Ei vielä täysin kypsä greippi hotellin sitrustarhassa |
Hei pitkästä aikaa😊Olin tässä välillä taas kipeänä+antibioottikuuri, mutta nyt on olo jo parempi. Hieman huolestuttaa se että tämä oli.jo 3. vahva antibioottikuuri tänä vuonna, ja sitä pitäisi tutkia vähän enemmän, että mistä johtuu.
Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina oli taas työpaikan vuotuinen hotellivuorokausi. Sama hotelli kuin viime vuonna, Tiberiaksen vieressä ja Genetsaret-järven äärellä, mutta vaikka hotelli tosi mukava ja etenkin ruoka tuolla 10+, niin toivottavasti seuraavalla kerralla eri hotelli ja eri paikka. Kello 7 keskiviikkoaamuna piti olla kaupungin keskustan mediateekkirakennuksen takana, jonne tilausbussit pysähtyvät, mutta aina löytyy sellaisia, jotka eivät tule ajoissa,ja niinpä bussimme lähti liikkeelle yli puoli tuntia myöhässä. Matka Tiberiakseen ja hotelliin kestää pari tuntia.
Jaoin hotellihuoneen Natalien kanssa. Natalie oli apurini talvella&keväällä,kun olin sairaslomalla pahan kaatumisen jälkeen, enkä alussa pystynyt tekemään paljon mitään vasemmalla kädellä&käsivarrella. Huoneemme oli 8. kerroksessa, ja kuten kuvasta näkyy, tosi hieno näköala. Meillä oli ohjelmassa ensin muotinäytös, ja illalla erään aika tunnetun laulajan esiintyminen, mutta sekä Natalie että minä olimme niin väsyneitä, että nukahdimme ennenkuin esitys alkoi .
Koska menin niin aikaisin nukkumaan, myös heräsin aikaisin,eli kello 5, ja jäin odottelemaan auringonnousua, joka oli tosi upea. Aamiaiselle pääsi klo 7 jälkeen, ja etenkin aamiainen oli mielettömän runsas ja herkullinen.Hotelliaamiaiset täällä ovat tosi runsaat ja monipuoliset, mutta minusta tässä hotellissa se on erikoisen hyvä.En ottanut lainkaan kuvia, sillä kirjoitin samasta paikasta viime vuonna.
Marina Kiryat Shmonan kaupungista, jo 11 kk evakkona |
Hotellivuorokausi oli tänä vuonna erilainen, sillå hotellissa asuu pohjoisesta Israelista evakuoituja ihmisiä, jotka eivät voi asua kodeissaan, Hizbullahin päivittäisten ohjusten vuoksi. Aamiaisella näin kun muutamat naiset täyttivät sämpylöitä, jotka pakattiin koululaisten reppuihin; täällä kun ei ole kouluruokailua. Hetken mietittyäni päätin mennä juttelemaan heidän kanssa. Kuvan Marina Bar oli ainoa evakoiduista naisista, joista sain ottaa kuvan, ja viikko sitten uutisissa oli juttu hotellin evakkovieraista ,jossa myös Marina oli esillä.
Evakot ovat asuneet jo 11 kk hotellissa, ja kaipaavat kotiin, mutta kotona ei nyt voi asua. Lapsia on paljon, ja hotellin tiloissa avattu 2 päiväkotia. Koululaiset käyvät alueen kouluissa.
Metullasta kotoisin oleva kertoi että hänen kotitalonsa on täysin murskana, eikä hän voinut hakea sieltä mitään.Hotellin 2..kerroksesta tullut evakkojen väliaikainen koti,ja esim. uutisjutussa Marina kertoi että hän käyttää vain omia lakanoitaan,sillä ne luovat hieman kodin tuntua. Evakoilla on käytössään pesukone, miniuuni, keittokevy ym. ja vaikka he voivat, niin eivät aina mielellään käytä hotellin palveluita. Alussa evakoidut saivat paljon lahjoituksia, kuten vaatteita ja leluja lapsille, mutta nyt ei lahjoituksia enää tule. Monen naisen mies on joko armeijassa tai töissä liian kaukana, ja perheet ovat koossa yleensä vain joinakin viikonloppuina. Naisten työpaikat hävinneet kaupungista, joka nykyisin kuin aavekaupunki, ja vain sellaiset jotka voivat tehdä etätöitä ovat töissä.
Kun kysyin miksi eivät vuokraa asuntoja Tiberiaksen kaupungista, vastaus oli etteivät halua asua yksin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja että hotellissa heillä on turvaa toisistaan. Hotellin työntekijöistä on tullut läheisiä evakuoiduille.
Hotellin takana on vuoristoista aluetta.
Aamiaisen ja poislähdön välissä ei ollut mitään ohjelmaa, ja klo 12 maissa lähdimme kotia päin, mutta sitä ennen käynti hotellin lähellä olevassa paikassa, jonne haudattu eräs pyhä mies. .Olin tuolla jo viime vuonna, mutta halusin kuvata kauniin siniset kupolit .
