antoi  antibioottireseptin.   En millään  halua ottaa antibiootteja, mutta joskus  on pakko,   ja seuraavan päivänä oli kurkussa jo paljon parempi olo.  Nyt on olo jo paljon parempi; tosin keuhkot vieläkin hieman tukossa.

Muutama päivä sitten nappasin kuvan tästä torin viereisen talon seinällä olleesta katutaiteesta.  Kuvan on maalannut  amerikkalainen katutaiteilija/multimediataiteilija Sara Erenthal, jolla on  mielenkiintoinen tarina: hän kasvoi ultraortodoksisessa , erittäin rajoittavassa  Neturei Karta -lahkossa   ,  ja  kun häntä oltiin 17-vuotiaana naittamassa miehen kanssa, jota hän ei tuntenut,  karkasi Sara kodistaan. Sara päätyi ensin  Israelin armeijaan,  sitten kibutsiin  ja lopulta Intiaan, missä hän alkoi piirtää. Alussa Sara , joka oli kasvanut yhteisössä missä tytöt ja naiset on puettu niin ettei oikein näy mitään paljasta pintaa , toimi alastonmallina  taidekoulussa. Jossain vaiheessa  hän löysi katutaiteen,   ja nyt Sara tunnetaan multimediataiteilijana , jolla on projekteja ympäri maailmaa. Keväällä hän kävi jättämässä jälkensä  Tel  Avivissa,   jolloin syntyi tämä katutaideteos.

Vaikka olo ei ole ollut ihan paras, niin helteisellä säällä on niin vaikeaa levätä kotona.  Tänään kuitenkin voin jo paljon paremmin, ja tapasin kolumbialaisen ystäväni Glorian.

Kiertelimme hieman sydänkeskustan alueella, ja  ihailimme tätä juuri paketista kuoriutunutta,   restauroitua kaunsta vanhaa taloa.

Samalla alueella on niin paljon ihania vanhoja rakennuksia,  ja tuossa vaaleassa talossa  voisin kuvitella itseni istumassa parvekkeella katsomassa kadun vilinää.

Tämä talo taas on maalin ja korjauksen tarpeessa.

Bussipysäkillä bongasin keskustan vanhan kauppakeskuksen ulkoseinällä taidetta:)

Samat oikeudet kaikille

Toissa viikolla  muokattiin vuonna 1996 laadittua sijaissynnyttäjälakia,  niin että  vain heteropariskunnat ja yksinäiset äidit saavat tukea jos jostain syystä tarvitsevat sijaissynnyttäjää .  Lain ulkopuolelle jäivät homo-ja lesbopariskunnat   , ja se suuttutti LGBT-yhteisön kunnolla;  etenkin kun pääministeri oli aiemmin luvannut että myös miespariskunnat kuuluvat lain piiriin.   Samalla päätettiin  protestoida kunnolla lakimuutosta vastaan ,  ja vaatia samoja oikeuksia kaikille. 

 Protestointeja on ollut tänään ympäri maata ,  ja ne alkoivat jo aamulla, mutta Tel Avivissa se näkyi parhaiten. Päätin aamulla lähteä tukemaan protestoijia  keskustan puistokadulle, vaikka olo vieläkin on aika flunssainen,  mutta edesmennyt sisareni kuului tuohon yhteisöön,   ja olisi varmaan myös ollut turhautunut tuon  epäreilun lakimuutoksen vuoksi.

Tätä kirjoittaessa Tel Avivin Rabin aukiolla on suuri mielenosoitus, mutta pienempiä mielenosoituksia oli päivän mittaan,  ja osa protestoijista  tukki liikenteen eräällä pääkadulla.  

Kyse on suuremmasta asiasta kuin tuosta sijaissynnyttjälaista,  sillä vaikka Tel Aviv on tunnettu vapaamielisyydestään, ja eräs suosituimmista  LGBT-kaupungeista maailmalla, jota turistiministeriö hyödyntää , niin mies-ja naispariskunnat joutuvat menemään naimisiin muualla kuin täällä.

Miesparit jotka haluavat perustaa perheen joutuvat  matkustamaan ulkomaille ja maksamaan suuria summia sijaissynnyttäjille.    

