Hyvää tulevaa viikkoa:) Täällähän sunnuntai on arkipäivä, joten viikko alkoi tänään. Kuvassa hauskasti leikattu puu, joka minulle tuo mieleen laiskiaisen.
Viime viikon alkupuolella kävin entisessä kantakahvilassani, jossa olin käynyt viimeksi paljon ennen koronaa. Tämä oli se paikka missä tapasin ihmisiä, ja missä myös tutustuin uusiin ihmisiin, etenkin alussa, kun sisällä oli yksi suuri pöytä , jonka äärellä istuvat ihmiset kävivät vähitellen tutuiksi. Joskus kaksi vuotta sitten kahvilan konsepti muuttui , eikä niitä tuttuja ihmisiäkän enään näkynyt tuolla. Blogin alkuaikoina olen useinkin maininnut tämän kahvilan, ja kun astuin sisälle, omistajan vaimo, joka oli juuri lähdössä omaan työpaikkaansa, halasi ja oli iloinen minut nähdessään, kuten minäkin hänet nähdessäni, sillä kävin täällä ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten. Myös mukava tarjoilijatyttö joka on ollut tuolla jo muutamia vuosia, oli edelleen tuolla.
Terassikin oli aika samannäköinen kuin ennen, ja tuolta näkyy Billien kukkakauppa.Kukkakauppias Billie oli ihan entisellään (vasemmalla) mutta kukkakaupan edessä oleva puinen hyllykkö oli uutta.
Katrico jota ei enään ole. |
Tuolta kävelin eteenpäin, missä vielä toukokuun alkupuolella oli Katrico-niminen pikkuinen kahvila, jonka omistajan kanssa oli kiva jutella. Täällä on niin paljon kahviloita, ja ihmiset istuvat paljon kahviloissa, ja kun on muutamia kertoja istunut samassa paikassa tulee jo tutuksi. Kun oli vielä ulkonaliikkumisrajoitukset ja kahviloiden&ravintoloiden tiukat rajoitukset, täältä pystyi hakemaan kahvia ja istumaan vaikka viereiselle penkille. Omistaja piti paikkaa auki take-awaytä varten, myös silloin kun se ei ollut sallittua, ja saikin muutaman kerran siitä sakot, mutta miten hän olisi muuten maksanut vuokrat ym. ,,, Kun rajoituksia purettiin , paikka oli auki vielä kuukauden, ja yhtäkkiä sitä ei ollutkaan enään, ja sisällä remontoitiin. Oli surullista nähdä että paikka kesti kaikki koronarajoitukset, mutta kun vihdoinkin sai olla kunnolla auki, niin oli pakko sulkea paikka. Näin on täällä käynyt monellekin koronarajoitusten jälkeen.
Paikka oli nyt täysin erinäköinen , ja sitä pitää tämä Yani niminen nuorimies, joka olisi tarjonnut minulle keksejä, mutta kerroin etten voi nyt syödä sellaisia. Kesävaatteet kiristävät nyt niin että jätin pois kaikki jauhot, sokerit ja juustot paitsi raejuuston, ja syön silmilläni tällaisia juttuja. Yani kertoi että hän remointoi paikan kahdestaan ystävänsä kanssa, ja heti kun hänellä on enemmän rahaa hän tekee paikasta tosi hyvän näköisen. Täytyy toivoa että asiakkaita riittää , sillä lähistöllä on muitakin kahviloita.
Alkuviikolla uuden paikan avasi myös kuvassa näkyvä nuori kondiittori, Alon Shabo. joka avasi paikan uuden rakennuskompleksin alueella, josta äskettäin kirjoitin. 6 vuotta sitten osallistuin Alonin macarons-kurssille, ja silloin hän oli vielä suhteellisen tuntematon kondiittori, mutta tänään on yksi kaupungin parhaista ja tunnetuista, ja muisti minut , mutt että olen Ruotsista, hih;D
Alonin uudessa pikku paikassa kaikki oli kaunista, ja takana olevan leipomon työskentelyä voi myös tarkkailla kadulle avautuvan ikkunan kautta. Leivokset olivat kuin koruja,mutta en saanut niitä kuvattua, sillä oli aika täyttä, ja muutaman päivän kuluttua kadulla oli pitkä jono, sillä uudesta paikasta kirjoitettiin joka lehdessä.
Tuo viimeinen lause on aika hyvä;DViimeinen kahvila oli bussipysäkin takana oleva jäätelöbaari-konditoria Siciliana. Kun odotin bussia siellä kuvattiin jotain,,,
Tämä neitonen piti eri leivoksia käsissään, ja niitä sitten (ja häntä) kuvattiin. Voin kuvitella että oli oikeat herkkusyömingit tuolla kuvausten jälkeen..
Yritin ottaa leivosvitriinistä kuvan, mutta se ei onnistunut kunnolla. Söin silmilläni..,.,Tuossa paikassa on bussipysäkin takana suuri ikkuna, josta näkee kun kondiittorit valmistavat leivoksia