Paikka on korkealla, ja vasemmalla puolella näkyi hieman Tiberiaksen kaupunkia.
Taas ärsytti se että ihmiset eivät katso kelloa, sillä aikaa tuonne oli annettu puoli tuntia, mutta muutamia piti odotella lähes 50 minuuttia😡.
Sen jälkeen onneksi pääsimme matkaan kohti kotia.
Tiberiaassa en ole kaynyt vuosiin. Olen vahan ymmartanyt etta se on todellinen helmi joka on aika lailla nuukahtanut ja harmi etta sen potentiaalia lomakohteena ja pyhiinvaelluskohteena ei osata tai viitsia kayttaa niin kuin voisi!
VastaaPoistaKylla on vaikeaa perheen lasten kanssa asua hotellissa lahes vuosi. Ja lopusta ei tietoa. Ja monilla kotikin siella ihan murskana eika minne palata vaikka sota loppuisikin.
Arsyttavia nuo myohastelijat retkilla. Mina retkeilen parinkin ryhman kanssa ja siella on kylla aika kova komento ja tehdaan melkein shaming niille jotka myohastyy ilman syyta.
Anu:Eksällä siellä.asunto,ja olen ollut siellä muutaman kerran.Paljon uudisrakennusta kyllä nyt Tiberiaksessa,mutta toisaalta siellä liikaa naapurikaupunkisi Bnei Brakin kaltaista väestöä. Ei tosiaankaan helppoa asua lähes vuoden hotellissa,etenkin kun ei tietoa milloin pääsee kotiin.Tällä keryaa oli aivan liian paljon myöhästyneitä, ja ärsytti että sitä katsottiin sormien läpi
PoistaMukavaa että pääsit lomalle vaikka sitä hiukan varjostaakin tietoisuus sodasta ja evakoista.
VastaaPoistaNuo kupolit ovat somat. 💙 Taas uutta nähtävää; kypsyvä greippi 🙂 Ajatella että hotellissa on sitrustarha.
Todella kiva kuulla, että olo on nyt parempi. Itsekin olin tässä vähän kipeänä, se on aina kurjaa. Tuo tilanne on kyllä kamala, on ihan uskomatonta, että ihmiset ovat joutuneet olemaan tuollaisia aikoja evakossa.
VastaaPoistaIhanaa että jaksoit antaa kuulua itsestäsi. Toivottavasti saat selville että mistä johtuu nuo tulehdukset, jotta saisit ne loppumaan. Ihanaa oli myös kuulla että saitte hotellilomaa työpaikaltanne. Se pristää. Toivon pikaista paranemista ja nautinollista syksyä.
VastaaPoistaOnhan siellä vuorilla metsääkin. Olen lahjoittanut lapsilleni ja lapsenlapsilleni juhlapäiviksi nimikkopuun. Meillä on 10 nimikkopuuta. Ensi vuonna aion antaa istuttaa itselleni kalliimman oliivipuun.
VastaaPoistaUpeat maisemat ikkunasta !
VastaaPoistaLomat on aina mukavia . Me suomalaiset olemme täsmällisiä ja varmasti sinua harmitti toisten odottaminen ....jos jotain sovitaan se pidetään ja näin retkillä se on erityisen tärkeää .
VastaaPoistaKiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa! Kuvatkin oli niin ihanan kesäisiä. <3
VastaaPoistaVoih, kolmas antibioottikuuri! Vastustuskykysi on jostain syystä nyt matalalla - toivottavasti kierre ei jatku!!
VastaaPoistaKiitos kuulumisista ja kuvista, Tiberias kiehtoisi - ja moni muukin paikka Israelissa. Järkyttävää lukea evakkoajoista, elämästä... mummoni koki sisaruksineen evakkoelämää ja isäni syntyi evakkomatkalla, ennakkoon... mummo jäi 400km jälkeen sukulaisistaan synnyttämään. Monta tarinaa olisi varmaan riittänyt kerrottavaksi, mutta ne olivat niin kipeitä, ettei niistä puhuttu ja ei ole enää puhujaakaan... isänikin häpesi isäänsä - sotakarkuria, joka palautettiin kotimaahansa. Olen joskus miettinyt "Sukuni salat" ohjelmaan hakemista, mutta eihän sinne pääse tällaiset tavalliset ihmiset - kiehtovaa olisi juuristaan isän puoleltakin tietää enemmän... Jää pakosti miettimään millaiset vaikutukset sodilla on lapsiin.
Kiitos kun jaat näitä oikeiden ihmisten kokemuksia - uutislietsontaan olen täysin kyllästynyt. Oikeat ihmiset ja perheet - kodit... niistä jaksaisi lukea loputtomiin. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos ihanista kommenteista Amazin race ohjelman puitteissa, hih.... mm. Mongolialaisista maitotuotteista kerron seuraavassa postauksessa....