Silmillä syömistä

Hyvää tulevaa viikkoa:) Täällähän sunnuntai  on arkipäivä, joten viikko alkoi tänään. Kuvassa  hauskasti leikattu puu,  joka minulle tuo mieleen laiskiaisen.

Viime viikon alkupuolella kävin  entisessä kantakahvilassani,   jossa olin käynyt viimeksi  paljon ennen koronaa.  Tämä oli se paikka missä tapasin ihmisiä,   ja missä myös tutustuin uusiin ihmisiin,  etenkin alussa,  kun sisällä oli yksi suuri pöytä , jonka äärellä istuvat ihmiset kävivät vähitellen tutuiksi. Joskus kaksi vuotta sitten kahvilan konsepti muuttui , eikä  niitä tuttuja ihmisiäkän enään näkynyt tuolla.  Blogin alkuaikoina olen useinkin maininnut tämän kahvilan,   ja kun astuin sisälle,  omistajan  vaimo, joka oli juuri lähdössä  omaan työpaikkaansa,  halasi ja  oli iloinen minut nähdessään, kuten minäkin hänet nähdessäni, sillä kävin  täällä ensimmäisen kerran  yli 10 vuotta sitten.  Myös mukava tarjoilijatyttö joka on ollut  tuolla jo muutamia vuosia,  oli edelleen tuolla.

Terassikin oli aika samannäköinen kuin ennen,  ja  tuolta näkyy Billien kukkakauppa.

Kukkakauppias Billie oli ihan entisellään  (vasemmalla) mutta kukkakaupan edessä oleva puinen  hyllykkö oli uutta.

Katrico jota ei enään ole.

Tuolta kävelin eteenpäin,  missä vielä toukokuun alkupuolella oli Katrico-niminen  pikkuinen kahvila,  jonka omistajan kanssa oli kiva jutella. Täällä on niin paljon kahviloita,  ja ihmiset istuvat  paljon kahviloissa, ja kun on muutamia kertoja istunut samassa paikassa  tulee jo tutuksi. Kun  oli vielä  ulkonaliikkumisrajoitukset ja kahviloiden&ravintoloiden tiukat  rajoitukset,   täältä pystyi hakemaan kahvia ja istumaan vaikka viereiselle penkille. Omistaja piti paikkaa auki take-awaytä varten,  myös silloin kun se ei  ollut sallittua, ja saikin muutaman kerran siitä sakot, mutta  miten hän olisi muuten maksanut vuokrat ym. ,,, Kun rajoituksia purettiin , paikka  oli auki vielä kuukauden,  ja yhtäkkiä  sitä ei ollutkaan enään,  ja sisällä remontoitiin. Oli surullista nähdä että paikka kesti kaikki koronarajoitukset, mutta kun  vihdoinkin sai olla kunnolla auki,  niin oli pakko sulkea paikka. Näin on täällä käynyt monellekin koronarajoitusten jälkeen.

Paikka  oli nyt täysin erinäköinen ,  ja sitä pitää tämä Yani niminen nuorimies, joka  olisi tarjonnut minulle   keksejä, mutta  kerroin etten voi nyt syödä sellaisia. Kesävaatteet kiristävät  nyt niin että jätin pois kaikki jauhot, sokerit ja juustot paitsi raejuuston,  ja  syön silmilläni tällaisia juttuja. Yani kertoi että hän remointoi paikan kahdestaan ystävänsä kanssa,  ja heti kun hänellä on enemmän rahaa hän tekee paikasta  tosi hyvän näköisen. Täytyy toivoa että asiakkaita riittää  ,  sillä lähistöllä on muitakin kahviloita.

Alkuviikolla uuden paikan avasi myös kuvassa näkyvä nuori kondiittori, Alon Shabo.   joka avasi paikan  uuden rakennuskompleksin alueella, josta äskettäin kirjoitin. 6 vuotta sitten osallistuin  Alonin macarons-kurssille,  ja silloin hän oli vielä suhteellisen tuntematon kondiittori, mutta tänään on yksi kaupungin parhaista ja tunnetuista,  ja muisti minut  , mutt että olen Ruotsista, hih;D

Alonin uudessa pikku paikassa kaikki oli kaunista,  ja takana olevan leipomon työskentelyä voi myös  tarkkailla  kadulle avautuvan ikkunan kautta. Leivokset olivat kuin koruja,mutta en saanut niitä kuvattua, sillä oli aika täyttä,  ja muutaman päivän kuluttua  kadulla oli pitkä jono, sillä uudesta paikasta kirjoitettiin joka lehdessä.