Uskovaisia suututti että mielenosoitukset ovat tänään, sillä eilen illalla alkoi täällä juutalaisuuden surullisin päivä.  Miksi se on niin surullinen,   selviää täällä (suomeksi.) .   Tisha Be'av -päivänä laki määrää että ravintoloitten  , kahviloiden, baarien ja muiden huvittelupaikkojen tulee olla suljettu, mutta Tel Avivissa suurin osa paikoista näkyi olevan auki...

Kuuma päivä.

Matkan varrella näkyi myös suuri juliste jossa luki "Crimeminister" primeministerin sijaan... Pääministeriä pyydettin eroamaan virastaan (turha toivo,  ikävä kyllä....)

Puistokadun loppupäähän oli pystytetty studio,   jossa haastateltiin  tunnettuja yhteisön jäseniä; kuten tuossa keskellä olevaa tunnettua TV-isäntää.

Tänään oli normaali työpäivä, mutta todella monet isot yritykset  kannustivat LGBT-yhteisöön kuuluvia työntekijöitään ,  ja antoivat heille vapaapäivän. Microsoft  jopa lupasi maksaa jokaiselle sijaissynnyttäjää tarvitsevalle  työntekijälleen 16.500 dollaria.

Harmi että  oloni ei vielä ole tarpeeksi hyvä; olisin muuten mennyt nyt illalla tuohon suureen mielenosoitustapahtumaan.  

Helteitä täällä, helteitä siellä

Keltaiset liekkipuut kukkivat nyt kauniisti täällä.

On ollut outoa lukea miten Suomessa on samanlaiset  lämpöasteet kuin täällä (yöllä sitten täällä paljon lämpimämpää).  Täällä taas alkoi se kesän inhoittava kosteus,   joka tekee korkeista lämpöasteista vähemmän miellyttävän. Kaiken lisäksi sain jonkinlaisen flunssapöpön,  ja kesällä flunssainen olo on vähemmän miellyttävää kuin talvella.

Mutta ennen kosteutta ja flunssaa ehdin tehdä mukavan päiväretken  eksän kanssa.  Aloitimme  Tishbin viinitarhassa, jossa on paljon muutakin kuin viinejä, kuten nämä  vanhat keräilyautot, ja huomasin että  tuolla voi oppia miten kunnostetaan vanhoja autoja.

Olisin voinut jäädä tuonne Tishbin viinitilalle pidemmäksikin aikaa ,  sillä siellä oli niin paljon mielenkiintoista, kuten hieno viinikauppa +baari ,   Ja huomasin että he valmistavat myös brandyä joka syntyy tässä kuvan tislaustynnyrissä.

Eniten vietimme aikaa Tishbin leipomossa, jossa leipää tehdään ranskalaisessa puu-uunissa. 

Emme jääneet  Tishbin ravintolaan ,  sillä oli kiire seuraavaan paikkaan.

Ajoimme pieneen   , vuonna 1889 perustettuun Bat Shlomo-kylään.   Tishbin  viinitilalla googlasin lähitienoon paikkoja,  ja huomasin että tuossa kylässä on juustola.

Schvartzmanin farmiravintola olikin aivan ihastuttava paikka.  Luulin että  pääsisin näkemään juustolan  lampaita  ja vuohia, mutta ne olivatkin hieman kauempana eikä se onnistunut. 

Tässä vuonna 1889 rakennetussa pikku rakennuksessa sijaitsee tilan kauppa.

Paikan omistaja Ziv tarjoili meille runsaskätisesti tilan juustoja ja oliiveja. Kaikki oli hyvää,   ja omaa tuotantoa, kuten myös hunaja, oliiviöljy, carobsiirappi , viinit ja monet muut tuotteet. Ziv kertoi meille että hänen isoisänsä perusti farmin 125  vuotta sitten , ja juustola perustettiin 20 vuotta myöhemmin.  Juustot olivat hurjan hyviä,  eikä tuollaista makua löydy kaupan tuotteista,  ja näitä juustoja saakin vain tuosta kaupasta . 

Ruokakauppa oli samalla jonkinlainen museo, johon oli vähän sekalaiseen tyyliin säilötty tilan vanhoja esineitä ja muistoja.

Ravintolan alueella oleva valtava vanha puu antoi hyvin varjoa,  mikä on niin tärkeää täälläpäin.