Tuo viimeinen lause on aika hyvä;D

Viimeinen kahvila oli bussipysäkin takana oleva  jäätelöbaari-konditoria Siciliana. Kun odotin bussia siellä kuvattiin jotain,,,

Tämä neitonen piti eri leivoksia käsissään,  ja niitä sitten  (ja häntä) kuvattiin.  Voin kuvitella että oli oikeat herkkusyömingit tuolla kuvausten jälkeen..

Yritin ottaa leivosvitriinistä kuvan,  mutta se ei onnistunut kunnolla. Söin silmilläni..,.,Tuossa paikassa on bussipysäkin takana suuri ikkuna,  josta näkee kun kondiittorit valmistavat leivoksia

Kukkivia puita ja muita juttuja

Kaunis ja myrkyllinen oleanteri kukkii kauniisti

Hyvää alkanutta viikkoa:) Mitä teille kuuluu?   Täällä  on viime aikoina huomattu että korona  on melkein hävinnyt täälläpäin;  Viime päivinä  tartuntoja on on ollut tosi  mitätön määrä, toissapäivänä 4  tartuntaa,   eilen 7 ,  ja vaikeasti sairaiden  määrä tippuu koko ajan,  ja oli eilen 37,  eli koronaosastot on suljettu. Ja näin vaikka  noin 40 prosenttia   eli lähinnä lapset, ovat vielä rokottamatta. Eilen aloitettiin 12-16 vuotiaiden rokotukset. Niitä ei välttämättä tarvita, mutta jos matkustaa esim. ulkomaille, on hyvä jos on rokotettu. Myös  Tel Avivin kaupungintalon aukiolla ollut suuri koronatestiteltta poistui viime viikolla, ja nyt koronatestejä tehdään  sairaskassojen ja  sairaaloiden pisteissä.

Vielä näkee jakarandojen kukintoja

Maan sisällä siis kaikki hyvin koronan suhteen,  ja viime viikolla poistettiin  ravintoloiden rajoitukset, eli nyt sisätiloihin pääsee vaikka ei ole rokotettu. Ehkä täällä  on nyt laumasuoja.   Elokuvateatterit avattiin myös yli vuoden tauon jälkeen,  ja  oli outoa nähdä elokuvamainoksia niin pitkän ajan jälkeen.

Perjantaina kävelin täällä Holonissa, ja ihailin nyt kukkivia liekkipuita.  Tämä liekkipuu on harvinaisen leveä; runko on tuon aidan takana. Upean kukinnan lisäksi parasta näissä liekkipuissa on niiden tarjoama varjoinen suoja.

Jos kaikki hyvin koronan suhteen maan sisällä, niin  matkustaminen on aika hankalaa.   Jos nyt matkustaisin Suomeen,  joutuisin kaiketi ensimmäiseksi tekemään koronatestin lentokentällä, joka muuttui maksulliseksi 1.6.  Suomesta palatessani joutuisin tekemään siellä  koronatestin,  joka on Suomessa todella todella kallis, moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.  Sen lisäksi joutuisin tekemään  vielä uuden  koronatestin täällä  lentokentällä,   vaikka olen rokotettu, ja sekin testi muuttui maksulliseksi   1.6.   Turisteja ei ole vieläkään , ja matkamessut, joiden piti olla  tammikuussa,  siirrettiin kesäkuuksi, ja sen jälkeen lokakuuksi,  sillä  ulkomaalaiset  osallistujat eivät olisi päässeet  matkamessuille.   Täällä  niin pelätään   että  joku mutaatio pilaa kaiken ,  ja niinpä turismi on edelleenkin jumissa, paitsi  jos kyse on täkäläisistä matkailijoista.  Minulla on kotikadullani 2  turismin parissa työskentelevää  tuttavaa,  jotka ovat olleet lomautettuna jo pitkälti yli vuoden,  ja ovat  niin turhautuneita.   Spontaanisuus ei myöskään ole niinkuin aikaisemmin,  sillä jos haluaa mennä postiin, pankkiin tai museoon,  pitää tehdä ajanvaraus netissä.

Liekkipuu on Holonin kaupunginteatterin alueella.