Päätimme jäädä farmiravintolaan lounaalle ,   ja huomasimme että aiemmat juusto&oliivi-maistelumme oli selvästi lisätty ruokalistan hintoihin,  mutta toisaalta  maistoimme monta juustoa.... Ja tunnelma tuolla oli aivan ihastuttava,  joten sekin piti ottaa huomioon. Tältä farmilta jatkoimme vielä  Jacobsin juustolaan,  joka sekin oli ihana paikka,  vaikka en sielläkään päässyt näkemään  vuohia ja  lampaita  joiden maidosta tehdään ne juustot....

Käsityöläistorin  alussa on yleensä tämä pöytä , jossa kuvan miehen keramiikkatöitä.   Tuossa olikin juuri syntymässä uusi elefantti. 

Kävelykadulla,  jossa  käsityöläistorikin on 2 kertaa viikossa,  on kunnostettu monta vanhaa taloa. Tässä yksi niistä melkein valmiina. Päälle on lisätty pari kerrosta.

Tässä toinen  vastikään kunnostettu vanha talo. Ihanan hempeä väri:)

Nautinnollisia hellepäiviä Suomeen☀

Luonnontieteellisessä museossa

Olin jo pitkään seurannut Tel Avivin luonnontieteellisen museon  rakennusprojektin etenemistä, ja odotellut sen avaamista.  Joten kuin toukokuussa luin että museo avataan heinäkuun alussa koeluentoisesti, ja että sinne otetaan alussa rajoitettu määrä  ihmisiä, jotka ovat ostaneet liput ennakkoon, tilasin minäkin lippuni tuonne. Avajaispäivänä olin ensimmäisessä ryhmässä joka pääsi uunituoreeseen museoon.

Museon piti avautua jo aikaisemmin, mutta kuten yleensä täälläpäin,  projektit venyvät.  Museon oikealta  puolelta pääsee kasvitieteelliseen puutarhaan  ,  jossa kävin viime vuonna  kun kasvit olivat parhaimmillaan. Museo on Tel Avivin yliopiston kampusalueella,  ja onkin osa sitä  sillä museo sisältää myös  yliopiston luonnontieteellisen tutkismus-sekä koulutuskeskuksen.  Museo on myös  Israelin suurin  ja aktiivisin  asiakirja-ja tiedekeskus, jossa keskitytään biologisen monimuotoisuuden tutkimukseen, ja sen sovelluksiin, kuten luonnonsuojeluun,  ympäristösuojeluun ja maatalouteen liittyviin tutkimuksiin. Museoon on arkistoitu  yliopiston 5.5 miljoonan näytteen  kokoelma ,  joka on sekä paikallisten ja ulkomaalaisten tutkijoiden käytössä.  Rakennus tuo mieleen  Nooan arkin....Tel Avivin luonnontieteellinen museo on Lähi-Idän suurin .

Ensimmäisen ryhmän odottaessa  sisäänpääsyä museon johtaja tuli ensin toivottamaan meidät tervetulleiksi museoon, ja sanoi ovien pian avautuvan. Tämä oli jännittävä päivä myös museon henkilökunnalle,  sillä sinne saapuivat ensimmäiset vierailijat.  Museossa on 5 kerrosta, joista ylin on pyhitetty ihmisen evoluutiolle. Tuo puoli on ihan tarkoituksella  laitettu ylimpään kerrokseen  sillä ortodoksijuutalaisethan eivät usko evoluutioon vaan Aatamin ja Eevan tarinaan....  Ylimmän kerroksen voi siis helposti jättää huomioimatta....  Minä olisin halunnut nähdä  sen, mutta se olikin vielä pystyttämisvaiheessa.  Nyt koeaikana myös museon  kahvila ja kauppa ovat vielä avaamatta. Tässä aulassa hienointa oli  kattorajaan ripustetut linnut.    

Museon käytävää ylös mennessä näkyi useita "ikkunoita "  joissa oli eri tyyppisten alueiden  eläimistöä.  Tässä erämään hiekkakettu.