Luin Iltasanomista  että hinnat nousevat Suomessa. Sama juttu täällä,  näkyy olevan koronan aiheuttama yleismaailmallinen tilanne tällä hetkellä.  Hedelmät  ja vihannekset ovat tänä vuonna olleet tosi kalliita,   rypsiöljyn hinta nousi keväällä jo  kaksi kertaa,  ja   monet suuret elintarvikeyritykset täällä ovat ilmoittaneet nostavansa hintoja.  Myös sähkötuotteiden ja kosmeettisten tuotteiden hinnat ovat nousussa. 

Puistotie jonka varrella useita  liekkipuita.

Liekkipuun upeat kukat.

Torstaina olin kahvilla yläkerran naapureitten luona, kun kuului meteliä, ja alas katsoessa   huomasin että ikkunan alla oli pienen tytön synttärit.  Paljon lapsia,  hauska hahmo tuolla ja  ohjelmanvetäjä,   sekä vielä upea pomppulinna   vähän sivummalla. Oli meteliä mutta se ei niin häirinnyt.

Sunnuntaina kävin kahvilla torin kahvikaupassa, ja  paikan barista Itai  on tuossa  vasemmalla,  ja muutaman metrin päässä myös bussipysäkin julisteessa, jossa hän mainosti häneen vaikuttanutta kirjaa. Itai on itsekin julkaissut yhden kirjan tähän mennessä,

Ratapuisto

Toukokuu oli tosi lämmin täällä,  mutta kesäkuun ensimmäiset päivät ovat olleet aika miellyttäviä, etenkin aikaisin  aamulla ja  illalla, mikä innostaa tekemään pitempiä kävelykierroksia.

Eilen aamulla  odotin bussia tätä kahvilaa vastapäätä  Tel Avivin Dizengoff-kadulla, joka on yksi kaupungin tärkeimpiä katuja. Odottaessani bussia  napsin kuvan kahvilan terassialueesta.  

Jäin pois bussipysäkiltä  ja kävelin tällä kadulla,  jossa monta aika rähjäisen näköistä rakennusta, ja  kymmeniä vaatekauppoja, joista useimmat ovat tukkuliikkeitä.  Tästä talosta huomaa että siihen on eri aikakausina tehty muutoksia ja lisäyksiä ,  ja maalikerros tekisi talolle hyvää.

Tarkoitus oli käydä katsomassa miltä näyttää  Tel Avivin uudehko  ratapuisto, johon pääsee tämän kadun sivukatua pitkin. Olin jo pitkään  halunnut käydä katsomassa miltä puisto  näyttää.

Löysin sivukadun mistä pääsi puistoon.

Lineaarinen ratapuisto on rakennettu alueelle mistä aikoinaan kulki juna Jaffasta  Jerusalemiin, ottomaanien hallitessa tätä aluetta.  Junarata alkoi toimia vuonna  1892.  Tämä puisto muuten syntyi sillä välin kun lähes kaikilla täällä oli ulkonaliikkkumiskielto ym.   Toisella puolella näkyy kaupungin vanhimman  kaupunginosan Neve Zedekin taloja,  ja toisella  puolella taas uusia tornitaloja. Puiston puut ovat vasta äsken istutettuja, mutta oli kiva huomata että sinne oli istutettu myös  sitrus-ja oliivipuita. Jerusalemissa on jo kauan ollut ratapuisto.

Puiston valmiiden osien varrella  on 2 siltaa, jotka yhdistävät tuon ylemmän kadun ja  Neve Zedekin kaupunginosan.

Toisen puolen vanhin torniasuintalo.

Tässä oli kioskikahvila ,mutta ei yhtäkään asiakasta.

Tästä hieman eteenpäin puisto loppui,  sillä osa puistosta on vielä työn alla.  Kun tämä puoli on valmis,tuosta pääsee vanhalle juna-asemalle  (josta olen ikuisuus sitten kirjoittanut täällä)ja ranta-alueelle. Ratapuiston toinenkin pääty on vielä työn alla,  joten pois pääsee vain sivukatujen kautta.

Toinenkin kahvilantapainen löytyi  matkan varrelta, eikä tuossakaan näyttänyt olevan asiakkaita.

Tornitalot hallitsevat näkymää, mutta pidän enemmän noista pienistä vanhoista taloista,  sekä toisen puolen taloista.

Uusi talo, jossa näkyy olevan kaksikerroksisia asuntoja.

Kun tulin lähelle kohtaa missä päättyy toistaiseksi  puiston toinen pääty,  huomasin siellä äskettäin avatun, julkkiskokin kahvilakioskin.  Ja jos kahdessa muussa paikassa ei ollut asiakkaita niin tässä oli...