Nykyajan museoiden interaktiivisuus on hyvä juttu,  ja näiden taulujen avulla sai sormella painamalla helposti tietoa kaikesta  kolmella kielellä:  hepreaksi, englanniksi ja arabiaksi. Minua harmitti etten ollut ottanut kameraani mukaan, sillä keinovalossa ei puhelimen kameralla oikein onnistu saamaan hyviä kuvia.

Nelijuovarottaäärme on alueen suurin käärme :ei myrkyllinen mutta se kuristaa saaliinsa, (ei ihmisiä onneksi...)

Tämä oli mielenkiintoista: lintua painamalla ilmestyi linnusta tiedot, (joka lintu erilainen) ja sen talvehtimisreitistä.  Talvehtivat linnuthan pysähtyvät täällä matkalla Afrikkaan ja sieltä takaisin .

Myös tämä oli mielenkiintoinen:  Siinä näkyy Israelin alue, ja   sivuilla oli monta kohtaa joihin laitettiin käsi, ja kartta muuttui sen mukaan mitä painoi. Esim.  miten luonto on hävinnyt rakentamisen tieltä jne.  Paljon oli panostettu siihen miten luontoa on tuhoutunut vuosikymmenten aikana.  Kun 90 % Israelin lammikoista on tuhoutunut, ovat niissä asustaneet eläimet  kuolemaisillaan sukupuuttoon kuten erilaiset sammakkolajit.  Samalla on tullut vieraslajeja   kuten tiikerihyttysiä ja muita epämieluisia asukkeja.  Viimeisen 20 vuoden aikana Välimeren kalakanta on vähentynyt 40 %  ,  ja  30 vuoden aikana värikkäät korallit ovat muuttuneet valkoisiksi.  

Erämaan akaasiapuun merkitys  ympäristölle on suuri;  se on siellä elämän puu. Mietin tuolla että kierros tässä museossa on niin opettavaista lapsille: täällä voi oppia enemmän kuin oppikirjoista.  Jatkossa museossa järjestetäänkin workshoppeja esim. koululaisryhmille.  Koska lapset ovat kesälomalla oli tuolla aika paljon lapsia.

Joskus täällä oli leijonia ja suuria karhuja, mutta ei ole enään..

Täkäläinen siili. Tässä kodin viereisessä puistossa oli vielä viime vuonna siilejä, mutta en ole nähnyt niitä enään; ja syynä voi olla kadun toisella puolella oleva megarakennusprojekti.

Vesistöalueen eläimiä.

Ylhäältä näkyy hyvin aulaan. Pistin merkille että joka kerroksessa oli samassa kohtaa WC-tilat, tärkeä huomiointi;D

Ylempänä oli tyhjä alue,  ja sen edessä iso terassialue,  jossa toistaiseksi vasta muutamia pöytäryhmiä ja auringonvarjoja.  Olin kuulevani että tämä olisi tulevan kahvilan terassi.

Terassilta on hyvät näkymät alas kaupunkiin, sillä museo sijaitsee kukkula-alueella. Vihreä alue on osa kasvitieteellistä puutarhaa,  jonne ei ole sisäänpääsymaksua. Aivan lähellä on myös eläintieteellinen puisto, joka on maksullinen.

Lisko

Ylempänä olivat myös tutkijoiden alueet, jotka näkyivät lasiseinän kautta.

Sitten olikin jo aika mennä alimpaan kerrokseen, jossa sijaitsivat hyönteiset.

En tiennyt että nämä Madagaskarin sihisevät torakat olivat eläviä, kunnes  näin niiden liikkuvan. Huiiii, kamalia! Onneksi olivat lasin takana. Sihisevät torakat voivat kasvaa jopa 7,6 sentin pituisiksi, ja kuulemma Madagaskarilla jotkut pitävät näitä lemmikkeinä.....

Jäinkin ötököiden osastolle pidemmän aikaa ,  sillä huomasin että iso osa osaston asukeista olikin eläviä, ja erilaisten  sirkkalajikkeiden seuraaminen olikin mielenkiintoista:)  Oli kyllä mielenkiintoinen kierros ,  ja tähän museoon pitää ehdottomasti tulla uudestaan sitten kun kaikki on valmista. Tämä oli kyllä hienoin  luonnontieteellinen museo missä olen käynyt,  ja tähän mennessä olen käynyt 3 sellaisessa: täällä,  Helsingissä sekä  Venezuelan Caracasissa.