Tornitalo ja vanha pieni restauroitu talo  ihan puiston reunalla. En tiedä missä käytössä tuo vanha talo on  mutta kun tornitalo rakennettiin niin rakennuttaja joutui kunnostamaan vanhan talon.

Pääsin pois puistosta tämän uudemman tornitalon vierestä.

Vihreää tulossa

Käsityökaupan ikkuna torin viereisellä kävelykadulla

Oli kyllä suuri helpotus kun tilanne täälläl palasi normaaliksi. En ole yleensä sellainen joka stressailee,  mutta tuon kamalan konfliktin aikana stressitasoni  nousi kyllä lähes maksimiin. 

Oli kiva taas kävellä  Tel Avivin keskustassa ilman että mielessä kävi mahdollinen ilmahälytys.  Kävelin  Allenby-kadulla,  joka on yksi Tel Avivin pääkaduista ,  ja aika lähellä ranta-aluetta. Kun tuolla kävelee ,  ei huomaa että kadun joissain vanhoissa rakennuksissa on vielä  entisajan hohtoa, vaikka ovatkin  aika ränsistyneen näköisiä.  Suuret  fiikuspuut myös varjostavat näkymiä. 

Itse katu on sellainen missä kulkee  satoja busseja sekä henkilöautoja päivittäin ,  ja ne ovat lianneet talojen pintoja. Maalikerros tekisikin  näille vanhoille taloille hyvää. Minusta nuo parvekkeet ovat aika hurmaavia.

Joku päivä  kadulla kulkee pikaraitiotien violetti linja autojen ja bussien sijaan. Mutta siihen on vielä paljon aikaa....Kotini lähellä on tehty vihreän linjan  alustavia töitä,  mutta ennenkuin   pikaraitiotie kulkee kotini vierestä  kuluu ainakin 6 vuotta,  mutta todennäköisesti enemmän...

Näitä vanhoja taloja ei tällä kadulla ole monen monta, mutta onneksi joitakin on säilytetty.Aikaisin aamulla  on ollut mukava kävellä, mutta muuten täällä on ollut tosi lämmintä. Katselin viime vuoden  toukokuun säitä,  ja jos asteet silloin olivat päiväsaikaan  jonkun verran yli 20 asteen,  ovat ne nyt olleet lähempänä  30 astetta.  Mennyt talvi oli myös lämpimin ehkä koskaan,  ja se vaikutti epäsuotaisesti  kesähedelmien kasvuun,  ja sen vuoksi  esim.  persikat, nektariinit ja aprikoosit ovat  todella kalliita .

Ulrika oli laittanut blogiinsa kuvan kasveistaan,  ja kun kommentoin,  hän pyysi minua näyttämään omiani.  Minulla on aika paljon  kasveja kotona, ja laitan tänne osan. Minullahan ei ole parveketta ,eikä varsinaista tilaa missä voisin kasvattaa yrttejä ja vihanneksia,  mutta pidän olohuoneen ikkunapaneelien oikean puolen nurkkaa aina auki, ja nurkan kohdalla ja vieressä on kasviruukkuja.  Tässä suurin kirsikkatomaattitaimeni tällä hetkellä.  Tulossa on joku 12  kirsikkatomaattia laskuni mukaan.  Minusta on kiehtovaa seurata kasvua,  ja se on oikeastaan se syy että minulla on tämä tomaattitaimi,   joka on kasvanut syömäni kirsikkatomaatin siemenestä.

Chiliä ehkä tulossa jossain vaiheessa. Minulla on 3 pikku chiliä.  ja tämä pienin, mutta helpoin kuvattava. Yhteenkään ei ole vielä tullut kukkia...

Joskus  alkukeväällä sirottelin munakoisoni siemeniä ruukkuun,  ja nyt on 2 munakoison tainta,  jotka pitäisi viedä ulos kasvamaan,  sillä täällä sisällä ei takuulla kasva mitään munakoisoja.  Ongelmana on vaan se että minne laittaisin nämä kasvamaan. Minun pitäisi löytää joku laatikko minne voisin siirtää kaikki nämä taimet kasvamaan, ja toivoa ettei kukaan  häiritse niiden kasvua.

Avokaado on kasvanut tuossa ruukussa   jo muutaman vuoden, mutta  jotta se kasvaisi suuremmaksi se pitäisi siirtää suurempaan ruukkuun . Ongelmana täällä on se ettei täältä löydy altakasteluruukkuja. Toin muutaman Suomesta  ja IKEAassa oli yhtenä vuonna sellaisia, ja ostin silloin yhden suuren ja kaksi pienempää,  mutta jos olisin tiennyt ettei niitä ole enään valikoimissa olisin ostanut enemmän. Avokaadon vieressä näkyy hieman  pomeranssikasviani ,  jonka kasvu alkoi 2 vuotta sitten, ja varsi on jo puumainen.

Minulla on monessa  ruukussa pieniä pomeranssipuun alkuja,  vähän liikaakin... Olen laittanut muiden sitrusten  siemeniä,  mutta  kaikki kuolivat jossain vaiheessa paitsi pomeranssin taimet, joka taitaa olla kestävämpi kuin muut sitrukset. Suomessa  minulla oli monta pientä sitruspuuta,  jotka olin kasvattanut siemenistä,  ja ne kasvoivat hyvin,  johtuen siitä että Suomessa taloissa on yleensä tasainen lämpötila ympäri vuoden,  toisin kuin täällä. 

Maanantaina Bambi sai pakollisen vuosittaisen Rabies-rokotteen,  ja kyllä niin väsytti sen jälkeen

Muumeja ja muuta

Muumit tosiaankin.... Tämän kuvan otin bussin ikkunan kautta,  aika kaukaa,  enkä  ole vieraillut näitten muumien luona  siitä  lähtien kun kirjoitin niistä täällä, vuonna 2017,  eli siitä miten ne päätyivät tänne Holoniin.

Viime päivinä en ole oikein pystynyt keskittymään mihinkään , koska tämä stressaava tilanne täällä jatkuu edelleenkin. Siitä kun kirjoitin   viimeksi,  oli vielä kaksi kertaa  ilmahälytyksiä omalla alueellani, mutta eteläisessä Israelissa ilmahälytyksiä  on ollut koko ajan,  niin että heihin verrattuna  minulla on helppoa.  

Viime viikolla pysyttelin enimmäkseen kotona ja omalla alueella, mutta tänään menin torille.  Join kahvit kahvikaupassa,  ja kun istuin siellä, päivälehdestä tultiin haastattelemaan Itaita, paikan baristaa, Haastattelun aihe oli  miten viime aika on vaikuttanut myyntiin.

Kahvikauppa/kahvipisteessä oli purkki tällaisia  keksipakkauksia,  joita luulin  ranskalaisiksi,   nimen vuoksi, mutta nämä ovatkin intialaisia keksejä.  Satu, ehkä tuttuja sinulle?

Torin alkupuoli, jossa muuta kuin ruokaa,  ja useat kojut ovat tyhjiä,  koronan vuoksi.

Torilta kävelin viereiselle kävelykadulle, joka ei viime aikoina enään ole ollut kuin osittainen kävelykatu, Tarkoitus oli mennä askartelukauppaan ostamaan mustaa  tekstiiliväriä, mutta se oli loppu. 

Värikäs katutaideteos. Tänään kun olin torilla kuulin että olisi tulossa tulitauko.  Sitten vähän myöhemmin  Hamas ampui raketin joka  osui tehtaaseen  eteläisessä Israelissa,  ja kaksi ihmistä kuoli.  Niin että eihän mitään tulitaukoa tullut , vielä.  Täällä halutaan varmistaa että  raketit ja tulipaloilmapallot eivät tule jatkuvalla syötöllä  eteläiseen Israeliin,  jossa on viimeiset vuodet kärsitty tosi paljon sellaisesta.  Ikävä kyllä Suomen lehdistö ei anna lähes lainkaan kuvaa  siitä mitä tapahtuu koko ajan eteläisessä Israelissa,  ja miksi tämä sotailu jatkuu. Ikävä kyllä se jatkuu kunnes  varmistetaan ettei raketteja enään lennä sinne jatkuvalla syötöllä, ja sillä välin ihmiset molemmin puolin kärsivät todella paljon.  Toivon että tulitauko tulee pian.

Torstai-iltana yläkerran naapurini,  jotka ovat etsimässä asuntoa muualta,  kutsuivat minut illalliselle.  Oli hyviä täytettyjä kasviksia.  He kertoivat  viettävänsä pari seuraavaa päivää pohjoisempana,   miehen pojan perheen luona.   Siellä ei ole kertaakaan ollut ilmahälytyksiä,  ja he halusivat taukoa niistä. Lupasin hoitaa kissat heidän poissaollessaan.

Poikakissa Jerry on hieman arka.

Kaunis Juli kissa. Lara -kissa   oli piilossa.